Enpä olisi kuukausi sitten vielä uskonut, että voisin toisen kerran saman kevään aikana todistaa muuttolintujen elämää äkillisen takatalven keskellä. Näin kuitenkin kävi keskisessä Suomessa viime huhti-toukokuun vaihteessa, jolloin jo pidemmän aikaa vallinnut todella lämmin kevät vaihtui yhdessä yössä koleaksi talveksi. Samalla jo lumeton maisema sai jälleen paksun lumipeitteen.

Edellinen, huhtikuun toisella viikolla alueen yli vyörynyt takatalvi ei tiettävästi aiheuttanut juurikaan lintukuolemia, mutta tällä kertaa tilanne oli toinen. Nyt juuri takatalvea edeltävällä viikolla alueelle oli nimittäin saapunut merkittävä määrä uusia muuttolintulajeja, joista etenkin pienet hyönteissyöjät olivat todella hätää kärsimässä, sillä luminen ja osin jäätynytkin maa vaikeutti niiden ravinnonhankintaa huomattavasti, osalle teki sen jopa mahdottomaksi.

Tänne juuri ennen takatalvea ehtineille pienille hyönteissyöjille tilanne oli katastrofaalinen sen takia, että monet niistä olivat ehtineet muuttomatkallaan kuluttaa suurimman osan, ellei kaiken, ihonsa alle muuttoa varten varastoimastaan rasvasta. Tilanteen vakavuus valkeni minulle itseni viimeistään siinä vaiheessa, kun sain paikallislehtemme luontopalstani lukijoilta useita ilmoituksia useista kuolleina löytyneistä linnuista, joista suurin osa punarintoja ja kivitaskuja. Lue lisää…

Pikkukuovi, tuntomerkit

Pikkukuovi

Koko: Kooltaan pienempi kuin kuovi (37-45 cm pitkä). Kokoeroa voi kuitenkin olla vaikea havaita, jos samalla paikalla ei ole kuovia vertailukohdaksi.

Nokka: pitkä ( 6-9 cm), mutta lyhyempi ja tukevammanoloinen i kuin kuovilla.  Nokan kaareutuminen jyrkkenee hiukan ennen kärkeä.

Höyhenpuku: Pikkukuovi vaikuttaa tummemmalta kuin kuovi. Selvästi näkyvä vaalea päälakijuova tumman päälaen keskellä sekä vaalea selvästi erottuva silmäkulmajuova. Silmän etu- ja takapuolella tumma, selvästi erottuva alue, ns. ohjas.

Jalat: Lyhemmät kuin kuovilla.

Ääni: Lentäessään pikkukuovi päästelee hyvin nopeita py-py-py-py-py –säkeitä (video).

Vanhoja kansanomaisia nimityksiä: Peltokuovi, ahokuovi, suokuovi, jänkäkuovi, nevakuovi, suokuiri, pienkuiri. Huom! Jos Sinua kiinnostaa oppia lisää lintujen hauskoja kansanomaisia nimityksiä, voit tehdä sen tästä linkistä. Lue lisää…

Huhtikuun toisen viikon alussa pääsin toisen kerran elämässäni näkemään ja dokumentoimaan, miten dramaattisen muutoksen äkillinen takatalvi lumisateineen voi aiheuttaa juuri palanneiden muuttolintujen elinolosuhteissa.

Edellinen kerta oli toukokuun puolivälissä vuonna 2008, jolloin suuri osa muuttolinnuista oli jo ehtinyt palata Suomeen. Olipa osa niistä ehtinyt aloittaa hautomisenkin ja jopa saada poikasia. Tämän linkin avulla voit lukea enemmän tuosta tapahtumasta ja nähdä kuvia mm. lumen alla hautovasta pikkutyllistä ja poikasiaan lumen alle jääneessä pesässä lämmittävästä kangaskiurusta.

Tänä vuonna kevään edistyminen oli kuluneen huhtikuun alussa päässyt lopulta hyvän vauhtiin, ja samalla keskisen Suomen paksu lumipeite oheni melkoista kyytiä. Aivan kuun ensimmäisen viikon lopussa ilman lämpötila kuitenkin laski nopeasti ja sää muuttui sateisen harmaaksi.

Seuraavana päivänä eli maanantaina satoi entistä enemmän, ja iltapäivän lopulla alkanut lumentulo kiihtyi yön aikana.  Seuraavana aamuna kuvaan astuivat myös välillä navakasti puhallelleet tuulenpuuskat.

Noiden päivien tärkeimmällä kuvauspaikallani Suonenjoen Suonteen kylän suurella Limingan peltoaukealla muutos oli helposti nähtävissä niin maisemassa kuin linnustossa. Ennen sakeita lumituiskuja aukealle oli ehtinyt jo syntyä suuria sulia pälviä, joilla ruokaili parhaimmillaan samanaikaisesti useampia satoja lintuja. Jo pidemmän aikaa pelloilla viihtyneiden naakkojen ja varisten joukkoon oli aivan viime päivinä liittynyt mm. naurulokkeja, kottaraisia ja töyhtöhyyppiä, joita viimemainittuja oli yhdessä parvessa noin 120 yksilöä. Alueellisesti mielenkiintoisimmat tulijat olivat kuitenkin kaksi kanadanhanhea, joita Suonenjoella on harvemmin nähty. Lue lisää…

Maaliskuussa polttopuiden mukana sisälle kotiini kulkeutunut ja takkahuoneeni lämmön horroksestaan herättämä ampiainen palautti mieleeni elävästi mieleeni lapsuudentapahtuman, joka sai minut vuosikausia pelkäämään surisevia ampiaisia ja kuinka lopulta voitin pelkoni:

Oli kaunis, lämmin kesäinen päivä, ja joku Kuhmon Rajavartioston lapsista oli löytänyt maa-ampiaisten pesän kotini lähellä olevalta niityltä. Lyhyen heimokokouksen aikana heimon vanhemmat lapset sitten saivat mielestään erinomaisen ajatuksen kaataa vettä maan alla olevaan ampiaispesään johtavaan kapeaan käytävään. Samalla he valitsivat tähän mielestään hyvin hauskaan tehtävään porukan pienimmän ja ymmärtämättömimmän, eli minut, Ollin.

Käteeni annettiin kylmää vettä täynnä olevan lasipullo ja naureskellen neuvottiin menemään varovaisesti aivan pesän vierelle sekä työntämään pullon kaulaansa myöten pesän suuaukkoon. Mitään vaaraa ei minulla ollut, minulle vakuutti kauempana tilannetta tirskuen seuraavaa joukko.

Kuuliaisena lapsena tein työtä käskettyä. Kävelin pesän luo ja kyyristyin.  Ja samalla kun sain vesipullon paikalleen, tunsin terävän piston nenänpäässäni. Seuranneessa paniikissa tein sen, mitä pieni lapsi yleensäkin vastaavassa tekee: Juoksin itkien kotiin äidin luo muiden jäädessä ihmettelemään käytöstäni.

Pian kotiin päästyäni nenäni alkoi sitten paisua ja muistuttaa punaista perunaa. Kipua ja lievää kuumetta kesti seuraavaan aamuun. Sen jälkeen elämäni ei ollut enää entisensä. Ampiaispelko, ampiaisfobia eli spheksophobia oli tullut osaksi luonnettani. Pysyvästi, niin uskoin vuosikausia. Lue lisää…

Tammikuun alussa valtakunnallisesti paljon huomiota herättänyt Suonenjoen pyörivä jäälautta ilmestyi yllättäen uudestaan helmikuun 21. päivänä. Kyseessä oli historiallinen tapahtuma, sillä koskaan aiemmin tuo täydellisen pyöreä jäälautta ei tiettävästi ollut syntynyt samana talvena, ei edes samana vuonna.

Itse asiassa tuota katseen vangitsevaa, rauhallisesti pyörivää lauttaahan on nähty todella erittäin harvoin. Mistä kertoo se, että näitä kahta tämän talven lauttaa edeltävä täydellisen pyöreä lauttahan oli nähty 13 vuotta sitten.   Kaiken lisäksi tämänhetkisen tiedon mukaan tuohon vuonna 2006 nähtyyn lauttaan oli edellisestä kerrasta ehtinyt kulua peräti kolmisenkymmentä vuotta.

Mikä sitten on voinut aiheuttaa ilmiön uudelleen toistumisen näin lyhyen ajan sisällä? Oma käsitykseni on, että kysymys on kuluneen talven nopeat ja poikkeuksellisen suuret lämpötilojen vaihtelut.  Tämän seurauksena tässä Suonenjoen akanvirrassa on nyt ollut talven kuluessa useita suuria pyöriviä jäälauttoja, joista suurin osa kuitenkin suli pois tai jäätyi kiinni ennen hioutumistaan täydellisen pyöreiksi.

Paikallinen asukas kertoo luontohavainnoistaan Lue lisää…

Tämänkertaisella videokoosteella menneestä luontovuodestani 2018 on yhteensä 83 videolle kuvaamaani lintulajia, jotka nähdään pääosin siinä järjestyksessä, kuin ne ensimmäisen kerran tuona vuonna kuvasin. Näin toimimalla toivon suomalaisen luonnon vuotuisen kiertokulun tulevan mahdollisimman hyvin esille erilaisine sääilmiöineen.

Myös videoiden äänet ovat samalta vuodelta, lähes kaikki autenttisia, kuvaustilanteissa taltioituneita. Kustakin lajista videolla on vain yksi otos, jolla kyseistä lajia voivat edustaa niin eri-ikäiset kuin myös kumpaa tahansa sukupuolta edustavat yksilöt tekemässä erilaisia – toivottavasti – mielenkiintoisia asioita. Lisäksi lajia videokoosteella voi edustaa niin yksittäinen lintu kuin useamman linnun ryhmä tai parvi.

Suurin osa videolla nähtävistä lajeista on aivan tavallisia Suomessa tavattavia lajeja, useita Pohjois-Savossa harvemmin paikallisina tavattuja lajeja kuten harjalintu, kyhmyjoutsen, merikotka ja sepelrastas.

Täysin uutta videokoosteessa on se, että kunkin lajin nimi kerrotaan videolla kolmella erikielisellä tekstillä (suomeksi, englanniksi ja latinaksi). Lue lisää…

Tätäkin oli joskus kokeiltava: blogiartikkeli ilman varsinaista tekstiä. Videolla kuulet, kuinka keskustelen videon kuvaushetkellä satunnaisen ohikulkijan kanssa (julkaisulupa pyydetty) Suonenjoen pyörivästä jäälautasta. Videolla selviää mm. mitä eräs toinen ohikulkija oli aiemmin kertonut minulle veden syvyydestä paikalla ja mitä tapahtui, kun hän eräänä kesänä meni soutuveneellä keskelle pyörrettä.

Tammikuun 3. päivänä sai 13 vuoden odotukseni sai lopulta täyttymyksensä: Suonenjoella syntyi maailmanlaajuisestikin harvinainen, vaikkei täysin ainutlaatuinen,  täysin pyöreä, paikallaan pyörivä suuri jäälautta. Tällä kertaa ilmiö sai myös ansaittua näkyvyyttä useissa merkittävissä kansallisissa uutismedioissa.

Kooltaan (halkaisija n. 15 m) tämä jäinen ympyrä ei tietenkään kilpaile Yhdysvaltojen Mainessa samoihin aikoihin nähdyn ja paljon maailmanlaajuistakin huomiota saaneen valtavan jäälautasen kanssa, mutta kauneudessa kyllä.

Edellisen kerran vastaavanlainen ilmiö oli tapahtunut helmikuussa 2006, jolloin onnistuin ikuistamaan lautan valokuviin. Tällä kertaa uutta oli kuitenkin se, että sain taltioitua lautasta videomateriaaliakin, ja mikä parasta, juuri niinä kahtena päivänä, joina jäälautta syntyi ja kehittyi täydellisen pyöreäksi.

Oheisen jäälautan syntyä kuvaavan videon ensimmäinen videoleike on kuitenkin kuvattu jo 21.12., jolloin paikalle syntyi edellisen kerran pyörivä jäälautta. Tästä ei kuitenkaan koskaan kehittynyt lähellekään täydellisen pyöreää ennen kiinni jäätymistään pari päivää myöhemmin. Tässä ei ole mitään poikkeuksellista, sillä videolla näkyvän loivan joenmutkan yläpuolella olevaan syvään suvantoon syntyy lähes vuosittain yksi tai useampia lähes paikallaan kiertäviä jäälauttoja.  Näistä kuitenkin erittäin harvoin kehittyy täydellisen pyöreitä ennen kiinni jäätymistään.

Kaksi muuta videoleikettä sen sijaan kuvaavat juuri tämänkertaisen täydellisen pyöreän jäälautan syntymistä.

Lautan syntyprosessi on yleensä suurin piirtein seuraavaa: Sopivien sääolojen vallitessa (n. –10 – 15 astetta pakkasta) verkkaan virtaavan joen pinnalla on lähes jäätynyttä jääsohjoa, jonka suvannon hitaasti kiertävä vesi sitten sieppaa mukaansa  pyörteeseen. Mitä enemmän sohjoa pyörre sieppaa, sitä suuremmaksi lautta sitten kasvaa ja alkaa jäätyä kiinteäksi.

Ja jos pakkanen on tässä vaiheessa juuri sopivan korkea (n. -20 C) ja lautta sopivan suuri, aluksi tuo hyvinkin epäsymmetrinen jäälautta alkaa pyöriessään hioa itseään ympäröiviä rantajäitä vasten.  Ja jos lämpötila on ihanteellinen, jäälautta ehtii hioa itsensä täydellisen pyöreäksi ennen väistämätöntä lopullista jähmettymistään joko samana tai seuraavana päivänä.

Suonenjoen pyörivä jäälautta kartalla (Karttapaikka)

Vähän aika sitten minulla oli täysin yllättäen tilaisuus todistaa hyvin erikoista tilannetta vain muutamien metrien päästä: Koskikara saalisti joesta pienen kalan – mahdollisesti kivisimpun poikasen – jota se ryhtyi mätkimään jäätä vasten niin tarmokkaasti, että saatoin jopa kuulla, kuinka sinttiparka iskeytyi jäähän kerta toisensa jälkeen. Tämän kovin väkivaltaisen näköisen toimintansa koskikara keskeytti lähinnä vain kastaakseen kalan välillä veteen. Jälkimmäisen toiminnan tulkitsin siten, että koskikara tällä tavalla pyrki pitämään saaliinsa sulana hyytävässä kylmyydessä. Pakkastahan kuvauspaikalla oli -25C, mikä näkyy hyvin videolla ohikiitävinä pakkashuurupilvinä.

Tämä ei ollut kuitenkaan aivan ensimmäinen kerta, kun sain todistaa koskikaran syövän hyönteisten sijasta kalaa. Edellisellä kerralla kuvausetäisyys oli tosin huomattavasti suurempi, mistä syystä en tuolloin uskaltanut edes arvuutella saaliskalan lajia.

Tiesitkö muuten, että koskikaralle Suomeen talveksi tulo on kuin meille etelänloma, sillä niin täydelliseesti sopeutunut koskikara on pohjoisen pallonpuoliskon lämpötiloihin. Itse asiassa lintu ei kestä kovinkaan korkeita lämpötiloja. Koskikarat eivät esim. selviäisi hengissä meilläkin joskus kesäisin tavattavissa 36C-asteen lämpötiloissa, jos ne eivät voisi viilentää itseään seisomalla jalat upotettuina huomattavasti ilmaa kylmempään veteen. Lue lisää…

Peilikuva n:o 1 – Västäräkki kepin nokassa

Viime kesänä keskityin lähes kokonaan kuvaamaan jo edellisenä kesänä suuren osan huomiostani vieneen Suonenjokelaisen louhintakiellossa olleen kalliolouhoksen lintuelämää, joka oli paikan pienehkön koon huomioon ottaen poikkeuksellisen vilkasta. Louhoksen pohjalle syntyneellä matalalla suurella vesialtaalla vieraili nimittäin kesän kuluessa todella mielenkiintoinen kirjo erilaisia lintuja, joista suuri osa oli erilaisia kahlaajia kuten kurki, lapinsirri, suokukko, lehtokurppa, kuovi, liro, valkoviklo, metsäviklo, pikkutylli ja tylli. Näistä liro oli lukumääräisesti suurin laji, sillä niitä oli paikalla useiden päivien ajan toistakymmentä yksilöä.

Pelkästään itse lintujen kuvaamisen sijasta keskityin kuitenkaan hyödyntämään vesialtaan kesäiltoina usein täysin peilityynen vedenpinnan tuomiin mahdollisuuksiin. Tavoitteenani oli saada kuvattua kuva, jossa lintu olisi vain osa erilaisten mahdollisimman täydellisten peilikuvien muodostamaa harmonista pintaa.

Tähän artikkeliin olen kerännyt 26.6.-15.8. välisenä aikana kuvaamiani kuvia, joista suurimman osan pysähtynyttä idylliä elävöittää yksinäinen liro. Toinen kuvissa nähtävä laji on louhoksen yleisin laji, västäräkki.

Kuviin liittyy myös testi, jonka voit halutessasi suorittaa. Kaksi kuvista on nimittäin käännetty ylösalaisin, mutta mitkä? Keksitkö, hoksaatko?  Mikä tärkeintä, testin tekemällä saat tietenkin myös selville, mitkä peilikuvista todellakin ovat käännetty ylösalaisin.

Kuvauspaikka kartalla.

Lue lisää…