Kesällä 2021 Suomessa havaittiin ennätyksellisen paljon idästä tänne tulleita sinipyrstöjä (Tarsiger cyanurus). Aiemmin tätä meillä harvinaista lajia oli tavattu pääasiassa itärajan lähellä, mutta nyt niitä havaittiin huomattavasti lännempänäkin. Jopa nykyisessä kotikunnassani Suonenjoella, jossa sinipyrstöjä löydettiin kahdelta eri paikalta.
Näistä toinen – oma löytöni – oli toisen kalenterivuoden nuori koiras, jonka ulkonäkö muistutti naaraslintua, kuten sen ikäisen linnun tuleekin.
Sinipyrstö, vuoden vanhan koiraslinnun ja naaraan tärkeimmät tuntomerkit,
Pyrstö ja yläperä päältä siniset, kyljissä kellanoranssit läikät, rinta ja poski harmaat, , kurkku ja silmärengas valkeat.(more…)
Satakieli (Luscinia luscinia) on pieni (n. 16 cm) lintu, vain vähän monille tututumpaa punarintaa kookkaampi. Pitkiä hoikkia jalkojaan lukuun ottamatta satakieli on ulkonäöltään hyvin vaatimaton ilman mitään silmään pistäviä tunnusmerkkejä: selkä harmahtavanruskea, vatsa harmaanvalkea ja rinnassa epäselviä harmaita kuvioita.
Keskellä Atlantia sijaitseva mutta Portugalille kuuluva Azorien saariryhmä on oikea paratiisi linnuista ja luonnosta kiinnostuneelle. Mikä parasta, Azorien hyvin leuto ilmasto on kuin tehty luontomatkailuun. Siellä lämpötilat eivät nimittäin koskaan nouse tukalan kuumiksi, mutta myöskään vilua ei siellä tarvitse kärsiä. Tästä kiitos Golf-virran läheisyyden, jonka seurauksena vuoden aikana keskilämpötila vaihtelee 13 ja 22 asteen välillä.
Azorien vihreitä rinteitä.
Itse kävin huhtikuussa 2018 São Miguelin saarella, joka on saariryhmän saarista suurin, vaikkei sekään voi koollaan kehuskella. Pituutta saarella vain noin 63 km, ja leveyttä 8-15 km. Saaren itseäni suuresti viehättänyt ominaisuus oli kauniin vihreä luonto. Siinä on paljon yhtäläisyyttä Madeiran luonnon kanssa, mutta sieltä puuttuvat lähes kokonaan vaikeakulkuiset jyrkät vuorenrinteet. Siellä ei myöskään ole ärsyttävän suuria turistimassoja, sillä – näin minulle ainakin paikallinen opas kertoi – Portugalin valtion on rajoittanut saarella käyvien ulkomaisten turistien määrää.(more…)
Enpä olisi kuukausi sitten vielä uskonut, että voisin toisen kerran saman kevään aikana todistaa muuttolintujen elämää äkillisen takatalven keskellä. Näin kuitenkin kävi keskisessä Suomessa viime huhti-toukokuun vaihteessa, jolloin jo pidemmän aikaa vallinnut todella lämmin kevät vaihtui yhdessä yössä koleaksi talveksi. Samalla jo lumeton maisema sai jälleen paksun lumipeitteen.
Edellinen, huhtikuun toisella viikolla alueen yli vyörynyt takatalvi ei tiettävästi aiheuttanut juurikaan lintukuolemia, mutta tällä kertaa tilanne oli toinen. Nyt juuri takatalvea edeltävällä viikolla alueelle oli nimittäin saapunut merkittävä määrä uusia muuttolintulajeja, joista etenkin pienet hyönteissyöjät olivat todella hätää kärsimässä, sillä luminen ja osin jäätynytkin maa vaikeutti niiden ravinnonhankintaa huomattavasti, osalle teki sen jopa mahdottomaksi.
Tänne juuri ennen takatalvea ehtineille pienille hyönteissyöjille tilanne oli katastrofaalinen sen takia, että monet niistä olivat ehtineet muuttomatkallaan kuluttaa suurimman osan, ellei kaiken, ihonsa alle muuttoa varten varastoimastaan rasvasta. Tilanteen vakavuus valkeni minulle itseni viimeistään siinä vaiheessa, kun sain paikallislehtemme luontopalstani lukijoilta useita ilmoituksia useista kuolleina löytyneistä linnuista, joista suurin osa punarintoja ja kivitaskuja. (more…)
Tämä on yksi hauskimmista ellei hauskin muisto viime kesältä. Sain tuolloin nimittäin aivan yllättäen seurata nuoren leppälinnun kylvyn jälkeistä kuivattelua. Sen liikehdintä toi mieleeni siinä määrin sheikkaamisen eli shake-tanssin, että minun oli yksinkertaisesti tallennettava näkemäni. Erikoisinta itse tilanteessa oli kuitenkin se, että vaikka olen nähnyt sananmukaisesti lukemattoman määrän erilaisten lintujen kylpypuuhia, mikään aikaisemmin näkemäni lintu ei ole käyttänyt itsensä kuivaksi puistelemiseen näin pitkää aikaa.
Yleensä toimenpide on nimittäin kestänyt vain muutaman sekunnin, kun tällä kertaa homma kesti yhtäjaksoisesti noin minuutin. Valitettavasti en aluksi ymmärtänyt kuvata tilannetta, sillä en voinut mitenkään aavistaa leppälinnun kuivattelevan itseään noin kauan. Vasta sitten, kun lintu oli puistellut höyhenpukuaan jo jonkin aikaa, ymmärsin näkeväni jotain, jota en ollut aiemmin nähnyt ja ryhdyin sitä sitten kuvaamaan. Kaiken kaikkiaan onnistuin kuitenkin saamaan taltioitua yli 40 sekuntia tuota nuoren leppälinnun hassunkurista tanssia.
Se, että sain tämän hauskan tapahtuman tallennettua oli tietenkin sattumaa, mutta ei kokonaan. Linnun kylpypaikka Suonenjoella oli nimittäin Metla:n tutkimusaseman pihassa, joka taas on ollut jo vuosia yksi tärkeimpiä kuvauspaikkojani. Niinpä jo kauan sitten huomasin, että erääseen kohtaa öljysorapintaista pihaa muodostuu aina sateiden jälkeen suuri matala vesilammikko, jossa alueen linnut säännöllisesti iltaisin kävyvät puhdistautumassa. Tätä tietoa olen sitten mahdollisuuksieni mukaan käyttämään hyväkseni.
Video mustakaularastaasta on kuvattu 3.4.2017 rautalampilaisen omakotitalon pihassa. Lintu viihtyi pihassa kaksi päivää (3.-4.2017), minkä jälkeen se sään lämmettyä katosi. Ilmeisesti jatkaakseen keskeytynyttä paluumuuttomatkaansa.
Kyseessä on tiettävästi tämän koko maassa harvinaisen itäisen vierailijan toinen esiintyminen Pohjois-Savossa kautta aikain. Edellisen kerran laji viihtyi Kuopion Haminalahdessa keväällä 1959. (Kuopion ja Pohjois-Savon linnusto : Ruokolainen Kalle – Kauppinen Jukka (toim.), 1999).
Kulorastas ( turdus viscivorus)ja laulurastas (turdus philomelos) ovat hyvin samannäköisiä rastaiden heimoon kuuluvia lintuja. Kooltaan lajit kuitenkin poikkeavat merkittävästi toisistaan (kulorastas 26-29 cm, laulurastas 20-22 cm), mutta valitettavasti luonnossa yksittäisten lintujen kokoa on usein vaikea päätellä.
Lajien tärkeimmät ja helpoimmin nähtävät erot löydät alla olevista tunnistuskuvista. Tunnistuskuvien alla on lyhyt lajien tunnistustesti, jonka suorittamalla saat selville videolla pomppivan linnun nimen. (more…)
Viimeisen parin viikon aikana rastaat ovat palanneet suurin joukoin syntysijoilleen. Videolla on ensimmäisen muuttoaallon mukana tullut punakylkirastas (Turdus iliacus) , joka oli vielä sen verran pöllämystynyt rasittavasta muuttomatkastaan, että päästi minut lähimmillään noin neljän metrin päähän.
Eikä tämä innokas laulaja ollut edes ainoa laatuaan, sillä itse asiassa samassa puussa oli samanaikaisesti äänessä kolme muuta tähtisolistina itseään pitää konsertoijaa. Tosin tällä kertaa yksikin olisi riittänyt, sillä valitettavasti ainakaan minun hörökorvissani punakylkirastaan laulu ei kuulostanut erityisen soinnukkaalta.
Tosin kyllä punakylkirastas äänen kauneudessa minut voittaa mennen tullen. Valitettavasti.
Viime aikoina olen kuluttanut todella suuren osan vapaa-ajastani käymällä läpi tuhansia vielä nimeämättömiä kuvia. Hyönteiskuvien nimien puutteelle on usein yksinkertainen syy: Lajien tunnistaminen ei ainakaan itselleni ole kovin helppoa. Tämän kuvan hyönteisistä entuudestaan tuttuja olivat päällekkäin olevat viherkukkajäärä ja kimalaiskuoriainen. Muista erillään oleva hoikkakukkajäärä sen sijaan teetätti hiukan töitä.
Syy kuvan ottamiseen oli juuri kuvan tilanne, joka mahdollisti useamman komea lajin vangitsemisen samaan kuvaan. Kolme vuotta aikaisemmin olin sen sijaan kohdannut tilanteen, josta otettu kuva (alla) kertoo paremmin kuin mikään määrä sanoja sen, kuinka tärkeitä kukkivat kukat ovat hyönteisille. (more…)
Ihannetilanne luontokuvaajalle olisi se, ettei tarvitsisi lähetä merta edemmäs kalaan, vaan voisi kuvata kaiken tarvittavan omassa pihassaan.
Käytännössä tämä on tietysti mahdotonta, mutta synkkyyteen asian suhteen ei tarvitse vaipua, sillä ainakin itse olen vuosien varrella onnistunut ikuistamaan monta mielenkiintoista kuvaa omassa puutarhassani. Joskus kuvaaminen on onnistuakseen vaatinut melkoisia etukäteisjärjestelyjä, mutta joskus kuvattavat tulleet ja jääneet kuvattavikseni niitä mitenkään ennalta houkuttelematta.
Yksi unohtumattomimmista oman pihani tuottamista kuvauskokemuksista oli vain valkoisen ja ruskean sävyjä höyhenpuvussaan kantaneen vaalean räkättirastaan ruokailu takapihallani kasvavassa tuomipihlajassa heinäkuun lopulla 2006. (more…)
