Helmipöllö Ville hatun päällä – Hauska arkiston helmi, v. 2005.
Vuosien mittaan ole saanut kuulla lukijoideni kertomuksia mitä erikoisimmista luontokokemuksista. Seuraavan hulvattoman tositarinan äiti oli rautalampilainen lukijani. Jutun päähenkilönä oli puolestaan pieni helmipöllö, nimeltään Ville.
Tarina helmipöllö Villestä
”70-luvulla setäni näki metsässä äänekkään varisparven ja lähti uteliaana selvittämään moisen mekkalan syytä.
Varisjoukkion keskeltä erottui pieni helmipöllön poikanen, jota nuo kelmit pieksivät.
Moisesta säälimättömästä sakinhivutuksesta suuttuneena setäni nappasi pienen pöllöpalleron ja toi sen meille kotiin turvaan.
Kotiuduttuun pöllö söi jauhelihaa ja tuijotti ympäristöään valtavilla silmillään. Meistä lapsista se oli tietenkin aivan ihana. Mutta sitten sille löytyi parempi koti erään kalastusta harrastavan kyläläisen luota. Siellä oli nimittäin isompia lapsia ja vähemmän lehmiä.
Kalastaja nimesi pöllön Villeksi, ja siitä tuli hänen vakituinen kalakaverinsa. Ensimmäisen talven jälkeen Ville lähti yhä useammin omille retkilleen, mutta käväisi kuitenkin aina välillä moikkaamassa ystäväänsä.
Tällöin sillä oli tapana lentää ihan hiljaa metsänreunasta ja laskeutua takaapäin miehen olalle.
Eräänä talvipäivänä pari kylän tätiä oli ollut käymässä kaupungissa.
Yöllä heidän palatessaan bussi jätti heidät tienristeykseen, josta oli ainakin parin virstan matka metsätietä kotiin.
Oli kirkas talvipakkasyö. Kuu paistoi kelmeästi, puut rapsahtelivat pakkasessa.
Oli vaanivien vainajien ja nälkäisten susien yö.
Tätejä pelotti, ja he tihensivät askeleitaan, kunnes toinen heistä yhtäkkiä huomasi kumppaninsa varjon pidentyneen.
Tämän pään päällä näytti istuvan joku.
Hätääntyneenä täti haraisi hattuaan. Ja jestas sentään, lakin päällä oli todella jokin pehmeä olento. Ja silloin tätejä vietiin!
Mahtoi Ville-pöllö ihmetellä ihmisten äkillistä kiirettä.”