Harmaahaikaroita syysillan tunnelmissa
Nyt on vierähtänyt jo kaksi viikkoa siitä, kun ensi kerran sain kuvattua Tyyrinvirralle ilmestyneitä harmaahaikaroita. Sen jälkeen olen käynyt paikalla lähes joka ilta toivoen saavani joka kerran kuvattua jotain uutta ja parempaa. Läheskään aina näin ei kuitenkaan ole käynyt. Jouduinpa yhtenä iltana poistumaan paikalta jopa ilman yhtään kuvaa, sillä jostain syystä linnut eivät saapuneetkaan sovituille kuvauskivilleen.
Muita haittaavia tekijöitä ovat olleet hiukan liian pitkä kuvausetäisyys ja liiallinen auringonvalo. Ensimmäiseen näistä en juuri pysty vaikuttamaan, mutta toiseen kyllä siten, että olen yrittänyt hyödyntää mahdollisimman tarkoin sen lyhyen hetken, jolloin aurinko on ollut laskemassa metsänrajan taa ja kirkas kontrastinen valo on joutunut alkamaan antaa periksi illan harmaudelle.
Toisaalta olen myös yrittänyt hyödyntää vallitsevan valon liiallista kontrastikuutta alivalottamalla osan kuvista melko voimakkaasti ja saada sillä tavalla näyttäviä muttei silmin nähtyä vastaavia kuvia. Tästä esimerkkinä artikkelin ensimmäinen kuva sekä viimeinen, kokeileva, mustavalkea kuva, joka on alun perin kuvattu värillisenä ja sen jälkeen ensin muutettu mustavalkeaksi sekä sitten käsitelty voimakkaasti ”oikean” tunnelman luomiseksi.