Juuri lentoon lähtenyt kaakkuri tulee silmät punaisina kohti kameraa.
Useampina edellisinä vuosina olen lokakuussa esitellyt joitakin sen vuoden Vuoden luontokuva – kilpailuun lähettämiäni kuviani. Jatkan samalla linjalla, vaikka menestystä ei tänä vuonna tullutkaan.
Kovin monella kuvalla en tänäkään vuonna kilpailuun osallistunut, joten nyt nähtävät kuvat edustavat suurta osaa kaikista kilpailukuvistani, joissa kaikissa yhtä jäämuodostelmakuvaa lukuun ottamatta lintu tai linnut olivat jossain roolissa. Nyt nähtävissä kilpailukuvissani “esiintyvät” vauhdikas kaakkuri, rakastava silkkiuikkuäiti, yötä odottava harmaahaikara sekä koko kuvapinnan täyttävä valkoposkihanhiparvi. (more…)
Niin nurinkuriselta kuin asia minua tuntemattomasta voi kuulostakin, se perimmäinen syy joka on minut saanut vuodesta toiseen viettämään lukemattomia kesäiltoja kaakkurilammilla, ei ole itse tuo lähes ikiaikainen laji, tarujen kaakkuri, vaan pienten syrjäisten metsälampien lähes rikkomaton hiljaisuus ja peilityynessä vedenpinnassa heijastuvat hitaasti vaihtuvat mystiset värit ja kauniit symmetriset kuviot.
Varsinkin heinä- elokuun iltoina joillakin lammilla saattaa vallita uskomaton rauha, jota täydentää, vaan ei riko, ajoittain kuuluva valkoviklon varoittelu, kaakkurien vaimea ulina, tuulen tyynnyttävä kuiske lampia ympäröivillä mäntykankailla tai sateen hiljainen ropina tyynellä lammenpinnalla.
Zen lyhyesti: Tila jossa olet täysin rentoutunut ja lakkaat murehtimasta asioita, joita et voi muuttaa. Olet silloin saavuttanut sisäisen minuutesi, mielenrauhan, jossa merkitsee vain se hetki.
Kaakkuri painautuu matalaksi uhkaavassa tilanteessa
Heinäkuun lopun ilta oli aluksi aivan normaali: Kotilampensa jättämään valmistautuvien nälkäisten kaakkurinpoikasten kerjuuäänet eivät olleet lakanneet juuri hetkeksikään. Poikaset eivät myöskään antaneet kummallekaan emolle mahdollisuutta lepoon, vaan tökkivät niitä keskeytymättä nokillaan saadakseen ne lähtemään jälleen kerran hakemaan itselleen ruokaa.
Täysin yhtäkkiä ja yllättäen lampi kuitenkin hiljeni täysin. Ensin jo täydessä unessa ollut emo nosti nopeasti päänsä pystyyn, jolloin poikaset lopettivat kerjäämisensä. Sitten niin emo kuin molemmat poikaset painautuivat mahdollisimman mataliksi ja litteiksi veden pinnalla. Niin poikaset kuin emokin olivat aluksi täysin liikahtamattomia, kuin paikalleen jähmettyneitä kelluvia puunpaloja. (more…)
Kaakkuri näyttää kömpelöltä, mutta se on kuitenkin yllättävän nopea lentäjä ja pystyy jopa 78 km:n matkanopeuteen. Kaakkurin hämmästyttävin ominaisuus on kuitenkin sen hyvin suuri lähtönopeus, joka mahdollistaa sille nopean lentoon pääsyn.
Tuota suorastaan räjähtävää voimaa kaakkuri usein todella tarvitseekin, sillä jotkin lajin pesimälammista ovat niin pieniä, että sen on päästävä ilmaan jo muutaman kymmenen metrin kiihdytyksen jälkeen. Kaakkurin lähtökiihdytykseensä käyttämä voima käy hyvin yllä olevasta kuvasta, jossa se on juuri ponnistanut ylös vedenpinnasta. Linnun takana näkyvät veden pärskeet ovat kertovat omaa kieltään linnun käyttämästä voimasta.
Lähdössä epäonnistumiseen kaakkurilla ei olekaan varaa, sillä se ei voi laskeutua kesken nousua kuivalle maalle useimpien muiden lintujen tapaan. Täysin vesielämään sopeutuneena kaakkurin jalat sijaitsevat aivan sen takaosassa sijaitsevien jalkojen, se ei nimittäin kykene kävelemään maalla saati laskeutumaan sille.
Aina ei kaakkuri suinkaan onnistu lentoon lähdössään. Silloin se keskeyttää yrityksen, laskeutuu takaisin veteen ja yrittää uudelleen.
Alla olevassa kuvaesityksessä (kannattaa katsoa HD-tarkkuudella 1080 sekä suurentaa) näet kaakkurin koko lentoonlähtöprosessin, alusta loppuun. Kyseessä on todellakin koko ajan sama lintu ja sama tilanne. Lennon edistymistä voit seurata halutessasi taustan puiden avulla.
Huom! Kuvaesitys antaa väärän kuvan tapahtuman kestosta, sillä kameran metatietojen perusteella lentoonlähtö siihen asti, kunnes kaakkuri jalat viimeisen kerran koskettivat veden pintaa, kesti noin kolme sekuntia. Tuona aikana se eteni arviolta noin 60-80 metriä.
Alla olevan äänitteen perusteella voit itse havainnoida tämänkesäisen kaakkurilampeni lintujen keskimääräisen lentoonlähdön keston. Kun kuulet linnun aivan äänitteen lopussa ääntelevän hiljaa ”krö”, se on jo vähintään parin metrin korkeudessa.
Kaakkurilammen näyttävimpiä tilanteita ovat kaakkurin lentoonlähtö sekä laskeutuminen. Vaikka ne ovat tilanteina aivan erilaisia niitä yhdistää voimakkaasti pärskyvä vesi.
Kuluneena kesänä keskityin kuitenkin lähes yksinomaan kuvaamaan kaakkurien lentoonlähtöä, ja niinpä laskeutumistilanteessa otettuja kuvia kertyi hyvin vähän. Se, etten kuvannut lintujen laskeutumista, ei kuitenkaan ollut valintakysymys. (more…)
Kuluneen kaakkurikesäni yksi tunnelmallisimmista kuvista lienee myöhään sumuisena iltana ottamani kuva nuoresta kaakkurista. Kuvassa kaakkurinpoikanen oikoo levollisena toista jalkaansa täysin peilityynellä vedenpinnalla. (more…)
Kuvauskesä on osaltani käytännössä ohitse, ja on aika ryhtyä muistelemaan, mitä tulikaan kuvattua.
Kesän tärkein kuvausprojektini kaakkurit päättyi jo viime viikolla, jolloin kävin heittämässä hyvästit perheelle, sillä tiesin, ettei minulla ollut seuraavina päivinä enää mahdollista seurata lammen hylkäämiseen valmistautuvaa perhettä, vaikka kovasti niin halusinkin.
Loppuviikolla sain sitten agentiltani vahvistuksen, että kaakkurilampi oli todella hiljentynyt ja molemmat poikaset olivat onnistuneet jättämään lammen omin siivin.
Oheinen kuva lentoon lähtöä harjoittelevasta poikasesta on otettu vajaa viikko ennen, kuin se jätti syntymälampensa. Kuvassa pärskyvän veden perustella on helppo päätellä se vauhti ja voima, joka poikasen on pystyttävä kehittämään hyvin lyhyessä ajassa, voidakseen irrota lammen pinnasta. (more…)
Kaikkea voi kokeilla. Ainakin kerran. Oheinen videoleike lentoon lähtevästä kaakkurista on toteutettu videoimalla yhtä järjestelmäkamerani näytöllä edestakaisin zoomailemaani kaakkurikuvaa. Videokamerana olen käyttänyt Lumia 930 älykännykkää.
Kaakkurin äänet taas ovat peräisin videon kuvaushetkellä soittamaani äänitallennetta, joka on nauhoitettu samalla lammella, millä itse kuvan kaakkurikin on kuvattu.
Videon tarkoituksena on toisaalta näyttää, mikä on ollut tämän kesän tärkein kuvausaiheeni: kaakkurin lentoonlähtö. Toisaalta siitä voi päätellä jotain siitä, minkä tasoisia kuvia olen tähän mennessä onnistunut ottamaan.
Videolla, kuvan yläpuolella, näkyvät kuvan tärkeimmät tekniset tiedot. Kuvan sisällä, sen oikeassa laidassa, puolestaan näkyy kuvan rajaussuhde reaaliaikaisesti. Aivan videon lopussa näkyvä kuva on siis täysin rajaamaton.
Niin videota kuin sillä näkyvää kuvaa ei ole editoitu mitenkään.
P.s. Idea tästä uudesta tavasta kertoa siitä, mitä olen tällä hetkellä kuvaamassa, syntyi sen valitettavan tilanteen seurauksena, että työtietokoneeni on edelleen vikaantumisensa takia käyttökiellossa.
Muutama päivä sitten sain lähes toteutettua monivuotisen haaveeni saada kuvattua vesilinnun kaatosateessa. Mutta vain melkein, sillä valitettavasti kuvan kaakkurinpoikanen oli kuvanlaadun kannalta aivan liian kaukana, noin 60 m metrin päässä. Ja välissämme taivaalta putouksen lailla syöksyvä vesiseinämä.
Tilanne alkoi aika yllättäen, vaikka ukkospilvet olivat tummentaneet taivasta jo jonkin aikaa. Itse kaakkurilampeni kuitenkin kylpi lämpimässä auringonpaisteessa ja näytin pääseväni pälkähästä kastumatta. (more…)
Tämän kesän kaakkuriprojekti on edennyt muuten aivan suunnitellusti, paitsi että sateiset tai muuten vain harmaanpimeät illat ovat varastaneet monta kuvausmoahdollisuutta. Tänäänkin olen juuttunut kotini seinien sisään, sillä niitä valoja ja varjoja, joita kaakkurilammeltani metsästän, ei sieltä nyt kuitenkaan löytyisi.
Onneksi valoisiakin iltoja on joukossa ollut, joten olen saanut lähes aivan riiittävästi ihastella ja kuvata tyynen suolammen pinnalle heijastuvia kauniita värejä ja valoja.Valitettavasti vain niiden muille näyttäminen on tällä hetkellä lähes mahdotonta, sillä – kuten Facebook-sivullani olen jo ehtinyt kertomaan – työtietokoneeni tallennusjärjestelmä on
jo muutaman viikon ajan ollut toimintakelvoton, enkä uskalla tallentaa sille mitään arvokasta. Joitakin yksittäisiä kuvia voin kuitenkin koneella käsitellä, mistä esimerkkinä oheinen kuva kaakkurista juuri ennen auringon laskemista suolampea ympäröivän metsän taa.
Kaakkureilla itsellään sen sijaan kaikki sujunut oikein mallikkaasti: Emot saivat parisen viikkoa sitten kaksi potraa poikasta, jotka ovat kasvaneet aivan silmissä. Tästä kiitos ahkerille emoille, jotka jaksavat kantaa loppumattoman nälkäisille pikku kaakoille jatkuvasti uutta syötävää.
P.s. Tiesitkö muuten, että yksi kaakkurin kansanomaisista nimityksistä on kaakko, jonka arvellaan juontavan ilmansuuunta kaakosta, josta kaakkurit ja muut muuttolinnut keväisin maahamme tulevat.
