Pidemmittä puheitta, nyt nähtävä pääsiäispupuvideo on tämän vuoden “virallinen” pääsiäisvideoni. Videolla yksi pihassani käyneistä rusakoista kohtaa siellä sitä jo malttamattomana odottavan valkean leikkijäniksen. HYVÄÄ JA HAUSKAA PÄÄSIÄISTÄ 2020!
Pari iltaa sitten silmiini sattui pienikokoinen jäniseläin, jota ensin pidin vaihtopukuisena metsäjäniksenä sen pienen koon, lumenvalkoisten laikkujen ja valkoisen hännän takia. Myöskään se korvat eivät näyttäneet riittävän pitkiltä ollakseen rusakon korvat.
Toisaalta sen rinta oli rusakolle tyypillisen kellanruskea ja silmät keltaiset ilman häivähdystäkään tummuudesta. Jos se taas olisi metsäjänis, sen silmäterienhän tulisi olla tumman punaruskeat. Niin ja kuten yllä jo totesin, sen häntä oli kokonaan valkoinen. Rusakon häntähän on päältä musta.
Noilla kriteereillä olisin itse valmis pitämään eläintä metsäjäniksen ja rusakon risteymänä eli hybridinä. Toisaalta voin aivan hyvin olla väärässäkin, sillä sen verran vähän olen kummankaan eläimen kanssa ollut tekemisissä.
P.s. Metsäjänis ja rusakko ovat muuten sen verran läheisiä lajeja, että niiden jälkeläiset ovat täysin lisääntymiskykyisiä. (more…)
Rusakon korvat.
Joskus ihmettelen itsekseni, mistä tielleni tulee toinen toistaan kummallisempia kuvauskohteita.
Muuta syytä tähän en ole keksinyt kuin sen, että olen kuvannut jo useita vuosia samoilla paikoilla. Niinpä tunnen jokaisen puskan ja korren, ja osaan siksi ennakoida sen, mitä mistäkin voisi löytyä. (more…)
Sain tänään tuntea suurta kiitollisuutta sydämessäni käydessäni normaalilla tarkastuskäynnilläni yhdellä tärkeimmistä kuvauspaikoista.
Olin jo itse asiassa poistumassa alueelta, kun yksi paikan työntekijöistä pysäytti kulkuni ja haluten tietää ”miksi tuo jäniksen poikanen tuossa makaa. Siinä se on ollut liikahtamatta koko päivän”. Itse en nähnyt mitään hänen sormensa osoittamassa suunnassa.
Vasta kun poistuin autosta, huomasin ruskeassa kuorikekasassa ruskean hellyttävän pienen jäniksenpoikasen. (more…)
Viime päivinä ei monestakaan syystä ole kuvia juurikaan karttunut.
Yksi syistä on ollut se, että olen yrittänyt löytää paremman tavan esittää blogissani esiintyviä kuvia.
Tämä on vienyt yllättävän paljon aikaa. (more…)
Rusakonpoikanen yrittää piiloutua.
Olipa kerran ihan pieni rusakonpoikanen, vain hiukan kissanpoikaa suurempi.
Eräänä kesäiltana rusakonpoikasen ollessa juuri syömässä ilta-ateriaansa vyöryi suuri ja pelottava kuvakoni suuresta maailmasta aivan rusakonpoikasen vierelle.
Niin suuresti rusakonpoikasta pelotti, että se painautui maahan mahdollisimman matalaksi tehdäkseen itsensä entistäkin pienemmäksi.
Kun mitään pahaa ei kuitenkaan tapahtunut, ruskonpoikanen rohkaistui ja kohottautui varovasti ylös (more…)
Viime päivinä on pitänyt kiirettä: On pitänyt kuvata jänistä, rusakkoa, kivitaskua ja kaiken päälle tuli vielä huuhkajapoikue. Huuhkajien pesäpaikka on sama, jonka toissavuonna löysin.
Eilen kävin päivällä etsimässä pesää ensimmäistä kertaa tänä keväänä, ja löydettyäni pesän tein ilmoituksen poikasista pielaveteteläiselle petorengastaja Kalevi Rutoselle. Myöhemmin illalla kävimme sitten yhdessä rengastamassa pesän kolme poikasta.
Huuhkajanpoikanen kaatuneen kelon päällä.
Kuvassa rusakon korva verisuonineen.
Kotoisilla jäniseläimillämme, rusakolla ja metsäjäniksellä, on molemmilla pitkät korvat. Kaikki me varmaankin tiedämme, että jänisten pitkä korvalehti auttaa näitä eläimiä kuulemaan paremmin.
Mutta kuinka moni meistä tiesi, että näiden eläinten korvilla on myös tärkeä merkitys niiden lämmönsäätelyjärjestelmässä.
Tämän takia niillä on korvissaan hyvin kehittynyt verisuonisto, jonka avulla jänis voi – kuten kuvaushetkellä – tarvittaessa haihduttaa kehon ylimääräistä lämpöä kuumina kesäpäivinä.
Toisaalta hyvin kylminä talvipäivinä eläimellä on tarve painaa korvalehtensä matalaksi selkää vasten vähentääkseen lämmön karkaamista harakoille.
Se, miten voimakkaana korvien punaisuus näkyy johtuu taas valon kulmasta. Tietyissä olosuhteissa vastavaloon kuvattuna – kuten tämä kuva – punaisuus näkyy hyvin tummana.
Rusakonpoikasia naurattaa.
Joskus sattuma tekee teknisesti melko huonosta kuvasta kuitenkin säilyttämisen arvoisen.
Näin kävi eilen kun oli kuvaamassa lähietäisyydeltä aikuista rusakkoa.
Aivan yllättäen nimittäin rusakon takan olevasta pienestä metsiköstä tuli esille kaksi pientä ja suloista rusakonpoikasta. (more…)
Rusakko kukkivien lituruohojen keskellä.
Sattuipa somasti.
Seurasin eilen jonkin aikaa kahta kiimassa olevaa rusakkoa, joiden elämä näytti olevan kovin kaksijakoista:
Välillä ruokailtiin kaikessa rauhassa ja välillä säntäiltiin sinne tänne tassut vilkkuen. (more…)