Oheisella videolla varpuspöllö istuu puutolpan nokassa ja seuraa tarkkaavaisena ympäristönsä tapahtumia.
Sen suurin mielenkiinto kohdistuu lähellä olevalla lintujenruokinta-automaatilla käyviin pikkulintuihin, joista se itse asiassa muutaman minuutin päästä nappaa yhden.Tämä ei kuitenkaan valitettavasti näy videolla.
Varpuspöllö valmistautuu syöksymään saaliin kimppuun.
Jopas oli tänään outo päivä: Ensin sain aamupäivällä puhelinsoiton, jossa minulta pyydettiin apua mahdollisesti huonokuntoisen varpuspöllön auttamiseksi tervolaisessa pihassa.
Saatuani järjestettyä linnulle pelastajan kävi kuitenkin nopeasti ilmi, ettei linnulla ollutkaan ollut kovin suuri hätä, vaan se oli poistunut pihasta mahdollisesti saalis mukanaan.
Ukko Ylijumalalle tämä puhelintoimeliaisuuteni oli kuitenkin ilmeisesti riittävä osoitus myönteisistä tunteistani luontoa kohtaan, koska sain palkkion lähes heti viimeisen puhelun soitettuani.
Puhelimeeni nimittäin saapui tekstiviesti – ei tosin Ukko Ylijumalalta vaan samalta henkilöltä, jonka pihassa olin käynyt kuvaamassa varpuspöllöä pari päivää sitten – joka kertoi pikku pöllön jälleen olevan hänen pihassaan. (more…)
Se, että pystyy joka viikko, vuodesta toiseen, kirjoittamaan luonnosta ja kuvittamaan lukijoiden luontokokemuksia vaatii kohtuullista suuremman kuva-arsenaalin.
Melkoisen lajikirjon olen toki vuosien aikana ehtinyt kokomaan. Lintujen kuvia minulla on tietenkin eniten, koska linnut ovat aihe, joka on lukijoilleni läheinen riippumatta vuodenajasta.
Varpuspöllö on ollut laji, josta minulla on tähän päivään saakka ollut tasan yksi kuva, vaikka vuosien mittaan olisin useinkin tarvinnut kuvaa tästä pienestä pöllöstä.
Lähes päivälleen kolme vuotta sitten, keskellä pahinta kaamosta, kohtasin ensimmäistä ja toistaiseksi viimeistä kertaa pöllöistämme pienimmän, varpuspöllön.
Senhetkisen vireystilani ja itselleni harvinaisen luontokokemuksen tuloksena syntyi tuolloin tosipohjainen hengentuote, joka on alla luettavissa pilkulleen samassa muodossa, jossa sen tuolloin palstallani julkaisin. “Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.” (more…)
Taidanpa olla varsinainen valon lapsi. Ainakin jos voi päätellä jotain vireystasoni suurista heilahteluista eri vuodenaikoina. Syksyllä ei aivokopassani tunnu liikahtavan lehtikään, ei todellakaan. Jo hereillä pysyminen tuottaa ajoittain vaikeuksia. Lohtua ei tuo edes tieto, etten ole ongelmineni yksin. Valoa murheen laaksoon ei myöskään tuonut lääkärini leikkimielinen epäilys mahdollisista saamelaisista juuristani. Lapin kansan askel kuulemma hidastuu merkittävästi kaamoksen edistyessä. Totta vai tarua, tiedä häntä. Ei kuitenkaan hirveästi naurattanut. (more…)