Tämän unohdetun videon raekuuron kynsissä olevasta pikkutyllistä löysin siivotessani ja järjestellessäni videoarkistoani. Videolla pikkutylli suojaa kahta höyhentensä suojassa olevaa poikasta sateelta. Kesken kaiken sade yltyy ja siihen sekoittuu pieniä jäisiä rakeita, jotka kuitenkin kimpoilevat pois emon höyhenpuvusta.

Poikasiaan suojaavan ja lämmittävän emon alla olevista poikasista näkyvät vain niiden hennot koukussa olevat keltaiset jalat. Lisäksi emon rinnan takaa voi erottaa toisen poikasen nokankärjen.

Video on kesältä 2012, joka on jäänyt erityisenä mieleeni sen takia, että se oli viimeinen, jolloin kuvasin pikkutyllejä pääaiheenani. Pikkutyllien kuvaamisen lopettaminen ei kuitenkaan ollut minun keksintöni, vaan kuvaaminen kävi mahdottomaksi sen takia, että niiden kuvauspaikka, Suonenjoen jätevedenpuhdistamo, hiljeni lähes täysin. Tuon kesän jälkeen alueella on ollut lähinnä vain variksia ja harakoita. Poissa ovat pikkutyllit, eri lokki- ja vesilintulajit sekä kahlaajat

Aina siitä lähtien, kun vuosia sitten otin tunnetun Nelikulmio-kuvani, olen – tuntien alkuperäisen kuvan heikkoudet – toivonut joskus saavani tilaisuuden ottaa uuden vastaavanlaisen kuvan. Sitä tilaisuutta ei kuitenkaan ole koskaan tullut, vaikka periaatteessa joka ikinen talvi, mukaan lukien tämä, olen käynyt samalla Nelikulmion kuvauspaikalla tutkailemassa kuvausmahdollisuutta.

Syy, miksi palaan jälleen kerran tähän aiheeseen, on yksinkertaisesti siinä, että siivotessani videoarkistoani törmäsin useampaan vuonna 2013 ottamaani videoklippiin, joissa on nähtävissä lähes identtinen tilanne kuin se, jossa Nelikulmion aikoinaan otin.

Niinpä oheinen video tarjoaa mahdollisuuden myös sellaiselle, joka ei tunne tarkemmin vekkulin koskikaran käytöstä, nähdä omin silmin, millaisissa puuhissa koskikara oli Nelikulmion kuvaushetkellä. Itse asiassa onpa tarkkasilmäisen jopa mahdollista nähdä lähes nelikulmion näköisiä vesivanoja karan niskassa sen nostaessa päänsä nopeasti ylös vedestä! Lue lisää…

Hömötiainen

Pieni vaatimattoman näköinen hömötiainen on luonteeltaan niin utelias, että se on väkisinkin tullut tutuksi jokaiselle vähänkään luonnossa liikkuvalle. Se on myös yksi suosituimmista pihojen lintulaudoilla käyvistä lajeista pelottomuutensa takia.

Hömötiainen tai hömppä, kuten sitä usein leikillisesti kutsutaan, on nimittäin usein ensimmäisenä paikalla – jopa kuin äänekkäästi kerjäämässä – kun ruokintapaikan ylläpitäjä käy tuomassa siivekkäille ystävilleen lisää syötävää.

Siksipä on hyvin ymmärrettävää, että vastikään saamamme uutinen sen päätymisestäyhdessä töyhtötiaisen kanssa Ympäristöministeriön uhanalaisten lajien ns. punaiselle listalle, on otettu valtakunnassa vastaan suurella hämmennyksellä. Itse koin kuitenkin jopa tyrmistystä lukiessani hömpän joutumisesta listalle. Niin pysäyttävä tuo surullinen uutinen se oli. Lue lisää…

Töyhtötiainen

Aivan kuten musiikilliset kaimansa, ei töyhtöhyyppä, tuo metsiemme oma punkkarikaan voi pröystäillä komean ulkomuotonsa lisäksi  ainakaan kauniilla äänellään. Se ei ole kuitenkaan estänyt tuota persoonallisen näköistä ja hyvin usein ihmistä pelkäämätöntä lintua tulemasta yhdeksi rakastetuimmista lintulajeistamme.

Valitettavasti vain Ympäristöministeriön vastikään julkaisema lista Suomen uhanalaisista lajeista toi meille hyvin surullisen uutisen: Töyhtötiainen katsotaan nyt uhanalaiseksi lajiksi. Eikä siinä kaikki, murheelliselle lintujen uhanalaislistalle oli jouduttu uusimmassa virallisessa arviossa lisäämään peräti 28 uutta lajia, joiden joukossa oli itselleni suureksi yllätykseksi kaikkien hyvin tuntema ja rakastama vaatimaton hömötiainen. Lue lisää…

Siiri-kissan mieltä rauhoittava kehräys jatkaa keskeytymätöntä maailmanvalloitustaan. Nyt meni puolen miljoonaan kuuntelukerran maaginen raja rikki. Tällä kertaa Siiriltä kului 100 000 kuuntelukerran keräämiseen kolme kuukautta, eli Siiriä kuunneltiin keskimäärin reilut tuhat kertaa vuorokaudessa. Tämä tarkoittaa sitä että, Siirin päivittäisten kuuntelukertojen määrä on edelleen hitaasti mutta varmasti kohonnut.

Eri sukupuolten välillä ei kuuntelukerroissa ole ollut missään vaiheessa juurikaan eroa, mutta miesten kuunteluosuus on kuitenkin ollut koko ajan naisten vastaavaa hieman suurempi. Tällä hetkellä on miesten osuus 51 prosenttia. Lue lisää…

Jopa piti olla huono tuuri: Kävin muutama päivä sitten Rautalammin Ahvenkoskella katsomassa, josko siellä edellisenä päivänä havaitsemani koskikara olisi edelleen paikalle. Ei ollut, joten sen pituinen se.

Olin kuitenkin heti paikalle tultuani hoksannut keskellä koskea hyvin erikoista hypnoottista liikettä: Kosken puoliväliin kurottavan oksan päässä oli lähes pyöreä jääpallo, joka hakkasi kosken pintaa tasaisen rytmikkäästi kuin kaappikellon heiluri.

Koska olin paikalla koskikaran takia jätin jäisen heilurin tuossa vaiheessa rauhaan, ja lähdin etsimään karaa. Sitä en kuitenkaan löytänyt, joten palasin ihmettelemään jäistä ikiliikkujaa. Lue lisää…

Sain eilen ilmoituksen Rautalammilla lumesta, keskeltä järven jäätä, löytyneistä sammakoista, jotka pitkä pakkaskausi oli ilmeisesti ajanut pois talvehtimispaikoistaan niiden jäädyttyä tai kuivuttua. Kun tänään ehdin paikalle, löytyi lumihangesta, moottorikelkan ajouran laidasta, kuitenkin vain yksi nuori sammakko.

Aluksi jähmettynyt ja osin jään peittämä pieni eläin näytti täysin elottomalta, mutta koskettaessani sitä varovasti se kuitenkin reagoi selvästi kosketukseeni. Lue lisää…

Jos tämä video ei kerro yksiselitteisesti sitä, miksi Rautalammin Tyyrinvirta on talvella kovien pakkasten aikaan ylittämätön kauneudessaan , niin sitten sitä ei tee mikään.

Sen enempää en tällä kertaa halua omaa talviparatiisiani ylistää. Paikka itse puhukoon videolla puolestaan.

Pakkasta kuvaushetkellä noin 27 astetta.

On vaikea sanoa tarkalleen, kuinka useita päiviä kaiken kaikkiaan Suonenjoen Kourujoelta kesti jäätyä, mutta kovin monta päivää siihen ei varmaankaan mennyt.

Käydessäni joella ensimmäisen kerran 6. päivä tammikuuta ilman kameraa, joen jyrkinkin koskipaikka oli jo jäätynyt, mutta  pieni osa vedestä vielä virtasi solisten pitkin koskea kattavaa paksua kumpuilevaa jääkerrosta.

Palatessani seuraavana päivä kuvaamaan jokea kaikki näkyvä liike oli koskessa lakannut, mutta koskipaikan yläpuolella joen jääpinnalla vielä virtasi jonkin verran vettä. Lue lisää…

Jäätynyt ja pysähtynyt koski

Suonenjoen vaatimaton Kourujoki, jonka ihmeellisistä jääluolista kerroin kaksi vuotta sitten, teki sen jälleen! Se jäätyi lähes kokonaan siten, että jopa sen kaunis, kalliolta alas kuohuva koski, jota olen usein kuvannut, pysähtyi kirjaimellisesti ”niille jalansijoilleen”.

Alla on lyhyt video kalliokönkäältä syöksyvästä liikkumattomasta jäisestä koskesta. Video jakautuu kahteen osaan, joista toinen on aito video ja toinen tuolta videolta leikattu pysäytyskuva. Mutta kumpi on kampi? Onko A aito video vai onko se mahdollisesti B? Siinäpä pulma.

Huom. Ero on todellakin silminnähtävä vaikkei olekaan silmiinpistävä.

P.s. Könkään kohdalla koski putoaa n. 2-3 metriä. Kosken leveydestä antanee jonkinlaisen kuvan siihen viime vuonna kaatunut todella suuri kelokuusi.

Video yhdestä jääluolasta.

Tältä kosken köngäs näyttää syksyllä.