Edellisellä kerralla näytin ja kerroin, kuinka telkkä poistaa niin höyhenpuvustaan kuin hengityselimistään tarpeettoman ilman helpottaakseen syvälle pinnan alle sukeltamista. Kiinnostus asiaan sai minut tarkastamaan myös ne pari lyhyttä videopätkää, joihin oli telkkäkuvausten yhteydessä tallentunut isokoskelo sukeltamassa jään alle.
Ja toden totta, myös isokoskelo vajoaa vedessä juuri ennen sukellusta. Tosin sen vajoaminen ei ole aivan yhtä helposti havaittavissa kuin telkkien tapauksessa. Niinpä olen videonkäsittelyvaiheessa hidastanut tämänkertaista videoleikettä merkittävästi saadakseni linnun vajoamisen ja vesirajan nousun selvemmin näkyviksi. (more…)
Aamupäivä alkoi tavanomaisesti taivaan tarkkailulla.Kun sitten kävi selväksi, että ilma oli kirkastumassa pakkasin kuvausvarusteet kuvakoniini karauttaakseni kohti kuukkelimetsää.
Ehdin kuitenkin hädin tuskin satulaan, kun puhelin soi: ”Nyt se kuikka on täällä aivan kuvausetäisyydellä”, ilmoitti ystävällisesti monivuotinen lukijani. (more…)
Kuvaustoiminta on jo pitkän aikaa ollut täysin stop. Kun päivät kuluvat ”mukavasti” päivätyössä ja kahdesti päivässä omasta pihasta lumikinoksia kolatessa, ei tarvitse paljon haikailla luontokuvauksen kaltaisten turhuuksien perään.
Onneksi minulla on kuitenkin vanhojen lehtijuttujeni arkisto, jota aina voi kaivella aarteita etsien. Tänään vastaani tuli hyvin surullinen tarina – joskus tuntuu, ettei kohdalleni muita satukaan – isokoskelosta.
Kertomuksen linnun kohtalo paljastaa koruttomalla tavalla, kuinka meitä ihmisiä on ainakin kahteen lähtöön myös siinä suhteessa, kuinka suhtaudumme eläimiin. (more…)
Kuvaajaurani alussa väheksyin västäräkkiä ymmärtämättä, että vika olikin siinä, että en nähnyt tuon veikeän velikullan parasta ominaisuuta. Sitä, että linnun värittömyys vaati kuvaajaltaan aivan uuden asenteen: Västäräkki voi näet vain harvoin olla kuvan tärkein elementti. Näkyvin se toki voi olla, mutta linnun tarkoitus, ainakin minun kuvissani, on korostaa taustan ja valojen kauneutta. Sen nälkeen, kun aikanaan olin tämän ymmärtänyt, minusta tuli todellinen västäräkkien ihailija, joka jokaisen iloisen pyrstönketkuttajan nähdessään alkaa välittömästi tutkia, mitä tällä kertaa kuvaustilanteesta olisi irti saatavissa.
Useimmiten västit jäävät minulta rauhaan, mutta aina tulee vastaan tilanne, jota ei voi ohittaa. Usein tällöin ratkaisut on tehtävä lähes sekunnin murto-osassa, sillä luontokuvauksen surkeus ja ihanuus on siinä, että tilanne harvoin jää odottamaan kuvaajaansa. Tässä päätöksenteossa onneksi auttaa vuosien kokemus. Jos todella näen mielestäni mahdollisuuden, se yleensä on myös sitä.
Näin kävi juuri eilen, kun olin järven rannassa kuvaamassa lähellä uiskentelevaa naarasisokoskeloa.
Syrjäsilmällä näin västäräkin hypähtäneen pienen rantapensaan oksalle ja tähyävän rauhallisena järvelle. Käänsin kameran, ja mitä näinkään: Iltaurinko loi linnun taustalle todella mielenkiintoisen värien ja valojen leikin. Siinä oli siis mahdollisuus, joka oli käytettävä.
Tuloksena oli useita erilaisia kuvia, joissa tausta on oleellisesti erilainen, mutta kaikissa todella ihastuttava. Vai onko? Mitä mieltä Sinä olet? (more…)
