Kävin eilen illalla Rautalammin Rastunsuolla, joka on alueen merkittävin lintupaikka suurine peltoaukeineen ja kosteikkoineen. Olen itse asiassa käynyt siellä viime aikoina useita kertoja seuraamassa kevään ja ennen kaikkea lintujen muuton editymistä. Kovin kummoisia asioita en ole toistaiseksi kuitenkaan saanut kuvattua tai edes onnistunut näkemään.

Niinpä tämän värirengastetun kurjen ja sen komean kumppanin  kohtaaminen oli iloinen yllätys. Sitä oli myös se, että kurkipari jatkoi kaikessa rauhassa ruokailuaan vielä ainakin puoli tuntia sen, jälkeen kun olin karauttanut paikalle uljaan kuvakonini sisuksissa. Lue lisää…

Sami ja ensimmäisen jääluolan sisäänmenoaukko.

Vuoden tauon jälkeen Suonenjoen Kourujokeen muodostui jälleen hienoja paannejääluolia. Edellisellä kerralla, v. 2014, suoritin kaikki luolatutkimukset yksin, mutta tällä kertaa sain houkuteltua mukaani kaksi pikkupoikaani – Joonas  193 cm ja Sami ”vain” 190 cm –  sekä ihanan Sannan ihmettelemään näitä suomalaisen luonnon jäisisä ihmeitä.

Vaikka useimmat luolat ovat tänä vuonna aikaisempia jonkin verran pienempiä, ei  ”avustajillani” ollut suuriakaan vaikeuksia tunkeutua niihin kahteen pienempään luolaan, jotka ehdimme yhdessä tutkimaan. Lue lisää…

Töyhtötiainen naavametsässä

Muistan päivän kuin eilisen: Toistakymmentä vuotta sitten huomasin erään syrjäisen metsäautotien reunassa kuusia, joiden oksista roikkui tutunnäköisiä pieniä partoja. ”Naavaa!”, totesin hämmästyneenä. Ei sen takia, ettenkö olisi aiemmin koskaan nähnyt tuota koskemattomille korpimetsille tyypillistä näkyä. Ei, vaan sen takia, että yht’äkkiä tajusin, etten ollut nähnyt vastaavaa määrää ja vastaavankokoisia naavakasvustoja sitten lapsuuteni Kuhmon erämaissa.

Toki olin naavat tuolloin hyvin tietoinen siihen aikaan Kuolan teollisuuden päästöjen aiheuttamien happosateiden aiheuttamasta naavakadosta, mutta asia ei ollut koskaan koskettanut minua tunteiden tasolla. Vasta nähdessäni uudelleen tuon lapsuudestani niin tutun karvaisen jäkälän ymmärsin omakohtaisesti, mitä luonnossamme oli siinä välissä tapahtunut. Lue lisää…

Metsäkauris nuolee hellästi kumppaniaan

Tulipa kerrankin” tänka på”: Millä kuvittaa eilen illalla nauhoittamastani lehtopöllön äänestä kertovaa juttua? Ongelman ydinhän on siinä, ettei minulla ole lajista kuvan kuvaa. En itse asiassa ole koskaan edes lajia nähnyt. Lisäksi ainoat aiemmat äänihavainnot lajista olen saanut työmatkoilla Alvestassa, Ruotsin Smålannissa.

Ainut, mikä tilanteessa pälkähti mieleeni, oli löytää kuvia, jotka olisivat otetut samalla paikalla, jolla alla olevan lehtopöllö äänteli. Niinpä vastaani tuli tämä herttainen kuva romanttisesta metsäkaurisparista, jonka otin näinä samoina aikoina kuusi vuotta sitten sen kuusikon takana olevalla pellolla, jossa lehtopöllö on Suonenjoella nyt kahtena iltana äännellyt. Lue lisää…

Ukonilma nousee

Keskittymistä helpottavan valkoisen kohinan (white noise) kokeiluni jatkuvat. Aiemminhan olen julkaissut mm. kosken kohinaa ja kissan kehräystä. Tällä kertaa julkaisen kuitenkin vain muutaman minuutin pituisen näytteen siitä, mitä mahdollisesti on tuleva.

Minkaanlaista varmuutta ”teoksen” valmistumisesta tai aikataulusta ei minulla ole, sillä kesällä 2014 äänittämäni materiaalin – vaikkei sitä kovin paljon olekaan – valinta ja editointi sekä sen hahmottaminen, millaisen lopputuloksen loppujen lopuksi haluan, on minunkaltaiselleni amatöörille kovin aikaa vievää puuhaa. Mutta mielenkiintoista se toden totta kyllä on.

Lopullinen tavoitteeni on saada luotua noin yhden tunnin kestävä kokonaisuus. Saa nähdä miten siinä lopulta käy.

Idea tämän videokoosteen tekemiseen syntyi jo muutama viikko sitten siivotessani videoarkistoani. Huomioni kiinnitti tuolloin kaksi hyvin erilaista videoilta löytämääni tilannetta: Toisessa huomasin ensimmäistä kertaa – vaikka minun on täytynyt nähdä vastaava tilanne varmasti satoja kertoja ­ – höyhenpukuaan hoitavan laulujoutsenen kaulan hypnoottiset liikkeet: Oli kuin olisin katsellut kiemurtelevaa käärmettä enkä upean kansallislintumme kaulaa.

Toisessa taas videolle oli tallentunut itseään vedessä sukivan tavin viereen yht’äkkiä ilmestyvä ja hetken päästä taas katoava suuri vihreä kupla.

Näiden kahden lyhyen videotallenteen ympärille aloin sitten kokoamaan erilaisia itse mielenkiintoisina kokemiani tilanteita. Nämä taas pyrin mahdollisuuksien rajoissa liittämään toisiinsa siten, että niitä yhdistäisi jokin videolla nähtävä samankaltainen liike tai muu käyttäytyminen. Lajeilla tai kuvausajankohdilla ei tässä yhteydessä ollut mitään merkitystä. Esimerkkinä kesken ruokailunsa säikähtävät tavit, joita seuraa muita eri tavoin häirityiksi tulleita lintulajeja.

Video koostuu lähes 40 otoksesta, joista kaksi kolmasosaa on koskaan aiemmin julkaisemattomia.

helmipöllö, Tengmalm’s Owl, Chouette de Tengmalm, Aegolius funereus, Pärluggla, Rauhfußkauz

Suomalaisen luonnon taianomaisimpia hetkiä on saada kuulla eri pöllöjen kutsuhuutoja muuten lähes täysin hiljaisessa luonnossa. Niinpä kun eilen sain tilaisuuden – kiitos oppilaaltani saamani vihjeen – kuunnella kuun himmeästi valaiseman hakkuuaukean laidalla kovaäänisesti puputtavaa helmipöllöä, olin ”myyty mies”.

Olin toki useasti aiemminkin kuullut helmipöllöjen rytmikkäitä kutsuääniä, mutta noilla kerroilla linnut olivat aina olleet niin kaukana, ettei minulle ollut jäänyt minkäänlaista käsitystä äänen todellisesta voimakkuudesta. Tällä kertaa olin kuitenkin vain muutaman kymmenen metrin päässä pimeydessä ääntelevästä linnusta, ja sain todeta sen äänen olevan huomattavasti voimakkaampi, kuin olin osannut konsanaan kuvitella sen olevan.

Pakkasen pörhistämä kuukkeli

“Lyhyestä virsi kaunis”. Ainakin tällä kertaa on paras antaa kuukkelin kertoa, mitä hänelle on mielessään. Paljon kuitenkin sillä tuntui olevansa mielensä päällä, kuten äänitteeltä hyvin selviää. Kuukkelin ryhtyessä oksalla tyynenä istuessaan tarinoimaan minulle omasta elämästään, se oli reilun kahden metrin päässä minusta.

Vaikkei tämä ollut todellakaan ensimmäinen kerta, kun sain tilaisuuden ihmetellä kuukkelin sujuvaa selvitystä omasta elämästään, opin sen äänestä aivan uuden piirteen, jonka toivottavasti sinäkin kuulet äänitteeltä: Kujertavien äänisarjojen välissä kuulu useammassa paikassa lyhyt “outo” äänisarja (esim. sekuntien 1 ja 7 kohdalla). Se syntyy kuukkelien raottaessa ja jälleen sulkiessa nokkansa hyvin nopeasti useita kertoja peräkkäin.

Sydäntälämmittävä tarinatuokio kesti reilun minuutin, josta sain talteen noin 40 sekuntia.

Törmäsin tähän ravintoa etsivästä pikkutyllistä kertovaan hauskaan videonpätkään siivotessani videoarkistoani. Se on otettu tilanteessa, josta otetusta valokuvasta ei sen katsoja löytäisi mitään mielenkiintoista. Siinähän nuori pikkutylli yksinkertaisesti liikuttaa jalkojaan rytmikkäästi vain saadakseen maan alla lymyävät hyönteiset ja madot paljastamaan olinpaikkansa.

Tilanteen hauskuus tulee esiin vasta liikkuvassa kuvassa, videolla.

Vastaavia tilanteita löysin itse asiassa useita. Koin kuitenkin tämän nuoren pikkutyllin jalkojen tanssinomaiset liikkeet suorastaan niin hykerryttäviksi, etten yksinkertaisesti voinut – enkä itse asiassa edes halunnut – estää mielikuvitustani lähtemästä täysin hallitsemattomaan lentoon. Tuolloin epätieteellinen minäni harhautui kysymään itseltään, voisiko olla mahdollista, että linnun rytmikkäässä liikehdinnässä olisikin loppujen lopuksi kyse tanssista. Lue lisää…

Videon horjuva ja lopulta myös kompastuva suloinen pieni pikkutyllinpoikanen on kuvattu muutama tunti syntymänsä jälkeen 14.6.2012. Vaikka pikkutyllinpoikanen osaa kävellä jo syntyessään, aivan ongelmatonta sen liikkuminen ei toki ole, kuten videolta selviää.

Kävelemisen hallitseminen on kuitenkin pienelle pikkutyllille välttämätöntä, sillä sen emot eivät sitä syötä, vaan sen on itse löydettävä oma ruokansa heti ensimmäisestä hetkestä munasta kuoriuduttuaan.

Pienen linnunpoikasen  (alle 5cm) koordinaatiokyky ei ole kuitenkaan tässä vaiheessa vielä täysin kehittynyt, eikä sen todella pieni koko helpota sen liikkumista kasvillisuuden seassa lainkaan. Niinpä videollakin nähtävä kompastuminen on hyvin tyypillisistä pikkutyllien hyvin pienille poikasille.

Yksin ei videon poikasen eikä sen sisarusten kuitenkaan tarvitse olla ravintoa etsimässä, vaan toinen emoista – alkuvaiheessa usein molemmat – on aina lähellä valvomassa niiden turvallisuutta ja ohjaamassa niiden liikkumista äänimerkein. Näin myös videolla. Emoa ei tosin näy, mutta sen ääntely kuuluu selvästi.