Kategorian HAIKARALINNUT Arkisto

  1. Yksinäisen harmaahaikaran hauska syksyinen tanssi videolla

    Kommentoi

    Olen useina aiempina alkusyksyinä saanut seurata harmaahaikaroita hyvinkin läheltä. Tänä syksynä minulla ei kuitenkaan ole ollut siihen mahdollisuutta, joten ehdin jo uskomaan joutuvani pitkästä aikaa elämään harmaahaikarattoman syksyn.

    Onneksi kohtalo kuitenkin päätti toisin ja lennätti yksinäisen nuoren harmaahaikaran pariksi päiväksi Suonenjoen Iisveden venesatamaan. Tosin kovinkaan moni paikallinen asukas ei lintua ehkä edes huomannut, sillä lajityypillisesti se ilmestyi kalastamaan jokisuun rantamatalikolle vasta hämärän alkaessa laskeutua.

    Ensimmäisenä kuvausiltana harmaahaikaran käytöksessä ei ollut mitään yllättävää: Suurimman osan ajasta se seisoi joko paikoillaan tai sulkapeitettään pitkällä nokallaan puhdistaen. Muun ajan se käytti kahlaamalla hitaasti vedessä sopivaa syötävää etsien.

    Toisena iltana se kuitenkin yllätti minut täysin, sillä kohta matalikolle astuttuaan se esitti minulle hauskan hyppivän tanssin. Samanlaisen, jonka olen kurkien nähnyt esittävän lajitovereilleen lukemattomia kertoja. Ero aikaisempiin näkemiini tanssiesityksiin vain oli se, ettei haikara ollut kurki ja kaiken lisäksi se oli aivan yksin. Vastaavaa käytöstä en ollut myöskään nähnyt harmaahaikaroilta kertaakaan aiempina syksyinä, vaikka olin viettänyt niiden seurassa lukemattomia tunteja.

    Harmaahaikaran tanssipaikka kartalla

  2. Silkkuikkuemon äidinrakkautta, Kaakkuri tulee suoraan kohti – Sekä muita kuviani Vuoden Luontokuva 2017-kilpailusta

    Kommentoi
    kaakkuri,lento

    Juuri lentoon lähtenyt kaakkuri tulee silmät punaisina kohti kameraa.

    Useampina edellisinä vuosina olen lokakuussa esitellyt joitakin sen vuoden Vuoden luontokuva – kilpailuun lähettämiäni kuviani. Jatkan samalla linjalla, vaikka menestystä ei tänä vuonna tullutkaan.

    Kovin monella kuvalla en tänäkään vuonna kilpailuun osallistunut, joten nyt nähtävät kuvat edustavat suurta osaa kaikista kilpailukuvistani, joissa kaikissa yhtä jäämuodostelmakuvaa lukuun ottamatta lintu tai linnut olivat jossain roolissa. Nyt nähtävissä kilpailukuvissani “esiintyvät” vauhdikas kaakkuri, rakastava silkkiuikkuäiti, yötä odottava harmaahaikara sekä koko kuvapinnan täyttävä valkoposkihanhiparvi. (more…)

  3. Suuria lintuja iltataivaalla ja muita muistoja kuvauskesästä 2017

    Kommentoi
    harmaahaikara,lentaa,tyyrinvirta,rautalampi

    Harmaahaikara lentää iltataivaalla. Tyyrinvirta, Rautalampi.

    Viime kesänä valokuvasin luontoa ehkä vähemmän kuin koskaan sen jälkeen, kun aloin luontokuvaamaan ammattimaisesti varsinaisen päivätyöni ohella. Syitä kuvamäärän laskuun oli ainakin kolme: Kuva-arkistoni on nykyisellään niin suuri, ettei minulla ole monestikaan välitöntä tarvetta kuvata mitään lehtijuttujani varten. Toiseksi, kesän sää ei ollut erityisen suotuisa pääkohteideni, lintujen, kuvaamiselle. Ja kolmanneksi, kesäksi suunnittelemani kaakkurien kuvaukset eivät koskaan toteutuneet, sillä lammen pesintä keskeytyi häirinnän takia  jo toisena peräkkäisenä kesänä.

    Tämä oli minulle suuri pettymys, sillä olin henkisesti valmistautunut käyttämään paljon aikaa kaakkurien kuvaamisen. Valokuvien sijaan keskityinkin kuvaamaan paljon aikaisempaa enemmän videoita, mikä on näkynyt myös kesällä ja syksyllä julkaisemissani blogiartikkeleissa. (more…)

  4. Hitaasti hiipivä harmaahaikara iskee kalan kuin salama kirkkaalta taivaalta

    2 Kommenttia

    Viime lauantaina onni hymyili minulle laveasti: Kun lähdin Suonenjoelta kohti vajaan 30 kilometrin päässä kohisevaa Tyyrinvirtaa, taivas oli harmaa ja satoi vettä. Mitä lähemmäksi Tyyrinvirtaa tulin, sitä poutaisemmaksi sää muuttui, ja kun olin perillä, iltaurinko hymyili jo lempeästi poutapilvien välistä.

    Mutta paras oli vielä tulossa! Olin juuri ja juuri saanut jalustani pystytettyä ja kamerani kuvausvalmiuteen, kun huomasin muutamien kymmenien metrien päässä kivellä jököttävän harmaahaikaran alkavan liikkua kuin hidastetussa filmissä. Kokemuksesta tiesin sen havainneen kalan ja yrittävän nyt päästä siihen käsiksi terävällä nokallaan.

    Tosin kokemuksesta tiesin myös, että ylivoimaisesti useimmissa tapauksissa sen saalistus jää pelkälle yrityksen asteelle. Niinpä kun painoin kamerani videonauhoitusnappia, en odottanut saavani tallennettua mitään muuta kuin harmaahaikaran hitaan liikehdinnän kohti jossain pinnalla alla uivaa kalaa. Toisin kuitenkin kävi. Onneksi!

    Jälkeenpäin saatoin vain onnitella itseäni ja olla kiitollinen onnettarille harvinaisuudessaan lottovoittoon verrattavan tilanteen kuvaamisesta. Jos olisin tullut paikalle minuutinkin myöhemmin, en olisi saanut erikoista tilannetta lainkaan taltioitua.

    Myös säiden jumalat olivat minulle olleet suosiollisia, sillä Suonenjoella sää oli koko tuon ajan ollut edelleen harmaa ja sateinen.  Pitäisiköhän minun yrittää joskus lototakin?

  5. Harmaahaikara hyökkää julmasti lajitoverinsa kimppuun – Onnellinen loppu

    2 Kommenttia

    Pari viikkoa sitten sain todistaa Rautalammin Tyyrinvirralla hyvin yllättävää tilannetta: Jälleen kerran yksi alueen paristakymmensestä harmaahaikarasta (ardea cinerea) oli ujuttautunut kalanpoikasia lokeilta suojaavan verkon alle. Tämä ei todellakaan ollut ainoa näkemäni vastaava tilanne, sillä verkon alla on niin paljon tilaa, että ne pystyvät liikkumaan ja saalistamaan siellä lähes normaalisti.

    Tällä kertaa eräs toinen harmaahaikara yritti kuitenkin käyttää verkon alla olevan lajitoverinsa tilannetta hyväksi ja hyökkäsi nokkimaan sitä julmannäköisesti. Verkon alla oleva lintu ei kuitenkaan ollut puolustuskyvytön ja onnistui lopulta pakenemaan tilanteesta omin lähes omin avuin. (more…)

  6. Valkoinen jalohaikara on illan pimeydessä kuin taivaasta laskeutunut enkeli

    2 Kommenttia

    Pari viikkoa sitten sattunut jalohaikaran kohtaaminen oli todella visuaalisesti ikimuistoinen kokemus. Illan pimeydessä siivet levällään laskeutuva valkea jalohaikara oli kuin taivaasta ilmestyvä enkeli. Vastaavaa tunnetta ei mikään toinen kuvauskohteeni ole koskaan aiemmin tuottanut.

    Videon jalohaikara on kuvattu Rautalammin Tyyrinvirralla, jossa sitä oli nähty elokuun alkupuolella useammankin kerran. Valitettavasti vain tämän komean valkoisen linnun päivärytmi oli aivan sopimaton kuvaustarkoituksiini, sillä sitä nähtiin ainoastaan ilta- ja aamuhämärän välisenä aikana. Tuolloinkin yleensä vain hyvin lyhyen aikaan, sillä virralla oleskelevat harmaahaikarat pitivät aluetta omanaan ja karkottivat jalohaikaran aina lähes heti sen laskeuduttua maahan.

    Tämän itsekin turhautuneena todistaa. Harmikseni ”harmikset” nimittäin onnistuivat karkottamaan jalohaikaran myös sen ainoan kerran, kun lintu sattui tulemaan kuvausetäisyydelle valokuvaukseen riittävän valoisuuden aikana.

    Taustatietoa

    Alun perin metrin korkuinen mutta vain kilon painoinen jalohaikara (Ardea alba) on kotoisin trooppiselta vyöhykkeeltä. Nyt nähdyt linnut ovat kuitenkin todennäköisesti peräisin Virosta, jossa jotkin parit ovat aivan viime vuosina onnistuneet pesinnöissään. Suomessa laji ei sen sijaan ole vielä pesinyt kertaakaan, mutta harhailevia lintuja on viime vuosina tavattu maassamme yhä enemmän. Onkin ilmeisesti vain ajan kysymys, milloin laji saadaan kirjattua maamme pesimälajistoon.

  7. Harmaahaikara kävelee taidokkaasti narulla kuin sirkuksen nuorallatanssija

    Kommentoi

    Minulla on ollut kahden vuoden tauon jälkeen mahdollisuus seurata lähietäisyydeltä useiden harmaahaikaroiden iltaelämää. Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista oli nähdä ensimmäistä kertaa  – ja todennäköisesti viimeistä – aikuisen harmaahaikaran kävelevän vähänkään horjumatta paksulla nuoralla vesialtaan yläpuolella.

    Myös muita todistajia tuolla taidokkaalla sirkustempulla oli: Altaan reunalla linnun nuorallakävelyä seurasi hyvin tarkkaavaisena toinen harmaahaikara, joka oli kuitenkin nuori yksilö. Ehkäpä se oli nuorallatanssijan poikanen, joka halusi oppia itsekin nuoralla kävelemisen jalon taidon. Ainakin sillä oli hyvä opettaja.

  8. Harvinainen kattohaikara lyhtypylvään nokassa

    Kommentoi

    Harvoin jos koskaan, minulle on tullut sellainen äkkilähtö kuvamaamaan kuin eilen illalla, jolloin sain viestin lukijaltani vain kilometrin päässä kotoani lyhtypylvään nokassa istuvasta kattohaikarasta.  Viestin luettuani en todellakaan jäänyt miettimään edes sekunniksi sitä, pitäisikö minun lähteä vai ei. Päinvastoin.

    Suorastaan syöksyin kuvakonini sisuksiin, ja kannustin uskollisen palvelijani sallitun 40 kilometrin tuntinopeuden mukaiseen laukkaan.  Tämän formulalähdön mahdollisti ennen kaikkea se, että kaikki tarvittavat kuvausvälineet olivat jo valmiina kuvakonini kyydissä, joten niidenkään lastaamiseen minun ei tarvinnut käyttää kallisarvoista aikaa.

    Kallisarvoista se todellakin oli, sillä tämän todella harvinaisen kattohaikaran (Ciconia ciconia) vierailun pituudesta ei ollut mitään varmuutta. Innokkuuttani kuvata laji kotikaupungissani ei lieventänyt edes se, että ilta oli sateinen ja hyvin harmaa.

    Tällä kertaa onni oli kuitenkin oli puolellani ja sain illan kuluessa dokumentoitua linnun kahdessa eri paikassa : sekä istumassa lyhtypylvään nokassa että ruokailemassa suurella peltoaukealla.  Onnea tarvitsinkin, sillä vaikka lintu oli vielä tänään aikaisin aamulla paikalla, en onnistunut siitä enää kuvaamaan liian suuren etäisyyden takia.  Kaiken lisäksi vain pari tuntia myöhemmin se ilmeisesti jätti mansikkakaupungin.

    Kattohaikaran kuvauspaikka Suonenjoella kartalla.

  9. Harmaahaikaroita vaikuttavissa äänimaisemissa – Ukkosen jyrinää, rankkasadetta ja paloauton ääntä

    Kommentoi
    harmaahaikara,tyyrinvirta

    Harmaahaikarat Tyyrinvirralla

    Sen jälkeen kun Suonenjoen jätevedenpuhdistamo tyhjeni yhtenä iltana täydellisesti linnuista, olen kiertänyt vanhoja kuvauspaikkojani toivoen löytäväni niistä jotain mielenkiintoista kuvattavaa. Huonoin tuloksin.

    Nyt sunnuntaina ”löysin” Rautalammin Tyyrinvirralta kaksi harmaahaikaraa, ja optimistinen luonne kun olen, ajattelin heti lintujen olevan enne tulevasta hyvästä harmaahaikarasyksystä. Samanlaisesta kuin viime vuoden alkusyksy, jolloin Tyyrinvirralla oli parhaimmillaan yli kaksikymmentä harmaahaikaraa samanaikaisesti.

    Se, toteutuuko toiveeni, jää nähtäväksi. Siihen asti minun on tyytyminen muistelemaan viime syksyä, ja niitä hienoja tunnelmia, joita silloin sai yhdessä harmaahaikaroiden kanssa kokea. (more…)

  10. Kookkaan harmaahaikaran uskomaton paino – Selvitä asia leikkimielisessä testissä.

    Kommentoi

    Olin aina ennen tätä syksyä pitänyt harmaahaikaraa isona lintuna, olihan se pystyasennossa seisoessaan peräti metrin korkea ja siipien kärkivälikin kunnioitusta herättävä 155–195cm. Nämä tiedot minulla olikin tiedossa aloittaessani syksyllä harmaahaikaroiden kuvaukset.

    Yhdestä harmaahaikaran fyysisestä mitasta minulla ei kuitenkaan ollut harmainta aavistusta, sillä en ollut voinut kuvitella tarvitsevani tuota tietoja lintuja kuvatessani. Tällä tarkoitan tietenkin harmaahaikaran painoa.

    Asian selvittäminen tuli ajankohtaiseksi, kun olin myöhään eräänä iltana kuvannut useampaan otteeseen harmaahaikaroita istumassa korkealla puiden latvoissa. Tällöin jäin nimittäin ihmettelemään sitä, miten noin suuren linnun oli ylipäätään mahdollista seistä puun latvassa ilman, että latva linnun painosta joko taipuisi tai sen oksat katkeaisivat. (more…)