Usean vuoden odotus päättyi viikko sitten aivan yllättäen ja lisäksi vahingossa:
Etsiessäni saamani vihjeen perusteella mahdollisesti kuvaamiseen soveltuvaa putousta, löysinkin lähes ihanteellisen paikan neidonkorentojen (Calopteryx virgo) kuvaamiseen: pieni hitaasti virtaava puro, jossa virtaa kristallinkirkas pohjavesi. (more…)
Ahneella on yleensä tietynlainen loppu, niin myös tässä tositarinassa lirosta.
Viikko sitten seurasin liron iltapuuhia, kun se yllättäen löysi vedestä kuolleen sudenkorennon. Aluksi lintu noukki korennon nokkaansa ja pyöritteli sitä sitten suussaan kuin liian suurta nakkia. Lopulta liro ilmeisesti kyllästyi tilanteeseen ja ravisteli sudenkorentoa kaikin voimin nokassaan. (more…)
Artikkelissa käsitellyt lajit ovat: kaakkuri, lummelampikorento, pikkuturkkilo, rantahämähäkki, sirolampikorento, sudenkorento ja telkkä.
Joillakin lukijoilla voi olla käsitys, että luontokuvaaja ryntäilee ympäri metsiä ja saloja etsien yhä uusia jännittävämpiä kuvauskohteita.
Joissakin tapauksissa tuossa mielikuvassa voi olla rahtusen tottakin. Itse olen kuitenkin yhdelle kuvauspaikalle juuttuvaa sorttia.
Tämä tarkoittaa sitä, että päivästä toiseen palaan lähes samoille jalanjäljille hakemaan yhä parempia kuvia samasta kohteesta. Kaiken lisäksi kuvaan hyvin usein ilman piilokojua.
Joskus kuvasta voi myöhemmässä tarkastelussa löytyä yllättäviäkin yksityiskohtia, kuten kävi alla olevan vuonna 2009 ottamani sirolampikorentojen parittelukuvan kohdalla.
Ilmeisesti olin tuolloin niin ilahtunut saatuani kuvattua tätä melko harvinaista sudenkorentolajia, vielä parittelemassa, että en kiinnittänyt riittävästi huomiota kuvan erääseen yksityiskohtaan: Naaraan koiraan alle taivutetun takaruumiin päässä olevan paritteluelimen päällä näkyi valkeita soikion muotoisia kohteita. (more…)
Tässä monivalintatestissä on joko tunnistettava tai arvattava kymmenen eri sudenkorentolajia, hyvin yleisestä melko harvinaiseen.
Lajien elinolosuhteiden kuvauksissa olen soveltuvin osin hyödyntänyt Sami Karjalaisen erinomaista Suomen Sudenkorennot-kirjaa (Tammi, 2002), joka ilmestyessään innoitti monia suomalaisia aloittamaan sudenkorentojen tutkimisen harrastuksenaan.
Kuvaajana sudenkorennot ovat minua aina kiinnostaneet suuresti, mutta toistaiseksi ne ovat jääneet pahasti lintujen varjoon. Syitä tähän olisi moniakin mutta yksi niistä on lajien tunnistamisen vaikeus: Monesti niitä on lähes mahdoton tunnistaa, jos niitä ei ota kiinni tai valokuvaa.
Toinen vaikeus on se, että melko vähäisen lajituntemukseni takia joudun usein tukeutumaan erilaisiin tietolähteisiin voidakseni antaa kuvaamalleni lajille nimen. Onneksi on kuitenkin olemassa Sami Karjalaisen erinomainen Suomen sudenkorennon-opas, jonka avulla olen useimmat kimurammatkin lajit loppujen lopuksi onnistunut määrittämään.
Yllä oleva on tarkoitettu rohkaistakseni Sinua suorittamaan tämän lyhyen sudenkorentotestin. Nyt tietämättömyys ei ole häpeä, sillä minäkään en siitä todennäköisesti selviäisi.
Toisaalta testin yhden tai useamman kerran tehtyäsi olet jo aikamoinen korentoasiantuntija.
Tässä sudenkorentojen tunnistustestissä tunnistettavat lajit ovat aakkosjärjestyksessä isokeijukorento, neidonkorento, okatytönkorento, sirokeijukorento, taigatytönkorento.
Edellisissä blogeissani annoin esimerkkejä siitä, miten luontokuvaaja/-toimittaja voi yrittää epäsuorasti vaikuttaa havaitsemiensa epäkohtien korjaamiseksi.
Joskus, tosin ilmeisen harvoin, on myös mahdollista vaikuttaa suoraan. (more…)