Olen kuvannut Suonenjoella virtaavaa pientä Kourujokea eri syistä eri vuodenaikoina jo vuosien ajan. Ensimmäisen kerran kiinnostukseni paikkaan heräsi syksyllä 2013, jolloin löysin joessa olevan pienen, yllä olevan videonkin tapahtumapaikkana olevan kallioputouksen, ja innostuin kokeilemaan sen sopivuutta virtaavan veden liikkeen kuvaamiseen pitkien valotusaikojen avulla. Kuviin epätodellista tunnelmaa tuomaan käytin tuolloin vanhaa, elämää paljon nähnyttä nukkea.
Pohjois-Savossa kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Hirvolan myllyn luona tapahtui jälleen kummia: Myllyn vierelle laskeva Savijoen pieni koski pyöritti suuren määrän kauniin symmetrisiä, lähes pyöreitä jäälauttoja, joista suurin halkaisijaltaan puolimetrinen.
Juuri tätä isoimman jäälautan liikettä kannattaa oheisella videolla seurata, sillä sen liike paljastaa selvimmin, miten kaikki jäälautat kiertävät kehää virrassa samalla oman akselinsa ympäri pyörien.
Oikeassakin tilanteessa, omin silmin seurattuna jäälauttojen hidas yhdessä liikkuminen lähes ympyränmuotoista rataa on juuri ja juuri mahdollisista nähdä, jos vain kärsivällisyyttä riittää. Sen sijaan niiden jatkuva pyöriminen oman akselinsa ympäri olisi huomattavasti vaikeampaa havaita paljain silmin.
Videon lopussa olevan nopeutetun videon avulla koko tuo mielenkiintoinen pyörivä prosessi on kuitenkin helppo todentaa. Videolla on myös nähtävissä se, kuinka pyöriessään jäälautat koko ajan törmäilevät kevyesti toisiinsa ja samalla hiovat toisiaan yhä pyöreämmiksi.
Nopeutettu video on tehty muuttamalla noin. 30 minuutin alkuperäinen otos noin yhden minuutin pituiseksi, eli videolla nähtävä liike on 25 kertaa nopeampaa kuin oikeassa tilanteessa. (more…)
Olen käynyt ihmettelemässä ja tallentamassa Suonenjoen Kourujoen poikkeuksellista talvista kauneutta lähes jokainen päivä noin viikon ajan. Eilen kovien pakkasten kirkkaalla jäällä kuorruttamalla joella vastaani tuli jotain, jota en ollut koskaan nähnyt, enkä ollut koskaan vastaavasta kuullutkaan. Tosin siinä ei välttämättä ole mitään ihmeellistä, sillä suomalainen luonto on toki täynnä erikoisia ilmiöitä, jotka ovat minulle täysin tuntemattomia.
Kyseessä oli nimittäin kaksi pientä jäästä kohoavaa lasimaista onttoa piippua, joista suurempi oli noin reilut viisi senttiä korkea. Erikoista näissä jääpiipuissa oli se, että niiden kautta jääkuoren alta sykki esiin suuria vesikuplia. Mikä niiden seuraamisessa oli jännittävää, oli se, että vesikuplien syntyä saattoi myös yrittää ennakoida läpinäkyvän jään alla virtaavan veden liikkeistä, jotka ovat nähtävissä myös videolla.
Valitettavasti iltapäivä oli eilen ehtinyt jo pitkälle tuon vesikuplageysirin löytäessä, joten en voinut valonpuutteen takia kuvata löytämääni pientä luontoihmettä kuin lyhyen hetken. Ja niinhän siinä tietenkin sitten kävi, että kun tänään aamupäivällä palasin paikalle, en löytänyt mitään. Joen pintaa peitti nyt monen sentin paksuinen valkoinen lumikerros. Arvaa harmittiko!
Kun Suonenjoella jyrkkää mäenrinnettä juokseva Kohiseva-puro viime talvena jäätyi ja sai melkein luistelemiseen täydellisen yhtenäisen jääpeitteen, sain ajatuksen toteuttaa itseäni tavalla, joka minun olisi ollut hyvä unohtaa välittömästi. Syvällisen vakavasti asioihin suhtautuvana henkilönä en näin kuitenkaan tehnyt, vaan vein projektin luistavaan loppuunsa asti.
Kohiseva on Suonenjoella Iisveteen jyrkkää mäenrinnettä juokseva puro, joka on saanut nimensä etenkin keväällä kuultavasta voimakkaasta kohinasta. Pituutta koskikohdalla on reilut sata metriä, jona aikana rinne laskee noin 30 metriä.
Suunnistin muutama päivä sitten jälleen kerran suuret lumikenkäni kohti Suonenjoen Kohisevaa tarkoituksenani selvittää, voisiko sinne nytkin syntyä samanlainen erikoinen pysähtynyt jäinen koski kuin, minkä sieltä viime talvena löysin.
Tänä vuonna kosken tilanne on valitettavasti kuitenkin aivan erilainen, sillä kiitos toistaiseksi lumisen ja leudon talven Kohiseva-puro juoksee edelleen jäästä pääosin vapaana. Eikä paremmasta ole edes kovin suurta toivoa, sillä ainakaan lähiaikojen sääennusteet eivät ole luvanneet niin kireitä pakkasia, että koko puro voisi saada sellaisen yhtenäisen jääkannen, että sillä voisi viime talven tapaan luistella.
Ei reissu toki turha ollut, sillä vaikken löytänytkään sieltä sitä, mitä etsin. Pitkin kosken vartta mutta etenkin aivan rinteen yläosassa (yllä olevan videon lopulla) oli nimittäin paljon pieniä kauniita jäämuodostelmia. Samanlaisia kuin ne, jotka aikoinaan innoittivat maailmankuulun lasitaiteilija Tapio Wirkkalan suunnittelemaan kuuluisan Ultima Thule-sarjansa. (more…)
Kävin pari päivää sitten tutkimassa, miltä näyttää Kourujoen jääluolien tulevaisuus tämän vuoden osalta.
Harmaa talvipäivän lopputulema oli aika synkkä: Ei näytä lainkaan lupaavalta. Kallioputouksen – jonka yläpuolelle merkittävimmät jääluolat ovat syntyneet – luona oli tosin paljon kauniita jäämuodostelmia, mutta minkäänlaista yhtenäistä jääkantta, jonka alle jääluolat voisivat syntyä, ei missään näkynyt.
Eivätkä lähiaikojen sääennusteetkaan lupaa tilanteeseen muutosta, sillä jääkannen syntymiselle tarvittavia kireämpiä pakkasia ei ole näköpiirissä. Tämä on valitettavaa, sillä vielä jokin aika sitten Kourujoen vedenkorkeus oli normaalia suurempi ja olisi ehkä mahdollistanut aikaisempia vuosia korkeampien jääluolien synnyn. Nyt vedenpinta on kuitenkin jo merkittävästi laskenut parin viime viikon pikkupakkasten pienentämien vedenvirtaamien ansiosta.
Toisaalta, koskaan ei saa toivoaan heittää. Ehkä säiden jumalat ovat vielä suosiollisia Kourujoelle ja sallivat sen jälleen kerran synnyttää jääpeitteensä alle lumoavan kauniita jääluolia.
Joka tapauksessa viime vuonna tilanne oli aivan toinen, ja tammikuun alussa eli juuri näihin aikoihin, vähän ennen jääluolien syntymistä, Kourujoki näytti tällaiselta. (more…)
Kaikilla ammateilla on omat kirouksensa, niin ilmeisesti myös englannin kielen opettajilla: Kuvatessani tänään aprillipäivänä videomateriaalia Suonenjoen jäätyneellä pienellä koskella, Kohisevalla, tarkoitukseni oli yksinkertaisesti dokumentoida tätä erikoista paikkaa ”hiukan” erilaisella tavalla.
Valitettavasti en kuitenkaan muistanut, että aprillipäivän englanninkielinen nimi on ’Huhtikuun Hullujen Päivä’. Olisi ollut hyvä muistaa, sillä aivan tällaista en todellakaan hakenut. Lopputuloshan ei ole perinteinen aprillipila, vaan aivan jotain muuta, jolle en itse halua edes nimeä antaa. Onneksi hoksasin tehdä ristinmerkin ennen tempun aloittamista.
Kourujoen kallion yli putoava koski pysähtyi lopullisesti ilmeisesti tammikuun 5. ja 6. päivän välissä. Oheinen video on kuvattu 4.1., jolloin jäätymisen merkit olivat selvästi nähtävissä: Kallioisen koskipaikan peitti suurelta osin huokoinen jääkerros, jonka pinnalla kuitenkin vielä virtasi runsaasti vettä. Myöskään kosken kohiseva ääni ei ollut vielä tuolloin vaimentunut.
Äänitteellä oleva veden matala bassoääni on taltioitu lähellä sitä kohtaa, jossa seison kuvassa.
Luonto tarjoaa meille rajattoman määrän erilaisia, eri aistiemme avulla välittyviä elämyksiä, kunhan vain itse maltamme pysähtyä nauttimaan niistä. Tästä – malttamisesta – oli juuri kysymys, kun loppiaisena kesken Kourujoen jäisen ihmeen kuvausten pysähdyin kuuntelemaan jalkojeni alta kuuluvaa outoa hyvin matalaa ääntä.
Kuluvana talvena kuulin matalan äänen ensimmäisen kerran kaksi päivää ennen loppiaista. Tuolloin ääni oli hyvin vaimeaa, juuri ja juuri silloin vielä virtaavan kosken synnyttämän kohinan lävitse kuultavaa.
Sitten koski jäätyi.
Niinpä nyt loppiaisena löytämäni ääni oli aivan jotain muuta, sillä se oli helposti kuultavaa, ja sen voimakkuus ylitti selvästi taustalta, noin 1o metrin päästä kuuluvan veden virtausäänen. Erikoista äänessä oli myös sen syntypaikka: Matala bassomainen kumina tuli todellakin jalkojeni alta , kallioputousta peittävän jääkuoren lävitse, aivan rantapenkan vierestä. Paikassa, jossa jään alla ei pitäisi olla muuta kuin kalliota. Virtaavaa vettä jään alla ei voinut olla kuin nimeksi, minkä voit itsekin päätellä äänitteellä kuuluvasta heikosta solinasta.
Mikä mahdollisesti jään, veden ja kallion yhteisvaikutus tämän matalan äänen synnyttää, se on ainakin minulle toistaiseksi täysi arvoitus.
Niinhän siinä lopulta kävi, kuten jokin aika sitten ennustin: Suonenjoen Kourujoen kallioputous jäätyi ja pysähtyi. Tämä dramaattinen muutos joen elämässä tapahtui ilmeisesti loppiaisen vastaisena yönä. Varmuutta asiasta minulla ei kuitenkaan ole, sillä en päässyt koskelle loppiaista edeltävän päivänä. Kaksi päivää loppiaista ennen joki oli joka tapauksessa ollut vielä suurelta osin vapaa, vaikka jääkansi oli tuolloin selvästi jo muodostumassa.
Pahoittelen kovasti sitä, että joudut videota katsoessasi kärsimään minun näkemisestäni, mutta valitettavasti en voinut välttää asiaa. Lähes kaksimetrisen varteni mukaan ottaminen oli kuvaushetkellä vain ainoa käytettävissäni ollut tapa havainnollistaa kallioputouksen kokoa.
Se, että videolle tarttui myös tahatonta komiikkaa, oli tosiaan sattumaa. Olin kyllä varautunut kosken liukkaalla viettävällä jäällä liikkumiseen, sillä jaloissani olivat nastoilla varustetut kengät, mutta kosken jäisellä pinnalla ne eivät – kuten videon lopuksi hyvin selviää – kuitenkaan aina pitäneet.
Kourujoen nopeasta jäätymisestä kertoo parhaiten alla oleva äänite, jolle olen tallentanut kahtena päivänä (4.1. ja 6.1.) samalla paikalla kallioputouksen yläpuolella taltioimani äänet. Myös äänitallentimeni asetukset olivat molemmilla kerroilla samat. Muutos on todella korvin kuultavissa!
