pajulintu ja pajunkissoja
Pajulintu (Phylloscopus trochilus), joka tunnetaan myös nimeltä uunilintu, on kooltaan todella pieni. Sen pikkuruinen vartalo venyy nimittäin vain 12 cm pituuteen.
Niinpä sen pieni koko tulee hyvin esille kuvallisessa vertailussa pajunkissoihin.
Pajulinnun ääni on helposti tunnistettava ja se laulaa pääasiassa valoisan aikaan, joten sen vienot ja surumieliset säkeet ovat mahdollisimman monen kuultavissa.
Kuva: Käpytikka kelopuulla tunnelmavalaistuksessa.
Hoh hoijaa! Milloinkahan ehdin valitsemaan ja siirtämään kesän kuvat kotisivuni gallerioihin.
Toivossa on hyvä elää. Tosi asia kuitenkin on, että varsinainen päivätyöni, johon lisätään vielä viikoittainen oma lehtipalsta ja viikonloppujen kuvaukset, ei juuri aikaa muulle jätä.
Kesällä taas itse kuvaaminen vei niin paljon aikaa ja energiaa, ettei silloinkaan jäänyt puhtia valikoida ja käsitellä suurta määrää kuvia.
Nyt olen muista syistä joutunut käymään läpi syksyn kuvia ja saanut todeta, että kyllähän jotakin on kuitenkin saanut aikaiseksi. Alla siis sellaisia kuvia, joiden tyyppisiä en vielä kesän enkä syksyn aikana ole blogissani muistaakseni näyttänyt.
Kaikki nähtävät kuvat on otettu – ihme ja kumma – aivan ihmesembrani läheisyydessä.
Ensimmäisessä eli ylimmässä kuvassa käpytikka on kelopuulla valmistautumassa hyppäämään sembraan. (more…)
Pari kuukautta pihasembrani on ollut melko hiljainen, mutta syksyn lähestyessä siivekkäiden määrä puussa on ilahduttavasti alkanut kasvaa.
Mikä mukavinta myös hyönteisyöjät ovat ihastuneet kauniiseen pihapuuhuni.
Toissapäiväni ehdin jopa kuvaamaan puussa puikklehtivia lintuja, jolloin saaliiksi jäi mm. alla oleva pajulintu, joka näyttää huomattavasti itseänsä suuremmalta taustalla ähräävään talitiaiseen verrattuna.
Pajulintu sembrassa.
Viime aikoina on aika ollut kortilla, joten blogin ylläpito on hiukan takunnut. Tärkeimpänä kuvauskohteena on edelleen ollut jänis, mutta lintujakin on toki tullut vastaan ihan ilahduttavasti.
Ajanpuutteen taki tyydyn jättämään tekstin vähemmälle ja näytän vain esimerkkikuvia lajeista, jotka ovat joutuneet kamerani vangiksi.
Västäräkki vesilammikossa.
Viimeiset kolme päivää ovat olleet kiireisiä, sillä luonto on herännyt todella eloon pitkän talviunen jälkeen. Vastaan on lentänyt, loikkinut ja madellut melkoinen lajikirjo. Kuvattavaa on siten riittänyt, liiaiksikin. Mikä harmillisinta, itseäni tyydyttäviä kuvia ei juurikaan ole syntynyt.
Muutaman viime päivän aikana on saapunut runsaasti hyönteissyöjiä, mikä näkyy myös kuvatuissa lajeissa.
Ensimmäisenä linssin eteen ehti kaunis pensastaskukoiras.
Pensataskukoiras on kaunis lintu.