Harmaahaikara lentää iltataivaalla. Tyyrinvirta, Rautalampi.
Viime kesänä valokuvasin luontoa ehkä vähemmän kuin koskaan sen jälkeen, kun aloin luontokuvaamaan ammattimaisesti varsinaisen päivätyöni ohella. Syitä kuvamäärän laskuun oli ainakin kolme: Kuva-arkistoni on nykyisellään niin suuri, ettei minulla ole monestikaan välitöntä tarvetta kuvata mitään lehtijuttujani varten. Toiseksi, kesän sää ei ollut erityisen suotuisa pääkohteideni, lintujen, kuvaamiselle. Ja kolmanneksi, kesäksi suunnittelemani kaakkurien kuvaukset eivät koskaan toteutuneet, sillä lammen pesintä keskeytyi häirinnän takia jo toisena peräkkäisenä kesänä.
Tämä oli minulle suuri pettymys, sillä olin henkisesti valmistautunut käyttämään paljon aikaa kaakkurien kuvaamisen. Valokuvien sijaan keskityinkin kuvaamaan paljon aikaisempaa enemmän videoita, mikä on näkynyt myös kesällä ja syksyllä julkaisemissani blogiartikkeleissa. (more…)
Saada nähdä aivan lähietäisyydeltä kuinka pähkinähakki käsittelee sembramännyn käpyä, on itselleni uusi kokemus, jonka mielelläni jaan myös muille. Etenkin kun vasta läheltä kuvatulta videolta voi nähdä sen voiman, jonka pähkinähakki joutuu tuottamaan päästääkseen nokallaan käsiksi sille elintärkeisiin sembran siemeniin.
Mahdollisimman suuren iskuvoiman tuottaakseen lintu ei nimittäin usein ainoastaan ojenna koko ylävartaloaan mahdollisimman suoraksi vaan myös ojentaa jalkojaan iskun tehostamiseksi. On kuin katsoisi kirvesmiestä hakkamaamassa halkoja. Lastut vain lentävät.
Mahdollisuus tarkkailla tätä upeaa lajia läheltä on tarjonnut myös toisen uuden tiedon: Hakatessaan hurjana käpyä puun oksalla pähkinähakki ei aina onnistukaan saamaan kaikkia siemeniä suuhunsa, vaan usein siemenet tippuvat alas maahan. Tätä lintu ei kuitenkaan jää murehtimaan vaan jatkaa kävyn pommittamista uusien siementen toivossa.
Hakki ei edes kävyn loppuun käsiteltyään yleensä syöksy menetettyjen siementen perään, vaan käy hakemassa itselleen uuden korkkaamattoman kävyn. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pähkinähakki tuhlaisi siemeniä. Ei todellakaan, sillä lajille on vuosituhansien kuluessa kehittynyt ylivertainen muisti, jonka avulla se pystyy vielä kuukausienkin jälkeen erehtymättä noutamaan aiemmin tuhansiin eri kätköihin varastoimansa siemenet.
Taustatietoja
Pähkinähakit – graafisen kauneutensa takia yhdet suosikkilinnuistani – ovat muutaman vuoden tauon jälkeen täällä taas. Eivät toistaiseksi vielä yhtä lukuisina kuin joinakin aikaisempina vuosina, jolloin Suonenjoen Metlalla (nyk. Luke) lintuja tavattiin yli kaksikymmentä.
Nyt muutaman viime päivän aikana hakkeja on ollut paikalla enimmillään neljä kappaletta, mutta toivo suuremmasta yksilömäärästä elää, sillä Metlan sembramäntyjen käpymäärä on todella runsas. Toisaalta mahdollisuus saada nähdä kovin suurta pähkinähakkiryntäystä näyttää tällä hetkellä aika pieneltä, sillä toistaiseksi ei valtakunnassa ole merkkejä mistään suuresta idästä tulevasta muuttoaallosta.
Usean vuoden lokakuussa minulla on ollut tapana julkaista sen vuoden Vuoden luontokuva – kilpailuun lähettämiäni kuviani. Niin nytkin.
Aikaisemmista vuosista poiketen mietin tänä vuonna todella monta kertaa, viitsisinkö edes ylipäätänsä osallistua ko. kilpailuun, koska en itse katsonut kuva-arkistostani löytyvän yhtään sellaista kuvaa, jolla voisi olla menestymisen mahdollisuuksia. Koska kilpailuun osallistuminen on kuitenkin halpaa, sain lopulta houkuteltua itseni lähettämään joitakin kuvia kilpailuun.
Menestystä ei tullut, joten se siitä. ”End of story”. (more…)
Pari viikkoa sitten, tarkemmin sanottuna 14.7.2015, saatiin lopulta vahvistus sille, että Suonenjoella pesii pähkinähakkeja. Asiasta on ollut vahva epäilys aiemminkin, sillä sain jo vuosia sitten ensimmäisen lukijailmoituksen mahdollisesta pähkinähakkiperheestä.
Tuolloin asiaa ei kuitenkaan saatu varmennettua. Myös vuonna 2012 oli nähty pähkinähakin ruokkivan poikastaan. Myöskään tuota lukijahavaintoa ei koskaan varmennettu. (more…)
Uskokaa tai älkää, tämä koomisen näköinen kuva kesken tasajalkahyppyä ilmaan jähmettyneestä pähkinähakista ei ole kahdesta eri kuvasta digitaalisesti koostettu epäaito luontokuva. Se on todellakin aito kuva tilanteesta, jossa pähkinähakki on juuri hypännyt vasemmalla pilkottavalta kannolta hakemaan maasta uutta sembran käpyä.
Tämänkaltaisia kuvia, joissa eläin on vangittu kesken liikettä, ovat kuva-arkistossani erittäin harvinaisia siitä yksinkertaisesta syystä, etten niitä ole juuri koskaan edes yrittänyt ottaa. Nopeasti liikkuvien kohteiden kuvaaminenhan vaatii yleensä sarjakuvauksen käyttämistä, joka ei sovellu minun omaksumaani kuvaustapaan, joka perustuu siihen, että pyrin kuvaustilanteissa aina säilyttämään eläimen luottamuksen omaan turvallisuuteensa.
Niinpä tämäkin pähkinähakkikuva on otettu yksittäiskuvana sen jälkeen, kun olin ensin kuvannut noin 1½ minuuttia sen rauhallista ruokailua kannon nokassa vain muutaman metrin päässä.
Jo ainakin parin viikkoa olen käyttänyt kaiken liikenevän ajan Suonenjoelle ilmestyneiden pähkinähakkien ikuistamiseen niin valokuvin kuin videoin.
Olen myös yrittänyt saada kuvattua näitä hauskasti hyppeleviä ja äänteleviä lintuja niissä kahdessa toisistaan paljon poikkeavassa ympäristössä, joissa pähkinähakit liikkuvat.
Pääosin linnut ruokailevat pienen puistokaistaleen laidalla olevissa sembroissa tai niiden ympärillä maassa.
Vain noin kymmenen metrin päässä sembroista on kuitenkin läheisen päiväkodin aidattu leikkikenttä, jossa hakit vierailevat usein.
Linnut ovat nimittäin hoksanneet, että leikkitelineitä ympäröivä hiekka-alue on erinomainen paikka sembransiementen piilottamiseen ja varastointiin.
Niinpä ne käyvät vähän väliä kaivelemassa nokillaan leikkikentän hiekkaa sekä piilottaakseen siihen kurkkuunsa varastoimiaan siemeniä että myös nauttiakseen jo aiemmin hiekkaan kätkemiään siemeniä.
Koko edellisen viikon alkuillat ovat tosiaan menneet pähkinähakkien seurassa. Eilen illalla en enää nähnyt yhtään hakkia, vaikka kuulin yhden linnun ääntelevän lyhyen aikaa.
Nyt on siis hyvä hetki kääntää katse taaksepäin, ja tarkastella mennyttä viikkoa tarkemmin.
Tästä alta voit kuunnella nauhoittamaani pähkinähakin ääntä.
Eilen vietin pähkinähakkien kanssa useita tunteja, joiden kuluessa pääsin yrittämään sellaisia lähikuvia, joita en ollut edes uskaltanut edes toivoa voivani ottaa. En tietenkään valita, päinvastoin olen kiitollinen.
Kiitollinen etenkin Kuvakonilleni, sillä se, että pähkinähakit tulivat yllättävän lähelle minua, johtui yksinomaan siitä, että saatoin käyttää kumikavioista apuriani kuvauspiilona. (more…)
Pähkinähakki on ollut yksi suosikkilinnuistani jo vuosia. Varsinaista syytä en ihastumiseeni tiedä, enkä ole lajia edes kovin monesti päässyt kuvaamaan. Jotain sympaattista lajissa kuitenkin on.
Nyt pähkinähakit kuitenkin ovat jälleen Suonenjoella kuten periaatteessa lähes joka vuosi tähän aikaan. Syy noiden itäisten lintujen säännönmukaiseen ilmestymiseen kaupunkiin on hyvin yksinkertainen: Suonenjoen taajamassa on runsaasti sembramäntyjä, joiden siemenet ovat näiden kauniiden varislintujen pääasiallista ruokaa. (more…)
