Harmaahaikara hyökkää julmasti lajitoverinsa kimppuun – Onnellinen loppu
Pari viikkoa sitten sain todistaa Rautalammin Tyyrinvirralla hyvin yllättävää tilannetta: Jälleen kerran yksi alueen paristakymmensestä harmaahaikarasta (ardea cinerea) oli ujuttautunut kalanpoikasia lokeilta suojaavan verkon alle. Tämä ei todellakaan ollut ainoa näkemäni vastaava tilanne, sillä verkon alla on niin paljon tilaa, että ne pystyvät liikkumaan ja saalistamaan siellä lähes normaalisti.
Tällä kertaa eräs toinen harmaahaikara yritti kuitenkin käyttää verkon alla olevan lajitoverinsa tilannetta hyväksi ja hyökkäsi nokkimaan sitä julmannäköisesti. Verkon alla oleva lintu ei kuitenkaan ollut puolustuskyvytön ja onnistui lopulta pakenemaan tilanteesta omin lähes omin avuin.
Ei kuitenkaan aivan omin voimin, sillä olin vähää aiemmin keskeyttänyt kuvaamisen ja ajanut paikalle karkottaen samalla hyökkääjän. Olisin toki tehnyt niin jo aiemmin, mutta ongelma oli siinä, että tilanne syntyi hyvin nopeasti ja täysin yllättäen. En aluksi ymmärtänyt edes ymmärtänyt, että lintu hyökkäyksen kohteena ollut lintu oli verkon alla eikä sen päällä. Paljain silmin tai edes kamerani pieneltä näytöltä en sitä voinut nähdä. Vasta kun oivalsin, että minun oli vaihdettava käyttämäni polttoväli lyhemmäksi, havaitsin, mistä loppujen lopuksi oli kysymys ja riensin altavastaajana olleen linnun avuksi. (Videolla taistelutilanteen videopätkät ovat käännetyssä järjestyksessä.)
Apua se näytti tarvitsevankin, sillä se oli ilmeisen uupunut ja kaiken lisäksi siivistään kiinni punaisessa suojaverkossa. Näin ei kuitenkaan lopulta ollut, sillä kun kunnioituksesta linnun tikarinterävää nokkaa kohtaa kävin hakemassa apua sen vapauttamiseksi niin sille kuin itselleni turvallisella tavalla, lintu oli kadonnut. Helpotuksekseni olin kuitenkin ehtinyt tarkastaa sen päällisin puolin jo aiemmin, joten saatoin olla luottavainen sen tulevaisuuden suhteen.
2 Comments
Juhani Rikala
Harmaahaikaroita näyttää Tyyrillä riittävän. Laji on selvästi yleistynyt virralla. 44 kesänä siellä kalastaneena ensimmäiset harmaahaikarat tapasin 1980-luvun alussa. Määrät olivat tuolloin 3-8 yksilöä/kesä.
Olli
Juu, niitä on nyt muutamana loppukesänä ollut ihan runsaasti. Tänä kesänä olen itse nänhyt itse 16 kpl, mutta tiettävästi niitä on enimmillään ollut jonkin matkaa yli 20.