Kotikadulleni muuttanut räkättirastas oli tänään edelleen paikalla. Ihailla täytyy linnun sitkeyttä: Pakkasta oli yhä ravakat -17 astetta, mutta se ei näytä sitä haittaavan.
Sen avuksi on onneksi rientämässä kevät, jonka lähestymisestä kertoo auringonpaisteen selvästi jo ihollakin tuntuva lämpö. Tätä lämpöä rastas, kuten linnut yleensäkin, osaa hyödyntää siirtymällä aika ajoin lämmittelemään jollekin aurinkoiselle oksalle. (more…)
Tänään yksi kaupungin talvehtivista räkättirastaista muutti kotikatuni varteen. Valitettavasti lintu ei ymmärtänyt ottaa kuitenkaan huomioon minun vaatimattomia tarpeitani. Niinpä se asettautui istuskelemaan sellaiseen pensasaitaan, joka ei tarjonnut valokuvauksellisesti mitään mielenkiintoista.
Niinpä jouduin pelottoman linnun ystävällisellä avustuksella kokeilemaan lähikuvien ottoa. Tuloksena ihan kelvollinen kuva rastaasta marja-aronia nokassaan. (more…)
Tänään oli hieno pakkaspäivä ja viikonlopun hämärässä kuvaamani rastaat olivat edelleen reviireillään vartioimassa arvokkaita ruokavarastojaan. Kaiken lisäksi linnut ymmärsivät asettautua paikoille, joista saatoin poimia itselleni niin tärkeitä värejä kuviin.
Saamieni värikkäiden kuvien lisäksi olen tyytyväinen kahteen kuvaan, joissa lumi on hyvin tärkeässä roolissa. Toisessa niistä räkättirastas on ruokailemassa lumipenkan takana, jolloin siitä näkyy lähinnä vain päänseutu. Toisessa taas sama lintu on lennähtänyt lepäämään kauniin lumipeitteisen männyn oksalle. (more…)
Eipä tullut kunnollista kuvauspäivää tästäkään päivästä, sillä taivas oli paksun pilvipeitteen pimentämä.
Kuukkeleita oli siis turha mennä moikkaamaan, joten päädyin kuvaamaan kahta talvehtivaa räkättirastasta. Toinen linnuista asustelee itse asiassa vain parin sadan metrin päässä kotoani.
Vietin lintujen kanssa ainoastaan reilun tunnin, mutta tuonakin aikana ehdin jälleen kerran todeta, ettei maahamme jostain syystä talveksi jääneiden muuttolintujen kohtalo ole todellakaan kadehdittava. Niiden elämä on varsinaista eloonjäämiskamppailua.
Uskomatonta mutta totta: Tilhi, punakylkirastas, mustarastas ja räkättirastas ruokailivat tänään samaan aikaan punaisena hehkuvassa marja-aronia-aidassa.
Kun tuohon lajirunsauteen lisätään hyvin onnistunut otos talitiaisesta ja erinomaisesti onnistunut kuva pikkuvarpusesta,niin siinäpä tämä päivä pähkinänkuoressa. Vaan saihan tuohon taas aikaa kululumaan.
Räkattirastaiden rakentama Suomen suurin rivitalopesä.
Vuosien mittaan lukijani ovat ilmoittaneet minulle mitä kummallisimmista lintujen pesäpaikoista.
Kaikkein erikoisin on toistaiseksi ollut Rautalammilla pesineen räkättirastasparin rakentama jättikokoinen pesä, joka oli ainakin vielä tuolloin ainutlaatuinen Suomessa.
Linnut tekivät siis ainakin Suomen ennätyksen, mutta on mahdollista, että kyseessä oli jopa maailmanennätys.
Räkättirastaat rakensivat rivitalon
Kaikkein oudoin niistä on toistaiseksi ollut Rautalammilta kesällä 2004 löytynyt räkättirastaan pesä, jonka rastaspariskunta oli rakentanut edellisenä syksynä saunan taakse suojaan nostettujen veneentuhtojen päälle.
Pesä koostui viidestä toisissaan kiinni olevasta pesämaljasta, joissa yhdessä oli viisi munaa.
Löytymisensä jälkeen pesä oli varovasti nostettu seinällä ylempänä olevien airojen päälle. Siirrossa osa viiden kupin muodostamasta ketjusta lievästi vaurioitui, mutta kaksi kupeista jäi priimakuntoon. Siirrosta eivät linnut olleet moksiskaan, vaan tilanteen rauhoituttua naaras jatkoi hautomistaan, ja pesästä varttui neljä virkkua poikasta.
Tiettävästi kyseessä oli hyvin harvinainen ilmiö, sillä niin BirdLife Suomessa kuin rengastustoimistossakaan ei oltu tuolloin törmätty vastaavaan. Myöskään tuhansia räkättirastaita rengastanut ja niistä tuolloin tieteellistä tutkimusta tehnyt Hannu Tammelin Karkkilasta ei ollut koskaan kuullut vastaavanlaisesta pesästä. Ilmiön syyksi hän epäili, että alustarakenteen geometrinen samanlaisuus oli laukaissut pesänrakennusvietin yhä uudelleen ja uudelleen, ja siksi lintu ei osannut lopettaa ajoissa.
P.s. Ratkaisemattomaksi arvoitukseksi on toistaiseksi jäänyt, oliko räkättien rakentama pesä lajissaan peräti maailmanennätys.
P.s.2. Rastaiden oudosta pesästä oli v. 2004 Suomen Luonnossa lyhyt kirjoittamani selostus.
Harmaasieppo pesi vanhainkodin kukka-amppelissa
Harmaasieppo pesiminen parvekkeen kukkaruukussa ei ole mitenkään tavatonta, mutta Vesannolla vanhainkodin kukka-amppelissa kesällä 2005 pesinyt harmaasieppo on jäänyt mieleeni sen suuren mielenkiinnon takia, jota linnun pesintä herätti vanhusten keskuudessa. Kuvaushetkelläkin lintuperheen touhuja tarkkaili ikkunan takaa kaksi rullatuolissa istuvaa seniorikansalaista. Todella hellyttävä näky!
Harmaasieppo pesii kukkaruukussa.
Harmaasieppo saattaa pesiä monenlaisissa erilaisiin ihmisen rakentamiin ja alun perin muuhun käyttöön tarkoittamiin paikkoihin. Ikkunalaudat ja muut rakennuksissa olevat suojaisat rakenteet ovat mm. melko suosittuja paikkoja. Olenpa nähnyt yhden parin pesivän jopa ns. heittopostilaatikossa, joita maaseudulla on teiden varsilla. Tällaisen laatikon edusta on avonainen, jotta postinjakajan on helppo nakata posti siihen.
Vähintään erikoiseksi voi myös kutsua kesällä 2006 kuvaamaani harmaasieppojen pesäpaikkaa. Tämä pari oli näet rakentanut pesänsä piharakennuksen seinälle ripustettujen hirvensarvien päälle.
Harmaasiepon pesä hirvensarvien päällä.
Västäräkit pitävät autoista
Mielenkiintoinen on myös västäräkkien taipumus rakentaa pesänsä erilaisten autojen moottoritiloihin. Muistaakseni niiden pesinnän tiedetään onnistuneen jopa lähes jatkuvassa käytössä olleen kuorma-auton moottoritilassa. Myös traktoreissa tiedän niiden onnistuneesti pesineen.
Västäräkin pesä mersun moottoritilassa.
Itse olen saanut todistaa kolmen henkilöautojen moottoritiloissa pesineen västäräkkiperheen elämää.
Västäräkin pesä Opelissa.
Leppälintu pesi romuautossa
Paikalliselta autoromuttamolta puolestaan löytyi kesällä 2005 leppälintupari, joka oli löytänyt mieleisen pesäpaikan purkua odottavasta kuorma-autosta. Tässäkin tapauksessa linnut onnistuivat pesinnässään, vaikka auto seisoi paikassa, jonka välittömässä läheisyydessä liikuttiin päivittäin runsaasti.
Leppälinnun pesä kuorma-autossa.
Punarinta maakellarin oven pielessä
Ihan jokapäiväinen juttu ei ollut myöskään kesällä 2007 lukijani ilmoittama punarintojen pesäpaikka: Nämä linnut olivat löytäneet sopivan pesäpaikan lähes keskellä omakotitalon pihaa olevan maakellarin ovenpielestä. Vaikka paikka voisi kuulostaa kovinkin rauhattomalta, linnuilla ei tässäkään tapauksessa ollut vaikeuksia pesinnän onnistumisen kanssa. Talon asukkaat näet kunnioittivat kauniin linnun kotirauhaa ja välttivät kellarin lähellä liikkumista.
Punarinnan pesäkolo maakellarin vieressä.
Viirupöllö pesi jo kerran kaadetussa puussa
Kevät 2003 toi vastaani hyvin oudon pesinnän: Maatalon pihassa oleva lahovikainen vanha koivu kaadettiin, jolloin kaadetun puun onkalosta lennähti karkuun suuri pöllö ja maahan tipahti ja särkyi viisi munaa. Tilanteesta pahoillaan ollut tilanomistaja päätti kuitenkin nostaa osan kaadetusta puusta jälleen pystyyn ja tukea sen läheiseen sähkötolppaan.
Viirupöllön pesä korjatussa pesäpuussa.
Niin kummalliselta kuin asia voi tuntuakin, pöllöperhe palasi takaisin aloittamaan uuden pesinnän tutussa pesäpuussaan, joka oli sillä välin kutistunut pelkäksi pökkelöksi. Myöhemmin keväällä pesästä kuoriutui kolme poikasta.
Yö saapuu pihapöllöille.
Tämän jälkeen pöllöt eivät enää palanneet vanhaan pesäkoloonsa, vaan pesivät viereisen pellon lähelle niille varta vasten rakennettuun pönttöön.
Luonto on kuitenkin joskus tarua ihmeellisempää: Keväällä 2009 pöllöt palasivat edelleen keskellä pihaa seisovaan vanhaan pesäpuuhunsa, josta suoriutui myöhemmin maailmalle yksi poikanen. Tänä vuonna viirupöllöpari ei pesinyt lainkaan myyrien vähäisyyden takia. Niinpä odotan jännityksellä, miten ensi keväänä tulee käymään.
P.s. Pöllöjen tarinan erikoislaatuisuudesta kertoo se, että Suomen Luonto julkaisi vuonna 2003 kaksi niiden elämästä kirjoittamaani lyhyttä juttua.
