Luonnossa ihminen usein tulkitsee eläinten käytöstä sen perusteella, mitä hän tietää ihmisen käytöksestä. Tällöin käy kuitenkin helposti niin, ettei ihmisen tulkinnoilla eläimen teoista ja niiden motiiveista ole minkäänlaista todellisuuspohjaa.

Niinpä meidän helppo kuvitella oheisella videolla esiintyvän harmaahaikaran kurottavan kaulansa taivaisiin vain ylvästelläkseen muille lajitovereilleen juuri nappaamallaan kalalla. Itse en itse kuitenkaan ryhdy sen enemmän arvailemaan sen käytöksen syitä. Lue lisää…

Toistaiseksi hauskin harmaahaikarakuvausten aikana näkemäni tapahtuma oli se, kun harmaahaikara pitkän ja huolellisen keskittymisen jälkeen hyppäsi nokka edellä istumakiveltään lähes umpisukkeluuksiin alla virtaavaan jokeen.

Hyppy olikin hyvin ajoitettu ja taitava kalastaja kohottautui tuota pikaa vedestä rimpuileva kala nokassaan.

Mutta siihenpä harmaahaikaramme taidot loppuivatkin, sillä sen yrittäessä kääntää kalaa nokassaan voidakseen nielaista sen pää edellä, viekas kala käytti tarjoutunutta tilaisuutta hyväkseen ja hyppäsi heti tilaisuuden tullen takaisin koskeen.

Entäs harmaahaikara? Se jäi nolona ja tyhjin nokin katsomaan menettämänsä saaliin perään.

Hyvin tehty kala! Bravo!!! Lue lisää…

Muutama viikko sitten en tiennyt juuri mitään harmaahaikaroiden elintavoista, mutta mitä enemmän nyt olen niiden kanssa viettänyt aikaani, sitä enemmän olen oppinut niistä.

Tällä kertaa ”opetusvideon” aiheena on harmaahaikara teroittamassa nokkaansa hiomalla. Itselläni ei ollut tästäkään asiasta mitään aiempaa tietoa, mutta silmiä – ja ennen kaikkea videokuvaa – oli pakko uskoa:

Sumuisena iltana kuvaaamallani videolla harmaahaikara nimittäin teroittaa nokkaansa hiomalla sitä huolellisesti useita kertoja virran keskellä olevia kiviä vasten.

Mikä ihmeellisintä se kastaa nokkansa välillä veteen aivan samalla tavoin, kuin asiansa osaava puukonteroittaja tekee halutessaan puukostaan mahdollisimman terävän.

Kyllä luonto on ihmeellinen!

Tapoihini kuuluu yrittää löytää syitä luonnossa näkemilleni ja mahdollisesti kuvaamilleni ilmiöille riippumatta siitä, miten tärkeästä tai mitättömästä asiasta on kulloinkin kysymys.

Aina vastauksen löytäminen ei ole kovin helppoa. Itse asiassa aika harvoin.

Esimerkiksi haikaroiden oksentamisen syiksi löytämissäni lähteissä mainittiin seuraavat:

1) Haikarat voivat poistaa elimistöstään oksennuspallojen muodossa ruuansulatuselimissä sulamattomia ruuan osia kuten esim. karvoja.

2) Aikuiset emolinnut puolestaan tuovat pusseissaan poikasilleen ruokaa, jonka ne sitten oksentavat pesässä niiden syötäväksi. Lue lisää…

Olin jälleen eilen illalla kuvaamassa harmaahaikaroita Rautalammin Tyyrinvirralla, ja sain nähdä jotain mielestäni hyvin hassua: Kaksi harmaahaikaraa liikutti itseään, etenkin päätään, pidemmän aikaa lähes täydellisen synkronisesti, samassa tahdissa.

Lieköhän ilmiölle jokin selitys? Itse en ainakaan keksi mitään. Toisaalta tarvitseeko kaikille luonnossa näkemilleen asioille olla jokin järkevä selitys? Eikö riitä, että osaa ihmetellä näkemäänsä ja samalla myös nauttia siitä?

Tämä on hyvin lyhyt kuvallinen kertomus siitä, mitä eilen illalla koin ja näin käydessäni Tyyrinvirran harmaahaikaroiden kuvausten jälkeen pikapikaa Rautalammin Rastunsuon lintujärvellä. Paikka oli tunnelmaltaan lumoava, kuin suoraan Eino Leinon runoista:

Aurinko oli juuri laskemassa metsänrajan taa ja ohuita vaaleita usvapilviä hiipi hiljaa peilityynen lintujärven pintaa pitkin. Järven ainoa harmaahaikara liikkui verkkaisesti kuin hidastetussa elokuvassa etsien varomattomia pikkukaloja. Hiljaisuuden rikkoi lähinnä vain joutsenperheen vaimeat äännähdykset.

Harmaahaikara kivellä virran keskellä

Nyt on vierähtänyt jo kaksi viikkoa siitä, kun ensi kerran sain kuvattua Tyyrinvirralle ilmestyneitä harmaahaikaroita. Sen jälkeen olen käynyt paikalla lähes joka ilta toivoen saavani joka kerran kuvattua jotain uutta ja parempaa. Läheskään aina näin ei kuitenkaan ole käynyt. Jouduinpa yhtenä iltana poistumaan paikalta jopa ilman yhtään kuvaa, sillä jostain syystä linnut eivät saapuneetkaan sovituille kuvauskivilleen. Lue lisää…

Harmaahaikara on kehittänyt itselleen hyvin erikoisen ja tehokkaan tavan saalistaa ruokansa, oli se sitten kala, pieni jyrsijä tai esim. sammakko:

Se ensin seuraa mahdollisen saalinsa liikkeitä liikkumattomana kuin patsas, lähes täysin hievahtamatta paikaltaan. Tarvittaessa se saattaa kuitenkin lähestyä saalista, mutta tämäkin tapahtuu hyvin hitaasti katse koko ajan saalista tarkkaillen.

Kun iskun aika sitten tulee, se tapahtuu todella salamannopeasti ja taitavasti. Saaliille ei juuri tuolloin jää mahdollisuuksia. Lue lisää…

En ole juuri koskaan päässyt harmaahaikaroista nautiskelemaan, en ainakaan niiden paljoudesta. Niinpä olen yrittänyt hyödyntää mahdollisimman tarkoin nyt Rautalammin Tyyrinvirralle asettautuneet harmaahaikarat, joita parhaimmillaan on ollut peräti 17 kappaletta.

Niinpä olin paikalla myös pari iltaa sitten, jolloin noita ryhdikkäitä harmaita eminenssejä oli edelleen paikalla useita, ainakin 10 upeaa lintua.

Silloin koin myös toistaiseksi mieleenpainuvimman kokemukseni näiden hienojen lintujen seurassa: Tilanne lähti liikkeelle siitä, kun hämärän alkaessa laskeutua linnut yksi toisensa jälkeen jättivät joessa olevat istumakivensä ja suunnistivat hiljaa äännelleen ruokailemaan läheisen kalanviljelylaitoksen altaille. Lue lisää…

Muutama ilta taaksepäin olin menossa kuvaamaan kurkia Rautalammin Rastunsuolle, joka on tähän aikaan vuodesta lähes pomminvarma paikka nähdä kohta koittavaa muuttomatkaa varten yhteen kerääntyneitä kurkia. Vaikka halu päästä kuvaamaan noita luontomme ehkäpä komeimpia lintuja oli todella suuri, en malttanut olla pysähtymättä ihailemaan ilta-auringon valossa hohtavaaa ja kaunisturkkista punaruskeaa kettua. Lue lisää…