Kun Suonenjoella jyrkkää mäenrinnettä juokseva Kohiseva-puro viime talvena jäätyi ja sai melkein luistelemiseen täydellisen yhtenäisen jääpeitteen, sain ajatuksen toteuttaa itseäni tavalla, joka minun olisi ollut hyvä unohtaa välittömästi. Syvällisen vakavasti asioihin suhtautuvana henkilönä en näin kuitenkaan tehnyt, vaan vein projektin luistavaan loppuunsa asti.
Kohiseva on Suonenjoella Iisveteen jyrkkää mäenrinnettä juokseva puro, joka on saanut nimensä etenkin keväällä kuultavasta voimakkaasta kohinasta. Pituutta koskikohdalla on reilut sata metriä, jona aikana rinne laskee noin 30 metriä.
Suunnistin muutama päivä sitten jälleen kerran suuret lumikenkäni kohti Suonenjoen Kohisevaa tarkoituksenani selvittää, voisiko sinne nytkin syntyä samanlainen erikoinen pysähtynyt jäinen koski kuin, minkä sieltä viime talvena löysin.
Tänä vuonna kosken tilanne on valitettavasti kuitenkin aivan erilainen, sillä kiitos toistaiseksi lumisen ja leudon talven Kohiseva-puro juoksee edelleen jäästä pääosin vapaana. Eikä paremmasta ole edes kovin suurta toivoa, sillä ainakaan lähiaikojen sääennusteet eivät ole luvanneet niin kireitä pakkasia, että koko puro voisi saada sellaisen yhtenäisen jääkannen, että sillä voisi viime talven tapaan luistella.
Ei reissu toki turha ollut, sillä vaikken löytänytkään sieltä sitä, mitä etsin. Pitkin kosken vartta mutta etenkin aivan rinteen yläosassa (yllä olevan videon lopulla) oli nimittäin paljon pieniä kauniita jäämuodostelmia. Samanlaisia kuin ne, jotka aikoinaan innoittivat maailmankuulun lasitaiteilija Tapio Wirkkalan suunnittelemaan kuuluisan Ultima Thule-sarjansa. Lue lisää…
Kävin pari päivää sitten tutkimassa, miltä näyttää Kourujoen jääluolien tulevaisuus tämän vuoden osalta.
Harmaa talvipäivän lopputulema oli aika synkkä: Ei näytä lainkaan lupaavalta. Kallioputouksen – jonka yläpuolelle merkittävimmät jääluolat ovat syntyneet – luona oli tosin paljon kauniita jäämuodostelmia, mutta minkäänlaista yhtenäistä jääkantta, jonka alle jääluolat voisivat syntyä, ei missään näkynyt.
Eivätkä lähiaikojen sääennusteetkaan lupaa tilanteeseen muutosta, sillä jääkannen syntymiselle tarvittavia kireämpiä pakkasia ei ole näköpiirissä. Tämä on valitettavaa, sillä vielä jokin aika sitten Kourujoen vedenkorkeus oli normaalia suurempi ja olisi ehkä mahdollistanut aikaisempia vuosia korkeampien jääluolien synnyn. Nyt vedenpinta on kuitenkin jo merkittävästi laskenut parin viime viikon pikkupakkasten pienentämien vedenvirtaamien ansiosta.
Toisaalta, koskaan ei saa toivoaan heittää. Ehkä säiden jumalat ovat vielä suosiollisia Kourujoelle ja sallivat sen jälleen kerran synnyttää jääpeitteensä alle lumoavan kauniita jääluolia.
Joka tapauksessa viime vuonna tilanne oli aivan toinen, ja tammikuun alussa eli juuri näihin aikoihin, vähän ennen jääluolien syntymistä, Kourujoki näytti tällaiselta. Lue lisää…
Tämä on yksi hauskimmista ellei hauskin muisto viime kesältä. Sain tuolloin nimittäin aivan yllättäen seurata nuoren leppälinnun kylvyn jälkeistä kuivattelua. Sen liikehdintä toi mieleeni siinä määrin sheikkaamisen eli shake-tanssin, että minun oli yksinkertaisesti tallennettava näkemäni. Erikoisinta itse tilanteessa oli kuitenkin se, että vaikka olen nähnyt sananmukaisesti lukemattoman määrän erilaisten lintujen kylpypuuhia, mikään aikaisemmin näkemäni lintu ei ole käyttänyt itsensä kuivaksi puistelemiseen näin pitkää aikaa.
Yleensä toimenpide on nimittäin kestänyt vain muutaman sekunnin, kun tällä kertaa homma kesti yhtäjaksoisesti noin minuutin. Valitettavasti en aluksi ymmärtänyt kuvata tilannetta, sillä en voinut mitenkään aavistaa leppälinnun kuivattelevan itseään noin kauan. Vasta sitten, kun lintu oli puistellut höyhenpukuaan jo jonkin aikaa, ymmärsin näkeväni jotain, jota en ollut aiemmin nähnyt ja ryhdyin sitä sitten kuvaamaan. Kaiken kaikkiaan onnistuin kuitenkin saamaan taltioitua yli 40 sekuntia tuota nuoren leppälinnun hassunkurista tanssia.
Se, että sain tämän hauskan tapahtuman tallennettua oli tietenkin sattumaa, mutta ei kokonaan. Linnun kylpypaikka Suonenjoella oli nimittäin Metla:n tutkimusaseman pihassa, joka taas on ollut jo vuosia yksi tärkeimpiä kuvauspaikkojani. Niinpä jo kauan sitten huomasin, että erääseen kohtaa öljysorapintaista pihaa muodostuu aina sateiden jälkeen suuri matala vesilammikko, jossa alueen linnut säännöllisesti iltaisin kävyvät puhdistautumassa. Tätä tietoa olen sitten mahdollisuuksieni mukaan käyttämään hyväkseni.
Kuukausi sitten, joulukuun alussa, sain lukijaltani ilmoituksen nuoresta hyvin pienikokoisesta laulujoutsenesta, joka oli ruokaillut emojensa ja normaalikokoisen sisarensa kanssa pienen järven rantapellolla Suonenjoen Suonteen kylällä. Koska ilmoittajalla oli aivan perusteltu epäilys pienkokoisen linnun terveydentilasta, kävin seuraavana päivänä paikalla tutkimassa tilanteen.
Nuori harmaa laulujoutsenen oli todellakin huomattavasi sisartaan pienempi, ehkä noin reilut puolet sen koosta. Muuten lintu vaikutti terveeltä, sillä ennen siirtymistään viereisen lumipeitteisen järven jäälle pienikokoinen nuori lintu oli ruokaillut järveen rajoittuvalla pellolla eikä sen liikkumisessa tuolloin eikä myöhemminkään näkynyt mitään, mikä olisi kertonut sen olevan jollain tavoin loukkaantunut. Nuoren linnun molemmat siivetkin näyttivät toimivan normaalisti, kuten videolta selviää sen leyhytellessä näyttävästi siipiään.
Linnun lentokyvystä en saanut kuitenkaan tuossa tilanteessa minkäänlaista varmaa todistetta. Myöskään linnusta minulle ilmoittanut ei ollut nähnyt sen lentävän.
Seuraavana päivänä laulujoutsenperhettä ei ollut tiettävästi paikalla enää nähty, enkä ole siitä myöhemminkään saanut mitään ilmoituksia. Näin ollen uskallan toivoa joutsenperheen loppujen lopuksi pystyneen turvallisesti jatkamaan keskeytynyttä muuttomatkaansa.
Kolme vuotta sitten äänittämäni Ahvenkosken valkoisen kohinan (bruit blanc, white noise) päivittäiset kuuntelumäärät ovat kuluneen vuoden aikana ovat tasaisesti kasvaneet. Niinpä piakkoin kuuntelijoiden määrä ylittää jo 200 000.
Ja mikä parasta, Ahvenkosken tuottama valkoinen kohina on tilastojen valossa ilmeisesti toiminut juuri kuten sen oli tarkoituskin. Äänitteen keskimääräinen kuuntelunkestoaika on nimittäin peräti yli 35 minuuttia! Tästä on helppo vetää se johtopäätös, että videon kuuntelijoiden mielestä se on todellakin tuottanut mieltä rauhoittavaa ja keskittymistä helpottavaa taustaääntä.
Enemmän kuin kuuntelijamäärien kasvu itseäni on kuitenkin – jo ammattinikin puolesta – kiinnostanut se merkillinen suhde, joka kuuntelutilaston perusteella näyttäisi olevan usein maailman kauneimpana kielenä usein pidetyn ranskan ja kosken kauniin rauhallisen kohinan välillä. Lue lisää…
Siirin supersuositun kehräyksen kuuntelujen määrät jatkavat edelleen kasvuaan yhä kiihtyvällä vauhdilla, mikä tulee selvästi esille seuraavista tilastotiedoista: Videon julkaisupäivämäärä oli 24.1.2014. Satatuhatta kuuntelukertaa tuli täyteen marraskuussa 2014, eli siihen meni noin 10 kuukautta. Miljoonan kuuntelun raja saavutettiin puolestaan kuluneen vuoden 2017 helmikuussa eli kolme vuotta julkaisun jälkeen. Seuraavan täyden miljoonan eli kahden miljoonan kuuntelukerran täyttymiseen meni siis nyt enää vain samat kymmenen kuukautta, joka on sama aika kuin, mikä meni ensimmäisen 100 000 kuuntelukerran saavuttamiseen. Mikä mielenkiintoisinta, Siirin kehräysvideo on tällä hetkellä lajissaan maailman eniten kuunnelluin.
Toinen mielenkiintoinen muutos puolestaan liittyy siihen, missä maissa Siirin rauhoittavaa ääntä kuunnellaan eniten ja etenkin siihen, miten Suomi sijoittuu noissa tilastoissa: Sadantuhannen kuuntelun rajan mennessä rikki v. 2014 Siiriä kuunneltiin Suomessa seitsemänneksi eniten maailmassa. Kolme vuotta myöhemmin, miljoonan kuuntelukerran täyttyessä vuoden 2017 alussa Suomi oli sitten valahtanut yhdeksänneksi. Todellinen romahdus tapahtui sitten seuraavien kuukausien kuluessa, sillä nyt Suomi on vasta sijall 15 Malesian ja Unkarin hengittäessä aivan sen niskaan. Mikä ”pahinta”, myös rakas kilpakumppanimme Ruotsi oli ohittanut meidät ollen 14. sijalla. Lue lisää…
Joulukortti 2018, haloilmiö Kuopion Puutossalmessa
Tämänvuotinen joulukorttini on aito joulukuva, sillä sen aiheena olevan laskevan auringon ja siitä lähtevän näyttävän pylväshalon kuvasin jouluaattona 2010 Kallaveden rannalla Kuopion Puutossalmella matkalla vanhempieni haudalle Vehmersalmelle. Hyvää Joulua!
Oheinen video on syntynyt rakkaudesta kotimaatani ja sen luontoa kohtaan. Kaikki videon yli 100 lintulajia on kuvattu Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden juhlavuoden 2017 aikana. Myös videoiden äänet ovat samalta vuodelta, lähes kaikki autenttisia, kuvaustilanteissa taltioituneita.
Videolla eri lintulajit nähdään siinä järjestyksessä kuin ne on kuvattukin, jotta myös suomalaisen luonnon vuotuinen kiertokulku erilaisine sääilmiöineen tulisi mahdollisimman hyvin esille.
Itse suomalaisen lintumaailman monipuolisuutta ja kiinnostavuutta olen puolestani pyrkinyt tuomaan esille valitsemalla niin eri-ikäisiä kuin myös molempia sukupuolia edustavia yksilöitä tekemässä erilaisia asioita. Lisäksi lajia videokoosteella voi edustaa niin yksittäinen lintu kuin useamman linnun ryhmä tai parvi.
Suurin osa videolla nähtävistä lajeista on tavallisia Suomessa tavattavia lajeja, mutta joukossa on myös Siperiasta Rautalammille eksynyt valtakunnallisestikin hyvin harvinainen mustakaularastas sekä useita Pohjois-Savossa harvemmin tavattuja lajeja kuten jo edellä mainitut kattohaikara, jalohaikara ja turturikyyhky.
Kaikki eri lintulajit videolla esiintymiskertansa mukaisessa järjestyksessä (MIELENKIINTOISIA LAJEJA ISOLLA KIRJOITETTUINA):
Suomen Itsenäisyyden juhlavuosivideon syntyhistoria:
Alun perin en ollut ajatellut kerätä tällaista määrää lintulajeja juhlavuoden kunniaksi, vaan ajatus syntyi vasta – muistaakseni – kesäkuun lopulla. Tällöin huomasin yllätyksekseni saaneeni valokuvausten yhteydessä kokoon jo enemmän videolintulajeja kuin koko edellisenä vuonna 2016, jolloin videosaaliini oli 50 lintulajia. (vuosi 2016 videolla)
Tämän havaittuani heräsi sitten ajatus yrittää saada kuvattua videolle 100 lintulajia Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi. Tavoite joka siinä vaiheessa tuntui täysin saavuttamattomalta. Toisaalta uskoa onnistumiseeni lisäsi se, että minulta puuttui tuolloin vielä melkoinen määrä erilaisia aivan tavallisia, esim. joka päivä omassa pihassani näkemiäni lajeja.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että alkaessani kuvamaan jotain vuoden aikana aiemmin kuvaamatonta lajia, varmistin usein heti aluksi sen tallentumisen myös videolle.
Sen enempää en tuonkaan jälkeen lähtenyt ryntäilemään vielä mahdollisesti puuttuvien videolajien perässä, vaan pääosin noudatin edelleen jo vuosia sitten itselleni sopivaksi havaitsemaani ekologista kuvaustapaa: Kuvata tutuilla, minua lähellä oleville ja jo hyviksi osoittautuneilla kuvauspaikoilla. Tästä paikkasidonnaisuuden kaavasta poikkeuksen tekivät lähinnä vain sellaiset lajit, joista minulle ei ollut vuosien kuluessa kertynyt joko yhtään tai erittäin vähän kelvollista niin valokuva- kuin videomateriaalia (esim. jalohaikara, kattohaikara ja turturikyyhky).
Niinpä videokoosteen videot on pääosin kuvattu valokuvaamisen yhteydessä hyvin rajallisella alueella, Suonenjoella ja Rautalammilla, vain reilun 20 kilometrin säteellä kodistani Suonenjoen taajamassa. Tärkeimpien kuvauspaikkojen sijainnit kartalla voit nähdä seuraavien linkkien avulla:
Kolmen vuoden odotuksen jälkeen kesäkuussa löysin itselleni entuudestaan täysin tuntemattoman aution talon, jota kävin kuvaamassa Hylätyn Nallen kanssa kuitenkin vasta marraskuussa.
Tämä pieni kaksi huonetta – tupa ja makuukamari – ja vintin käsittävä pieni maatalo sijaitsee Suonenjoen melko syrjäisessä kolkassa korkealla mäellä hyvin erämaisemassa ympäristössä. Vuotavan katon ja puuttuvan ikkunan takia huonoon kuntoon ajautunut talo on ilmeisesti autioitunut noin vuonna 2010 päätellen tuvasta löytyneestä lähes täydestä Juhla Mokka-kahvipaketista. Lue lisää…
