Elämäni surullisin päivä luonnossa – Kaksi lyijymyrkytyksen uhria lisää Onkilammella
Edellisessä artikkelissanihan kerroin runon keinoin petollisen idyllisellä Suonenjoen Onkilammella nukkuneesta laulujoutsenesta. Tällä kertaa kerron puolestaan kahden lyhyen videon avustuksella vain kaksi päivää aiemmin Onkilammella sattuneista tapahtumista, jotka olivat surullinen päätepiste kahden muun laulujoutsenen, emon ja sen poikasen, elämälle.
Kaikki sai kuitenkin alkunsa jo muutama päivä aiemmin, jolloin sain huolestuneen ulkoilijan ilmoituksen useammasta Onkilammelle ilmestyneestä laulujoutsenesta. Suurimman osan kesää ja koko syksynhän lampi oli ollut joutsenista tyhjä. Onneksi.
Ehdittyäni paikalle seuraavana päivänä joutsenia paljastui olevan neljä, kolme aikuista ja yksi nuori harmaa lintu. Aluksi en huomannut yhdessäkään linnuista selvästi lyijymyrkytykseen viittaavaa käytöstä. Niinpä konsultoimani eläinlääkäri neuvoi minua oireiden epämääräisyyden takia odottamaan muutaman päivän ennen mahdollisia radikaaleja toimenpiteitä. Seuraavina päivinä tilanne muuttuikin, jopa yllättävän nopeasti, ja kolmella linnuista ilmeni yhä lisääntyvä määrä erilaisia lyijymyrkytyksestä kertovia oireita, osin hyvin näkyviä ja voimakkaita. Useimmat niistä hyvinkin tuttuja Onkilammen aiemmin tapauksien perusteella. Niinpä tein päätöksen yrittää ottaa niistä mahdollisimman monta kiinni elävinä heti tilaisuuden siihen auetessa.
Tilaisuus tähän tulikin jo pari päivää myöhemmin, jolloin täysin yllättäen havaitsin nuoren joutsenen olevan yksin ilman emoaan lammesta lähtevässä purossa. Lyhyen taka-ajon (alla video) jälkeen nuori olikin lopulta autoni takakontissa jo aiemmin pelastuslaitokselta saamaani lämpimään huopaan käärittynä.
Lähes heti pakattuani poikasen autooni, kuulin kuitenkin läheiseltä mäntykankaalta poikasen emon vaimeaa ääntelyä. Tälläkin kertaa linnun kiinniotto sujui suuremmitta kommelluksitta, ja ei kestänyt kauan, kun myös emo oli jo sylissäni. Itse asiassa se tapahtui huomattavasti vaivattomammin kuin nuoren linnun tapauksessa, sillä puron varresta, parin sadan metrin päässä poikasesta, löytämälläni emolla ei ollut juurikaan voimia yrittää paeta tai muuten vastustaa kiinniottoa.
Tuolloin kuitenkin paljastui se ”pieni” ongelma, etten onnistuisi saamaan yksin laitettua emoa autossani sitä odottavaan suureen pahvilaatikkoon. Niinpä jäin istumaan kannolle joutsen rauhallisena sylissäni (kännykällä kuvattu aloitusvideo) apujoukkojen tuloa, mikä ei onneksi kestänytkään kauan. Heti tämän jälkeen alkoi emon ja sen poikasen viimeinen matka kohti eläinlääkäriä.
P.s. Ruokavirastolta myöhemmin saamani tutkimusraportin mukaan molemmat laulujoutsenet kärsivät ”hengenvaarallisesta lyijymyrkytyksestä”.
2 Comments
Markku Liimatainen
Lyijyhaulien käyttö on ollut kielletty vesilinnustuksessa jo yli 30 vuotta. En tunne Onkilampea, mutta tuo lyijyhaulikielto on vähän sama asia kuin kiellettäisiin vaikka dieselöljyn käyttö. Osa autoista olisi pois käytöstä ja näin arvottomia. Näin on siis käymässä osalle haulikoita. Ei millään pahalla. Yst Terv Markku
Olli
Ei millään pahalla, mutta itse en osaa laittaa viattomien luontokappaleiden tarpeettomia kärsimyksiä ja kuolemia samaan vaakakuppiin kuin elottomat metallikappaleet,haulikot. Tämän artikkelin päällimmäinen tarkoitus ei kuitenkaan ollut ottaa kantaa lyijyhaulikieltoon, vaan tuoda jälleen kerran esille Onkilammen entisen ampumaradan aiheuttamat ympäristöhaitat. On kuitenkin vaikea ohittaa sitä, että pelkästään EU:n alueella kosteikoilla arvioidaan kuolevan lyijymyrkytykseen vuosittain 400000-1500000 vesilintua ja kahlaajaa:
https://echa.europa.eu/documents/10162/13641/restrictions_lead_shot_axv_report_en.pdf/6ef877d5-94b7-a8f8-1c49-8c07c894fff7
Ystävällisesti,
Olli