Graffiteja ja jalanjälkiä asfaltissa – Benalmádena, Espanja kesällä 2011, osa 5.

Graffitien, ja jopa oikeiden seinien sotkijoiden, luoma taide on minua myös aina kiinnostanut niin pienissä kaupungeissa kuin suurissa metropoleissa. Ymmärrettävistä syistä Benalmadenan kaltaisista lomakohteista ei niitä juurikaan löydy, kiitos paikassa tepastelevien turistien ikärakenteen.

Kolme keskenään erilaista ”seinätaiteilijan” työtä onnistuin kuitenkin löytämään. Ensimmäistä niistä ei tosin voi juurikaan lukea muuhun kuin töherryksien genreen. Syy, miksi kuvasin tämän yllä olevan sähkökaapin oven, oli  yksinkertaisesti se, että sen värimaailma miellytti silmääni. Toinen tärkeämpi syy oli se, että oveen oli espanjaksi kirjoitettu ”kielletty” (prohibido).

Se, mitä teksti kielsi tekemästä, jäi minulle epäselväksi, mutta todennäköisesti se olisi kuitenkin kieltänyt kaiken sotkemisen, jos vain tekstin laatija olisi aikoinaan huomannut tarpeelliseksi tehdä sen.

Toinen, edellistä jo huomattavasti laadukkaampi teos oli rantakadulla lähellä kaupungin akvaariota. Tässä tapauksessa ”taiteilija” oli halunnut todistaa suurta rakkauttaan tyttöön nimeltä Xazarra. Tämän hän oli tehnyt kaivertamalla ihailunsa kohteen kuvan valmiiseen oikeaan seinämaalaukseen ja signeeraamalla teoksensa espanjaksi ”Minä rakastan Xazarraa”.

Kolmas teos oli puolestaan maalattu hiekkarannan rantakadusta eristävään betonimuuriin. Tämä teos poikkesi edellisestä tekotavaltaan siinä , että asialla oli ollut ilmeisesti kaksi eri henkilöä eri aikoina.

Toinen heistä oli ensin tehnyt kohtuullisen taidokkaan ja silmää miellyttävän graffitityön, jonka päälle kirjoittamalla sitten toinen taiteilijoistamme oli halunnut kuuluttaa sydäntään raastavasta rakkaudesta Monicaa kohtaan.

Sääliksi vain käy tekstin kirjoittaja, sillä en ole lainkaan vakuuttunut Monican olleen erityisen ihastunut vertauksesta ripakinttuiseen ihmishahmoon, jonka sääret ovat kaiken lisäksi karvaiset.  Edes minä en pystyisi moiseen tyylittömyyteen. Vai pystyisinkö?

Hauskin ja itseäni aidosti puhutteleva taideteos oli kuitenkin syntynyt ilmeisen täysin tahattomasti. Siinä on katukäytävän punaiseen asfalttiin ikuisesti painettuina joidenkin ohikulkijoiden kengänjäljet.

Jalanjälkien muodostama asetelma tuo mieleeni väkisinkin Hollywoodin kuuluisan Walk of Fame’n, jolta löytyy lähes kaikkien suurten elokuvatähtien kädenkuvat asfalttiin painettuina.

Olisipa hauska tietää, ketä olivat ja mitä ajattelivat nämä nimettömiksi jääneet kulkijat.

Kuvaajan mieli laukkaa pitkin aasinsiltaa tunteesta toiseen

Kaikki löytämiini taideteoksiin ei kuitenkaan liity mitään epätavallista tai rikoksenomaista historiaa. Esimerkkinä rantakadun katukäytävän sementistä löytyvä tyylikäs kalan kuva, jonka värikkyys muuten harmaalla katukäytävällä viehätti silmääni kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Alla olevan kuvan oton syy oli – sen enempää itseäni puolustelematta –  minun lapsenmielinen ihmettelyni siitä, miten suomalainen pääsiäisnoita on voinut päätyä espanjalaisen ravintolan valomainokseen.

Yhtään sen aikuisempi ei ole myöskään tämän kuvan aihe eli bikiniasuisesten mallinukkien rivistö. Selitykseksi riittäköön kuvaajan sukupuoli.

Kuvanottohetkestä minulle jäi muuten hyvin mieltälämmittävä muisto, sillä se mahdollisesti thaimaalainen kauppias, jonka kaupassa vähäpukeiset mallinuket olivat esillä, halusi välttämättä nähdä hetkeä aiemmin ottamani kuvan. Näyttäessäni sen sitten hänelle, mies purskahti nauruun ja kiitti minua hymyillen .

Hyväntuulisuus onkin hyvin silmiinpistävä piirre lähes kaikissa alueen turisteja palvelevissa ihmisissä. Tosin vihamielisyyttäkin kohtasin, vaikka vain yhden ainoan kerran. Kaiken lisäksi minuun penseästi suhtautuja ei ollut ihminen, vaan yksi kaupungin monista vapaina kulkevista kissoista. Alla olevan kuvan kissa maksaa minulle potut pottuina paheksuttuani sitä ääneen sen juuri syömästä kyyhkystä.

Seuraavassa kuvassa sen sijaan ei ole mitään mieltäpiristävää mutta ei myöskään vihaa. Se on varmasti yksi surullisimmista koskaan ottamistani kuvista. Siinä on aiheena Benalmadenan naapurikaupungista,  Arroyo de la Miel’estä löytämäni puunrunkoon kiinnitetty kukkalaite. Kukat ja niihin kiinnitetyn kuvan olivat ilmeisesti tuoneet paikalla menehtyneen moottoripyöräilijän läheiset.

Viimeinen – ja ehkäpä vähäisin tämänkertaisista – kuvista kertoo siitä, kuinka pienistä asioista me voimme tunnistaa kuvan kertovan jostain muusta maasta kuin Suomesta. Kuvassa niin etualan täyttävän kaiteen muotoilu kuin taustan näyteikkunassa näkyvien esineiden väriskaala vihjaavat väistämättä muille maille vierahille.

Katso myös nämä:

Espanja on monien ristiriitaisuuksien maa – Benalmádena, Espanja kesällä 2011, osa 4. Erilaisia matkakuvia Espanjan Aurinkorannikolta. Auringonpalvoja, hurskasteleva pappi ja macho varjo eli hauskimmat kesän kuvani – Benalmádena, Espanja, kesällä 2011, osa 1. Kyyhkypuiston pettävä idylli – Benalmadena, Espanja kesällä 2011, osa 8. Espanjalaiset häät – Benalmádena, Espanja kesällä 2011, osa 2. Apinoita, taidelasia ja outo kyltti – Gibraltar, Espanja kesällä 2011, osa 3. Kielletty kuva kertoo: Tupakka tappaa Espanjassakin – Espanja kesällä 2011, osa 6. Härkätaistelut – Espanjan verinen häpeäpilkku. Benalmadena, Espanja kesällä 2011, osa 7. Pärnu, yksityiskohtia. Heinäkuu 2012. Kiina-ilmiö Tukholmassa huhtikuussa 2008. Norjan autioituva Vuoreija eli Vardö on täynnä katutaidetta – Matkalla pohjoiseen. Rua de Santa Maria, katu täynnä katutaidetta Funchalissa Madeiralla – Kuvia Madeiralta 6/8..