Sähkölankaan lentänyt laulujoutsen

Tämä laulujoutsen tapasi matkansa pään muutama päivä sitten turvatuotanto-alueella Suonenjoen Rieponlahdessa. Saatuani ilmoituksen linnusta paikalliselta lintuharrastajalta kävin kuvaamassasen  toisaalta mahdollista tulevaa lehtikäyttöä varten sekä ennen kaikkea todisteeksi verkosta vastaavaa voimayhtiötä varten.

Jos nimittäin ilmenee – tilanteen selvitystyö on jo alkanut – että näihin samoihin lankoihin on lentänyt aiemminkin lintuja, aion ottaa yhteyttä asianomaiseen yhtiöön ja pyytää heitä varustamaan langat varoituspalloilla. Vuosien kuluessa olen tehnyt näin useammankerran kohtuullisen hyvällä tuloksella. Useat ilmoitukseni ovat johtaneet varoituspallojen asentamiseen. Viimeksi viime vuoden kesällä. Lue lisää…

Olin eilen illalla kuvaamassa laulujoutsenten kanssa ruokailevia metsähanhia, kun huomasin yhden joutsenista pysähtyvän ja alkavan nykimään päätään ylös ja alas. Kokemuksesta tiesin sen olevan aikeissa lähteä lentoon, joten olin kerrankin valmis kuvaaman tilanteen. Sitä en kuitenkaan arvannut, kuinka läheltä se loppujen lopuksi menisi.

Sen voit kuitenkin itse päätellä, sillä videolla kuulet laulujoutsenen siipisulkien natisevan äänen sen kaartaessa autoni ohitse. Eilisilta oli kovin tuulinen, minkä kuulee myös hyvin videolta. Tuulen voimakkuuden voi myös päätellä hanhien sulkien voimakkaasta lepatuksesta.

Reilun viikon ajan olen viettänyt iltani Rautalammin Rastunsuolla seuraamassa siellä viihtyvien joutsenten elämää. Alueella olisi tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon kuvattavaa, mutta valokuvaaminen on jäänyt hyvin vähälle. Se näet vaatisi minun olevan paikalla jo aamuvarhaisella, mikä taas on tällä hetkellä käytännössä mahdotonta.

Siksipä olen kuvannut lähinnä videoita, sillä videolla moni sellainen asia, joka ei näyttäisi valokuvassa juuri miltään, muuttuu hyvinkin mielenkiintoiseksi. Liikkeen katseen lumoava vaikutus on siinä suhteessa ihmeellinen.

Laulujoutsenia keväisellä suopellolla

Nuolihaukka ruokkii poikastaan sudenkorennolla

Elokuussa 2009 sain mielenkiintoisen mahdollisuuden seurata muutaman päivän ajan suonenjokelaisen nuolihaukkaperheen elämää.Tällöin sain useita kertoja nähdä myös omin silmin sen, että nuolihaukat (falco subbuteo)

todellakin metsästävät ja syövät sudenkorentoja. Tästä yllä olevassa kuvassakin on juuri kysymys. Siinä nuolihaukkaemo tarjoaa jo lentokykyiselle poikaselleen metsästämänsä ruskoukonkorennon.

Nuolihaukkojen pesä olin alun perin vanhassa variksenpesässä korkealla männyn latvassa, joten se kuvaaminen oli käytännössä mahdotonta. Onneksi poikue kuitenkin jo toisena seurantapäivänäni hylkäsi pesäpuunsa ja alkoi viettämään aikaansa pesämäntyä ympäröivän hakkuuaukean vanhoissa reunuspuissa.

Sanon ”onneksi”, sillä nuorten lintujen valitsema elinympäristö sopii omiin tarpeisiini valokuvaajana valtavan paljon paremmin kuin aukon keskellä yksinään kököttävä mänty. Vanha metsä valoineen ja varjoineen toi nimittäin kuviin lisää sellaista kuvallista syvyyttä, joka tekee kuvasta entistäkin mielenkiintoisemman. Lue lisää…

Olin 13.4.2015 kuvaamassa Rautalammin Rastunsuolla, jossa on tällä hetkellä useita satoja erilaisia vesilintuja. Eräälle pellolle syntyneen tulvalammikon reunan läheisyydestä kuului useita kertoja videolla kuuluva voimakas kimeähkö ääni.

Samassa suunnassa oli joitakin joutseniakin mutta mikään niistä ei näyttänyt olevan äänen lähde. Itse en muista ääntä koskaan kuulleeni.

Juttelin rautalampilaisen pitkän linjan lintuharrastajan kanssa asiasta ja paljastui, että hän on kuullut äänen monta kertaa. Aluksi hän oli pitänyt sitä “äänivammaisena” laulujoutsenena, mutta ei enää ole varmasta asiasta.

Kummallisinta asiassa on se, että vaikka hän kuullut äänen useamman kerran, se on tullut joka kerran samasta paikasta. Paikka on lisäksi sama, josta minäkin kuulin sen tulevan. Lue lisää…

Leukistinen eli osin valkoinen eli  kirjosieppo

Minulla on ollut tilaisuus kuvata vuosien kuluessa useampiakin poikkeuksellisen vaaleita lintuyksilöitä. Näistä väripigmenttien vajavuudesta kärsivistä eli leukistisista linnuista olen kuitenkin onnistunut tavoittamaan vain yhden pesimävaiheessa.

Tämä tapahtui vuonna 2006, jolloin sain kutsun tulla ihmettelemään rautalampilaisen kesämökin pihassa pesivää kirjosieppopariskuntaa, joista naaras oli siipien ja pyrstön ruskeita sulkia lukkunottamatta kauniin lumenvalkoinen.

Emon väri ei kuitenkaan periytynyt sen poikasille, vaan niille kaikille kehittyi aivan normaali höyhenpuku.

Tästä linkistä voit nähdä kaikki kuvaamani poikkeavan väriset linnut: Leukistisia ja muita fyysisesti poikkeavia lintuja.

Entä kiinnostaako aidosti valkoinen kypsä puolukka? Tähän harvinaisuuteen tutustuin vuonna 2007.

Punarinta saunan lauteilla

Helmikuussa 2006 eräs lukijani otti yhteyttä ja pyysi apua lumihangesta poimimansa punarinnan hoitamiseksi. Itselläni ei kuitenkaan ollut sellaista tietotaitoa, jolla olisin siltä istumalta osannut häntä mitenkään neuvoa.

Onneksi oli kuitenkin Heinolan mainio lintutarha, josta saamieni ruokinta- ja hoito-ohjeiden avulla punarinnan löytäjä ryhtyi hoitamaan pientä potilasta ainoassa talostaan löytyneessä riittävän rauhallisessa tilassa eli saunassa. Lue lisää…

Kävin tänään tarkastamassa, mikä oli jo muutaman vuoden ajan seuraamani viirupöllöparin tilanne. Ja hyvin näytti upeilla linnuilla menevän verrattuna monien muiden Sisä-Savon alueen pöllöjen tilanteeseen.

Erityisen katastrofaalinen on asuinkuntani Suonenjoen tilanne: Lintuharrastajat eivät ole monista yrityksistä huolimatta kuulleet juurikaan pöllöjen ääntelyä alkuvuodesta.

Syy pöllöjen puutteeseen on hyvin yksinkertainen: myyräkato on jatkunut jo ainakin kolmatta vuotta. Jostain tämän suonenjokelaisen pesän viirupöllöjen on kuitenkin täytynyt myyriä löytää, koska ne ovat aloittaneet pesinnän. Hyvä niin, sillä viime vuonna ne joutuivat jättämään pesinnän väliin ruuan puutteen takia.

Kalatiiran kalakieli

Eikös se olisi somaa, jos kaikilla eläimillä, ihminen mukaan lukien, olisi kieli, joka kertoisi jotain kyseisen eläimen ruokavaliosta.

Kalatiiran kieli olisi silloin varmaankin kalan muotoinen, mutta millainen olisi meidän kielemme? Siinäpä varsin visainen pulma. Lue lisää…

Pikkutyllit parittelevat

Kuten edellisen harvinaisten tilannekuvien sarjan pikkutyllikuvan yhteydessä totesin, olen seurannut pikkutyllien soidinmenoja – alusta loppuun lukemattomia kertoja.

Joskus jopa riskejä ottaen. Tosin riskit eivät ole kohdistuneet lintuihin vaan uskolliseen kuvakoniini, tuohon edesmenneeseen ja kovia kokeneeseen liikkuvaan kuvauspiilooni, Volvo 240:een.

Eräänkin kerran jouduin ajamaan sen täysin tietoisesti märkään savikkoon tietäen aivan hyvin, etten todennäköisesti pääsisi omin avuin takaisin kovalle maalle. Lue lisää…