Kategorian KERTUT Arkisto

  1. Kuuntele kuinka laulutaituri viitakerttunen laulaa kesäyössä – Kuule sen luoma monipuolinen äänimaailma

    Kommentoi
    viitakerttunen,kerttu,acrocephalus dumetorum

    Viitakerttunen kesäillan valoissa

    Pieni, vaatimattoman näköinen viitakerttunen on yksi taitavimmista ja monipuolisimmista laululinnuistamme, monien mielestä jopa taitavin yölaulajamme.  Kaiken lisäksi lintu on kuin väsymätön operettilaulaja, sillä se jaksaa konsertoida yhtäjaksoisesti läpi yön. Tämän sain itsekin todistaa viikko sitten ensimmäisellä kahdesta taltiointikerrasta, jolloin kuulin koiraslinnun laulavan lähes tauotta yli kolme tuntia. Valitettavasti vain tuon illan äänitteillä solistin roolin ottivat mikrofoniini ihastunut hyttysarmada, jonka äänekäs ininä peitti suurelta osin viitakerttusen solistikonsertin.

    Oheiselle vajaat neljä minuuttia pitkälle äänitteelle olen kerännyt erilaisia mielenkiintoisimpia viitakerttusen ääniä toiselta taltiointikerralla äänittämältäni vajaan kahden tunnin yhtämittaiselta nauhoitteelta. ”Lyhyydestään” huolimatta äänite antaa toivottavasti kohtuullisen hyvän kuvan viitakerttusen taidokkaasta, rauhallisen rytmikkäästi etenevästä laulusta, joka koostuu todella monista toisistaan eroavista, usein hyvin kauniista, säkeistä.

    Äänitteeltä kuulet sekä esimerkkejä lajille tyypillisistä kauniista sävelkuluista kuten ”hideli-lyy” aivan äänitteen alussa että tämän taitavana matkijana tunnetun linnun tuottamia muiden lajien ääniä, esim. punatulkkumainen vihellys  (kohdassa 0,23) tai palokärjen ”kjäää” -huuto (kohdassa 0,55). Lisäksi äänitteellä on myös useampaan otteeseen kuultavissa lajin pehmeää ”tsek tsek” –kutsua sekä usein hermostumista osoittavaa ”tserrr tserrr” –säkeitä.

    Erityisen hauskoja ovat kuitenkin tämän viitakerttusen tuottamat koomiset peltipurkkien äänet (esim. kohdissa 2.55 ja 3.12 ).

    (more…)

  2. Suururakka takana – Tuhannet luontokuvat saivat nimen

    Kommentoi
    Vaivero

    Vaivero, Chamaedaphne calyculata

    Parin viikon urakka on lopulta ohitse, ja lähes 5000 aiemmin nimeämätöntä kuvaani – niin kasveista, sienistä, hyönteisistä kuin linnuistakin – sai lopulta nimen. Vaikka yllä olevasta vaiveron kuvasta voisi muuta päätellä, kasveja nimettömien kuvien joukossa oli vain muutamia. Näistä vaivero oli loppujen lopuksi helpoin tapaus.

    Sen sijaan alla olevan kasvin toteaminen tavallisen karhunputken punaiseksi värimuodoksi vaati kääntymistä ystäpiiriini kuuluvan kasvibiologin puoleen.

    Punainen karhunputki

    Punainen karhunputki

    Myös alla olevan kasvin nimeäminen nahkajäkäläksi ei olisi todennäköisesti onnistunut ilman hänen apuaan. Valitettavasti vain pelkän kuvan avulla ei ollut mahdollista antaa tälle erikoisen näköiselle mutta kauniille kasville tarkempaa lajinimeä.

    Nahkajäkälä, laji ei tiedossa.

    Nahkajäkälä, laji ei tiedossa.

    Myös perhoset tuottivat päänvaivaa, mutta onnistuin lopulta nimeämään suurimman osan lajilleen. Tälläkin kertaa jouduin kuitenkin hankalimmissa tapauksissa kääntymään itseäni paljon viisaampien puoleen hyönteisfoorumilla. Sieltä sain esim. määrityksen itselleni täysin tuntemattomalle perhoselle, metsäkirjokääriäiselle.

    Piennarkirjokääriäinen, Celypha rurestrana

    Piennarkirjokääriäinen, Celypha rurestrana

    Nimeämättömien kuvien joukossa oli myös joitakin sienikuvia. Helpoin niistä oli oranssiorakas, jonka nimeämisestä selvisin Suomen sienioppaan ystävällisellä avustuksella.

    Oranssiorakas

    Oranssiorakas

    Eräät lajit sen sijaan vaativat suonenjokelaisen tunnetun sieniexpertti Kirsti Eskelisen puoleen kääntymisen. Tämän yhteistyön tuloksena alla olevan kuvan sieni varmistui harvinaiseksi tummaorakkaaksi.

    Tummaorakas

    Tummaorakas

    Sen sijaan toinen kuvaamani erikoisen näköinen orakas jäi toistaiseksi ilman nimeä, koska en ollut ottanut kuvaa sen alapinnasta. Tarkoitukseni nyt onkin käydä kuvaamassa se uudelleen ensi syksynä. Valitettavasti varmuutta sienen uudelleen löytymisestä samalta paikalta  jolla kuvasin sen vuonna 2013, ei kuitenkaan ole.

    Tuntematon orakas , Haavikkolehto, Suonenjoki

    Tuntematon orakas , Haavikkolehto, Suonenjoki

    Useimmat nimeämättömät kuvat olivat kuitenkin lintuja. Monet niistä olin yksinkertaisesti vain unohtanut nimetä, mutta joidenkin nimeämisestä en sijaan olisi selvinnyt ilman lintuharrastajaystäväni asiantuntevaa apua. Etenkin eri-ikäisten lirojen ja metsäviklojen toisistaan erottaminen on minulle ollut aina hankalaa. Samoin pajulintujen ja tiltalttien erottaminen toisistaan tietyissä tilanteissa pelkkien kuvien avulla – kuvathan eivät ääntele – on perinteisesti tuottanut minulle ongelmia.

    Tiltaltti

    Tiltaltti

    Tiettyjen kahlaajien määrittämisen vaikeudesta kertoo osaltaan alla oleva kuva peilikuvalleen pullistelevasta linnusta, jonka molemmat nimesimme rantasipiksi tietyin varauksin. Aivan täyttä varmuutta lajista ei siis tällä hetkellä ole.

    Rantasipi voimistelee

    Rantasipi voimistelee

  3. Tiltaltit ovat tulossa – kuuntele kuinka tiltaltti laulaa.

    1 Kommentti

     

    Tiltaltti männyn oksalla.

    Tiltaltti männyn oksalla.

    Tltaltti (Phylloscopus collybita) ) on Suomen yleisimmän linnun, pajulinnun eli uunilinnun (Phylloscopus trochilus), läheinen sukulainen. Niinpä lajien erottaminen ulkonäön perusteella toistaan on usein hyvin vaikeaa.

    Lauluäänensä perusteella tiltaltti on sen sijaan helppo tunnistaa, sillä sen kuuluva ja usein toistama  heleä ”til-talt, til-talt, til-talt, til-talt” on helppo erottaa, ja josta se on nimensäkin saanut. Näytteellä kuulet myös tiltaltin ”hyit”-kutsuäänen. (more…)

  4. Putkesta putkahti tänäkin kesänä kivitaskuja.

    Kommentoi Tiltaltti kuusitaimikon keskellä.

     

    Olen useana kesänä seurannut Suonenjoen METLA:n tutkimustaimitarhan lintuelämää. Tänä vuonna vierailuni laitoksen alueella ovat kuitenkin olleet kovin satunnaisia ja vähälukuisia.

    Kaiken lisäksi noilta muutamilta kerroilta kertynyt kuvamäärä on ollut todella vähäinen. (more…)

  5. Hento hippiäinen ensi kertaa kuvauskohteena.

    Kommentoi

    Hippiäinen, regulus regulus. Hippiäinen (regulus regulus) on Suomen ja koko  Euroopan pienin lintu.

    Nyt viikonloppuna toteutui yksi monivuotisista haaveistani, sillä sain  ensimmäistä kertaa elämässäni mahdollisuuden yrittää kuvata tätä metsiemme pikkuruista siivekästä asukkia .

    Hippiäisen pieni koko yhdistettynä sen vikkelyyteen tekee linnusta hyvin haasteellisen kuvattavan.

    Minulle haaste olikin tällä kertaa hiukan liian suuri, sillä mikään niistä noin 20 kuvasta, jotka sain otettua, eivät itse linnun osalta täytä kaikkein tiukimpia vaatimuksia.

    Kuvien värimaailmaan olen kyllä hyvin tyytyväinen, mikä itselleni on kuitenkin aina kuvatessani vähintään yhtä tärkeä kuin varsinainen kuvauksen kohde.

    Hippiäisen huomiotaherättävin ja paras tuntomerkki on sen päälaen kirkkaankeltainen juova. (more…)

  6. Tillin tallin tiltaltti on hauska laulaja.

    Kommentoi
    Tiltaltti männyn oksalla

    Tiltaltti männyn oksalla

    Kun reilu kymmenen vuotta sitten aloin kirjoittaa viikoittaista lukijahavaintoihin perustuvaa luontopalstaani, tiltaltista ei juuri tullut havaintoja.

    Myöskään pohjoissavolaiset lintuharrastajat eivät vuosittain kovin monia tiltaltteja tuolloin nähneet. Niinpä lajin kuvaaminen ei tuntunut kovin tärkeältä.

    Vuosien mittaan eivät lukijani ole juurikaan sen enemmän tiltaltteja (phylloscopus collybita) havainneet, mutta lintuharrastajien havaintomäärät ovat moninkertaistuneet. (more…)

  7. Pajulintu ja pajunkissa ”ne yhteen soppii”.

    Kommentoi
    pajulintu,pajunkissa

    pajulintu ja pajunkissoja

    Pajulintu (Phylloscopus trochilus), joka tunnetaan myös nimeltä uunilintu, on kooltaan todella pieni. Sen pikkuruinen vartalo venyy nimittäin vain 12 cm pituuteen.

    Niinpä sen pieni koko tulee hyvin esille kuvallisessa vertailussa pajunkissoihin.

    Pajulinnun ääni on helposti tunnistettava ja se laulaa pääasiassa valoisan aikaan, joten sen vienot ja  surumieliset säkeet ovat mahdollisimman monen kuultavissa.

  8. Sylvian sirkuttaja alkutalven kynsissä – Mustapääkerttu, Arkiston helmi, v. 2007.

    Kommentoi Mustapääkerttu lumisessa pensasaidassa.

    Marraskuussa 2007 yksinäinen mustapääkerttukoiras sinnitteli useita päiviä aivan Suonenjoen keskustassa syöden köynnöskuusaman marjoja. Tuolloin maa oli jo aivan valkoinen Pohjois-Savossa.

    Kesäisin  mustapääkerttu (Sylvia atricapilla)  käyttää ravintonaan lähinnä hyönteisiä, mutta syksyn tullen myös marjat kelpaavat yhä enenevässä määrin. Niinpä hyvinä pihlajanmarjavuosina jotkut urheat linnut yrittävät talvehtia maassamme. Myös seljan- ja aronian marjojen tiedetään linnulle maistuvan. (more…)

  10. Sirittäjä kuusikossa – Itselleni aivan uusi kuvauslaji.

    Kommentoi

     

    Parina viime päivänä olen onnistunut ensimmäistä kertaa kuvaamaan sirittäjää (phylloscopus sibilatrix).

    Tämä pieni lintu on itselleni lähes täysin uusi tuttavuus, koska en ollut sitä koskaan aiemmin nähnyt.

    Kuva: Sirittäjä kuusen oksalla.

    Sirittäjä kuusen oksalla.

    Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, koska en pidä itseäni varsinaisesti lintuharrastajana.

    Tällä tarkoitan sitä, että en väkisin yritä kasvattaa lajivalikoimaani. Mieluummin metsästän kauniita kuvia tutuista ja monesti kuvaamistani lajeista tutuissa ja hyvin tuntemissani kuvausympäristöissä kuin haen uusia lajeja itselleni vieraissa kuvausympäristöissä. (more…)