Puro kuohuu pehmeästi pitkän valotusajan kuvassa
Todella pitkillä valotusajoilla ei ole kovin paljon käyttöä luontokuvauksessa.
Yksi tyypillinen kohde on virtaavan veden kuohujen pehmentäminen ja kuvan ”romantisointi” pitkien valotusaikojen luoman tunnelman avulla. (more…)
Koskikara kosken kuohuissa
Koskikara kosken kuohuissa.
Kuvatiedot: 1/1600s, F 7.1, ISO 800
Kärsivällisyys palkittiin: Usean lähes turhaan pienelle koskelle tehdyn retken jälkeen pääsin edes yrittämään ottaa haluamiani pitkän valotus ajankäyttöön perustuvia kuvia. (more…)
Etsiskellessäni netistä Suomesta löytyviä vanhoja kuvapostikortteja, vastaani tuli yllättäen tunnetun säveltäjämestarin Kari Rydmanin blogi, jossa hän vanhojen kuvien avulla selittää hyvin selkeästi ja kansantajuisesti joitakin valokuvan sommittelun keskeisiä elementtejä. Suosittelen.
Viherpeippo:
On lienee ymmärrettävää, että jos tuijottaa samaa kohdetta viikkosotalla, niin aina silloin tällöin tulee mieleen kokeilla jotain.
Jokin aika sitten vallitseva sää oli hyvin tuulinen, lähes myrskyinen, mutta samaan aikaan kuitenkin paistoi aurinko. (more…)
Teeri syö pajunkissoja.
Hyvä tuuri, huolellinen keskittyminen ja rauhallinen kameran laukaisu ovat ne elementit, jotka voivat mahdollistaa hyvien ja tarkkojen kuvien onnistumisen melko epätoivoisissakin olosuhteissa.
Yllä oleva rajaamaton kuva on teerestä, jolla on juuri noukkimansa pajunkissa nokassaan. Kuva on otettu lievään vastavaloon melko myöhään illalla.
Tästä ja todella pitkästä optiikasta johtuen (yht. 1200mm), käytin aukkoa F14 mahdollisimman terävän piirron ja suuren syväterävyyden saavuttamiseksi. Sulkimen nopeudeksi sain näin vain 1/200s, mikä ei todella ole paljon ottaen huomioon, että painava lintu istui melko ohuella oksalla ja liikkui jonkin verran syödessään. (more…)
Lyhyestä virsi kaunis – sehän on ilmeisen tärkeää blogikirjoittamisessa. Siispä tyydyn nyt kertomaan vai olennaisimman. Puhukoon kuvat puolestaan.
Alla olevat kuvat on kuvattu kahtena kevätiltana v. 2008. Kuvauspaikka Suonenjoella oleva pieni metsäpuro, jonka putouskorkeus on poikkeuksellisen suuri, yli 20 metriä. Kuvausten tarkoituksena oli tutkia, millaisia erilaisia ilmeitä puro saisi vaihtelemalla kuvakulmia, himmentimen arvoja, sulkimen nopeuksia ja ISO-arvoja. (more…)
Valokuvauksessa on kysymys niin valon ymmärtämisestä kuin sen hyödyntämisestä muuhunkin kuin täydellisesti oikein valotettujen kuvien ottamiseseen.
Niinpä olen viime päivinä pyrkinyt entistäkin määrätietoisemmin kokeilemaan erilaisia valotusvaihtoehtoja.
Tähän on auennut mahdollisuus etenkin sen takia, että tärkein kuvauskohteeni, pihasembrani lintumaailma, on tullut dokumentoitua jo niin monipuolisesti, että on ollut pakko hakea uusia haasteita.
Kaikkein kiehtovinta on ollut yrittää ottaa kauniita kuvia vastavaloon. Tulokset puhukoon puolestaan.
Järripeippo syksyn kellastamat havunneulaset taustanaan.
Luontokuvausta pidetään usein harhaanjohtavasti teknisesti vaativana lajina, jonka täydellinen hallinta vaatii vuosien työn ja kymmenien tuhansien otosten kokemuksen. Luontokuvaajien tiedossa on kuitenkin takaportteja ja oikoteitä, joita käyttämällä aloitteleva kuvaaja nopeasti ja vaivatta tavoittaa täydellisen ammattitaidon. (more…)