Tämä on yksi hauskimmista ellei hauskin muisto viime kesältä. Sain tuolloin nimittäin aivan yllättäen seurata nuoren leppälinnun kylvyn jälkeistä kuivattelua. Sen liikehdintä toi mieleeni siinä määrin sheikkaamisen eli shake-tanssin, että minun oli yksinkertaisesti tallennettava näkemäni. Erikoisinta itse tilanteessa oli kuitenkin se, että vaikka olen nähnyt sananmukaisesti lukemattoman määrän erilaisten lintujen kylpypuuhia, mikään aikaisemmin näkemäni lintu ei ole käyttänyt itsensä kuivaksi puistelemiseen näin pitkää aikaa.
Yleensä toimenpide on nimittäin kestänyt vain muutaman sekunnin, kun tällä kertaa homma kesti yhtäjaksoisesti noin minuutin. Valitettavasti en aluksi ymmärtänyt kuvata tilannetta, sillä en voinut mitenkään aavistaa leppälinnun kuivattelevan itseään noin kauan. Vasta sitten, kun lintu oli puistellut höyhenpukuaan jo jonkin aikaa, ymmärsin näkeväni jotain, jota en ollut aiemmin nähnyt ja ryhdyin sitä sitten kuvaamaan. Kaiken kaikkiaan onnistuin kuitenkin saamaan taltioitua yli 40 sekuntia tuota nuoren leppälinnun hassunkurista tanssia.
Se, että sain tämän hauskan tapahtuman tallennettua oli tietenkin sattumaa, mutta ei kokonaan. Linnun kylpypaikka Suonenjoella oli nimittäin Metla:n tutkimusaseman pihassa, joka taas on ollut jo vuosia yksi tärkeimpiä kuvauspaikkojani. Niinpä jo kauan sitten huomasin, että erääseen kohtaa öljysorapintaista pihaa muodostuu aina sateiden jälkeen suuri matala vesilammikko, jossa alueen linnut säännöllisesti iltaisin kävyvät puhdistautumassa. Tätä tietoa olen sitten mahdollisuuksieni mukaan käyttämään hyväkseni.
Viime aikoina olen kuluttanut todella suuren osan vapaa-ajastani käymällä läpi tuhansia vielä nimeämättömiä kuvia. Hyönteiskuvien nimien puutteelle on usein yksinkertainen syy: Lajien tunnistaminen ei ainakaan itselleni ole kovin helppoa. Tämän kuvan hyönteisistä entuudestaan tuttuja olivat päällekkäin olevat viherkukkajäärä ja kimalaiskuoriainen. Muista erillään oleva hoikkakukkajäärä sen sijaan teetätti hiukan töitä.
Syy kuvan ottamiseen oli juuri kuvan tilanne, joka mahdollisti useamman komea lajin vangitsemisen samaan kuvaan. Kolme vuotta aikaisemmin olin sen sijaan kohdannut tilanteen, josta otettu kuva (alla) kertoo paremmin kuin mikään määrä sanoja sen, kuinka tärkeitä kukkivat kukat ovat hyönteisille. (more…)
Viime vuosina olen ”ehtinyt” käymään valitettavan harvoissa lukijoiden pihoissa, vaikka kutsuja saan melko säännöllisesti. Kuluneena kesänä kuitenkin paransin tapojani, ja kävin kuvaamassa kolmessa eri pihassa, joista kahdesta olen jo aiemmin julkaissut lyhyet videot (käki, käenpiika).
Tämänkertaisen videon aihe on käyntini rautalampilaisen Seija Österbergin pihassa, jossa sain todistaa pihassa pesivän leppälintuparin harvinaisen onnistunutta kodinvalintaa.
Jos oli nimittäin siellä pesivien leppälintujen linnunpönttö tyylikäs, niin mitään valittamista linnuilla ei varmasti ollut myöskään pesästä avautuvien näkymien suhteen. Lintujen pientä omakotitaloa muistuttava koti oli näet keskellä suurta kukkivia kukkia täynnä olevaa kukkapenkkiä.
Kaiken lisäksi kauniin lintukodon alapuolella oli suuri tyylikäs ’welcome’-kyltti, joka toivotti lintukodon asukkaat aina tervetulleiksi.
Kolmisen viikkoa sitten sain seurata muutaman päivän ajan kahden nuoren käen elämää METLA:n Suonenjoen koeasemalla ja sen lähimetsässä. Tuona lyhyenä aikana kävi selväksi, kuinka suuren tehtävän eteen käki ruokkivat leppälinnut olivat joutuneet.
Käenpoikaset olivat nimittäin lähes koko ajan äänessä kerjäten sirittävällä äänellä emoja tuomaan aina vain lisää ruokaa.
Ääni hiljeni yleensä vain lyhyiksi toveiksi, jolloin käenpoikanen yleensä joko vain lepäsi tai huolsi höyhenpukuaan.
Itse käenpoikasen ruokintatapahtuma oli joka kerta lähes samanlainen: Leppälinnun lähestyessä ruokalastin kanssa käenpoikasta tämä värisytti sen puolen siipeään, jolta leppälintu oli tuomassa sille ruokaa. Useasti käki myös joutui kohottamaan toista siipeään, jotta leppälintu pääsisi tarpeeksi lähelle sitä.
Eikä ruuan antamisessa aikailtu, vaan useimmiten leppälintu yksinkertaisesti ”nakkasi” tuomansa ruokalastin käenpoikasen punaisena ammottavaan nokkaan ja katosi saman tien etsimään lisää syötävää kookkaalle ruokittavalleen. (more…)
Olen useana kesänä seurannut Suonenjoen METLA:n tutkimustaimitarhan lintuelämää. Tänä vuonna vierailuni laitoksen alueella ovat kuitenkin olleet kovin satunnaisia ja vähälukuisia.
Kaiken lisäksi noilta muutamilta kerroilta kertynyt kuvamäärä on ollut todella vähäinen. (more…)
Luonnossa tapahtuu juuri nyt mitä ihmeellisimpiä asioita, niistä ehkä myöhemmin.
Nyt lyhyesti kaiken kiireen keskeltä tarkoituksellisesti toisistaan poikkeavia tuoreita kuvia, joista näkyy selkeästi tärkein tapahtunut muutos:
Hyönteissyöjät ovat palanneet.
Mikä itsestäni hauskaa, muttei merkityksellistä, on se, että kuvien harmaasieppo ja pensastasku ovat lähes ensimmäisiä Pohjois-Savossa havaittuja yksilöitä. (more…)
Toissailtana jouduin katsomaan totuutta silmiin ja myöntämään sen, että tältä kesältä kuvaukset jätevedenpuhdistamolla ovat todennäköisesti ohi.
Niin siirryin toiselle vakiopaikalleni, joka sekään ei ole kuin viiden kilometrin päässä kotoani.
Tietenkin kuvausmatkan kasvu yli kaksinkertaiseksi, on merkittävä, mutta edelleen kuvani ovat todellista lähituotantoa ja ekologisesti kohtuullisen kestävällä pohjalla.
Aluksi paikka näytti toivottoman hiljaiselta, mutta sitten sain ensin näköpiiriini pienen kulorastasparven ja hetkeä myöhemmin leppälintuperheen.
Havaittuani leppälinnut kuvausviettini heräsi toden teolla, sillä lajihan on yksi luontomme todellisista väriläiskistä. Onni olikin myötä, ja vaikka otettujen kuvien määrä jäi todella pieneksi, onnistuin saaman muutaman itseäni tyydyttävän kuvan. Etenkin männyntaimien välistä pilkistävä koiraslintu miellyttää silmääni kovasti. (more…)
Viime aikoina on aika ollut kortilla, joten blogin ylläpito on hiukan takunnut. Tärkeimpänä kuvauskohteena on edelleen ollut jänis, mutta lintujakin on toki tullut vastaan ihan ilahduttavasti.
Ajanpuutteen taki tyydyn jättämään tekstin vähemmälle ja näytän vain esimerkkikuvia lajeista, jotka ovat joutuneet kamerani vangiksi.
Räkattirastaiden rakentama Suomen suurin rivitalopesä.
Vuosien mittaan lukijani ovat ilmoittaneet minulle mitä kummallisimmista lintujen pesäpaikoista.
Kaikkein erikoisin on toistaiseksi ollut Rautalammilla pesineen räkättirastasparin rakentama jättikokoinen pesä, joka oli ainakin vielä tuolloin ainutlaatuinen Suomessa.
Linnut tekivät siis ainakin Suomen ennätyksen, mutta on mahdollista, että kyseessä oli jopa maailmanennätys.
Räkättirastaat rakensivat rivitalon
Kaikkein oudoin niistä on toistaiseksi ollut Rautalammilta kesällä 2004 löytynyt räkättirastaan pesä, jonka rastaspariskunta oli rakentanut edellisenä syksynä saunan taakse suojaan nostettujen veneentuhtojen päälle.
Pesä koostui viidestä toisissaan kiinni olevasta pesämaljasta, joissa yhdessä oli viisi munaa.
Löytymisensä jälkeen pesä oli varovasti nostettu seinällä ylempänä olevien airojen päälle. Siirrossa osa viiden kupin muodostamasta ketjusta lievästi vaurioitui, mutta kaksi kupeista jäi priimakuntoon. Siirrosta eivät linnut olleet moksiskaan, vaan tilanteen rauhoituttua naaras jatkoi hautomistaan, ja pesästä varttui neljä virkkua poikasta.
Tiettävästi kyseessä oli hyvin harvinainen ilmiö, sillä niin BirdLife Suomessa kuin rengastustoimistossakaan ei oltu tuolloin törmätty vastaavaan. Myöskään tuhansia räkättirastaita rengastanut ja niistä tuolloin tieteellistä tutkimusta tehnyt Hannu Tammelin Karkkilasta ei ollut koskaan kuullut vastaavanlaisesta pesästä. Ilmiön syyksi hän epäili, että alustarakenteen geometrinen samanlaisuus oli laukaissut pesänrakennusvietin yhä uudelleen ja uudelleen, ja siksi lintu ei osannut lopettaa ajoissa.
P.s. Ratkaisemattomaksi arvoitukseksi on toistaiseksi jäänyt, oliko räkättien rakentama pesä lajissaan peräti maailmanennätys.
P.s.2. Rastaiden oudosta pesästä oli v. 2004 Suomen Luonnossa lyhyt kirjoittamani selostus.
Harmaasieppo pesi vanhainkodin kukka-amppelissa
Harmaasieppo pesiminen parvekkeen kukkaruukussa ei ole mitenkään tavatonta, mutta Vesannolla vanhainkodin kukka-amppelissa kesällä 2005 pesinyt harmaasieppo on jäänyt mieleeni sen suuren mielenkiinnon takia, jota linnun pesintä herätti vanhusten keskuudessa. Kuvaushetkelläkin lintuperheen touhuja tarkkaili ikkunan takaa kaksi rullatuolissa istuvaa seniorikansalaista. Todella hellyttävä näky!
Harmaasieppo pesii kukkaruukussa.
Harmaasieppo saattaa pesiä monenlaisissa erilaisiin ihmisen rakentamiin ja alun perin muuhun käyttöön tarkoittamiin paikkoihin. Ikkunalaudat ja muut rakennuksissa olevat suojaisat rakenteet ovat mm. melko suosittuja paikkoja. Olenpa nähnyt yhden parin pesivän jopa ns. heittopostilaatikossa, joita maaseudulla on teiden varsilla. Tällaisen laatikon edusta on avonainen, jotta postinjakajan on helppo nakata posti siihen.
Vähintään erikoiseksi voi myös kutsua kesällä 2006 kuvaamaani harmaasieppojen pesäpaikkaa. Tämä pari oli näet rakentanut pesänsä piharakennuksen seinälle ripustettujen hirvensarvien päälle.
Harmaasiepon pesä hirvensarvien päällä.
Västäräkit pitävät autoista
Mielenkiintoinen on myös västäräkkien taipumus rakentaa pesänsä erilaisten autojen moottoritiloihin. Muistaakseni niiden pesinnän tiedetään onnistuneen jopa lähes jatkuvassa käytössä olleen kuorma-auton moottoritilassa. Myös traktoreissa tiedän niiden onnistuneesti pesineen.
Västäräkin pesä mersun moottoritilassa.
Itse olen saanut todistaa kolmen henkilöautojen moottoritiloissa pesineen västäräkkiperheen elämää.
Västäräkin pesä Opelissa.
Leppälintu pesi romuautossa
Paikalliselta autoromuttamolta puolestaan löytyi kesällä 2005 leppälintupari, joka oli löytänyt mieleisen pesäpaikan purkua odottavasta kuorma-autosta. Tässäkin tapauksessa linnut onnistuivat pesinnässään, vaikka auto seisoi paikassa, jonka välittömässä läheisyydessä liikuttiin päivittäin runsaasti.
Leppälinnun pesä kuorma-autossa.
Punarinta maakellarin oven pielessä
Ihan jokapäiväinen juttu ei ollut myöskään kesällä 2007 lukijani ilmoittama punarintojen pesäpaikka: Nämä linnut olivat löytäneet sopivan pesäpaikan lähes keskellä omakotitalon pihaa olevan maakellarin ovenpielestä. Vaikka paikka voisi kuulostaa kovinkin rauhattomalta, linnuilla ei tässäkään tapauksessa ollut vaikeuksia pesinnän onnistumisen kanssa. Talon asukkaat näet kunnioittivat kauniin linnun kotirauhaa ja välttivät kellarin lähellä liikkumista.
Punarinnan pesäkolo maakellarin vieressä.
Viirupöllö pesi jo kerran kaadetussa puussa
Kevät 2003 toi vastaani hyvin oudon pesinnän: Maatalon pihassa oleva lahovikainen vanha koivu kaadettiin, jolloin kaadetun puun onkalosta lennähti karkuun suuri pöllö ja maahan tipahti ja särkyi viisi munaa. Tilanteesta pahoillaan ollut tilanomistaja päätti kuitenkin nostaa osan kaadetusta puusta jälleen pystyyn ja tukea sen läheiseen sähkötolppaan.
Viirupöllön pesä korjatussa pesäpuussa.
Niin kummalliselta kuin asia voi tuntuakin, pöllöperhe palasi takaisin aloittamaan uuden pesinnän tutussa pesäpuussaan, joka oli sillä välin kutistunut pelkäksi pökkelöksi. Myöhemmin keväällä pesästä kuoriutui kolme poikasta.
Yö saapuu pihapöllöille.
Tämän jälkeen pöllöt eivät enää palanneet vanhaan pesäkoloonsa, vaan pesivät viereisen pellon lähelle niille varta vasten rakennettuun pönttöön.
Luonto on kuitenkin joskus tarua ihmeellisempää: Keväällä 2009 pöllöt palasivat edelleen keskellä pihaa seisovaan vanhaan pesäpuuhunsa, josta suoriutui myöhemmin maailmalle yksi poikanen. Tänä vuonna viirupöllöpari ei pesinyt lainkaan myyrien vähäisyyden takia. Niinpä odotan jännityksellä, miten ensi keväänä tulee käymään.
P.s. Pöllöjen tarinan erikoislaatuisuudesta kertoo se, että Suomen Luonto julkaisi vuonna 2003 kaksi niiden elämästä kirjoittamaani lyhyttä juttua.
