Enpä uskonut tällaisen kuvan ottamisen olevan itselleni mahdollista, sillä enhän itse osaa lentää enkä omista myöskään muuta lentokonetta kuin se, joka on Mikki Hiiri-aiheisessa lastenhuoneemme kattolampussa. Myöskään pienoishelikopteria en omista. Kuvaa ei ole otettu edes mistään korkeasta tornista tai korkean mäen harjalta. Ei, vaan se on otettu suorantaisen metsälammen rannalla istuen.
Vaikutelma korkealla olemisesta syntyy sitä, että upeat valkeat kumpupilvet ovat matalalla juuri ja juuri metsänrajan yläpuolella samanaikaisesti, kun suuri osa muuta taivasta on sininen ja täysin pilvetön. Lue lisää…
Olin eilen illalla normaalilla iltakierroksellani: Ensin kävin kuvamaamassa silkkiuikkujen parittelua. Sitten kävin kurkkaamassa kaakkurilampeni tilanteen. Lopuksi suunnistin isolle kirkasvetiselle lammelle katsomaan olisiko parina iltana siellä näkemäni kuikkapari edelleen paikalla.
Eivät olleet, mutta lammen rantaan astellessani huomasin vastarannalla tukkasotkaparin (lintujen sijainti kartalla). Niihin kuitenkaan sen enempää huomiotani kiinnittämättä, jatkoin kulkuani soisella lammenrannalla.
Yht’äkkiä kuitenkin kuulin lintujen lähtevän selkäni takana lentoon, ja kuvittelin niiden nähneen minut sekä säikähtäneen jättiläismäistä olemustani (190 cm ilman kenkiä). Vaan väärässäpä olin, sillä suureksi hämmästyksekseni linnut suunnistivat suoraan minua kohti ja kaarsivat vain noin 20 metrin päästä ohitseni (sijaintini kartalla). Eikä siinä kaikki: Ne laskeutuivat lähelle rantaa vain 50 metrin päähän minusta. Lue lisää…
Aina ei voi onnistua: Julkaisen kuitenkin tämän mielestäni hullunhauskan kurkien soidintanssin, vaikka itse videon kuvaus epäonnistui nopeasti syntyneen tilanteen yllättäessä minut täysin.
Vain hetkeä ennen riemukkaan tanssihetken alkua kurkipari ruokaili nimittäin täysin rauhallisena, erillään toisistaan. Aivan yllättäen naaras kuitenkin kääntyi yht’äkkiä kohti kumppaniaan ja hilpeä näytös alkoi lähes siltä seisomalta.
Yritin tietenkin ehtiä mukaan tilanteeseen, mutta valitettavasti järjestelmäkamerani tarkennus toimi kovin hitaasti illan hämäryydessä. Lopulta se kuitenkin löysi jonkin tarkentamisen arvoisen kohteen, jolloin käynnistin välittömästi videotallennuksen. Tiesin kuitenkin heti kuvauksen alkaessa, ettei minulla ollut minkäänlaista varmuutta siitä, oliko kuva tarkentunut kurkiin vai mahdollisesti johonkin muuhun. Lue lisää…
Majesteettiset kurjet ovat olleet täällä pohjoisessa kotimaassaan jo jonkin aikaa. Niinpä tätä upeaa lintua aina ihailleena olen uhrannut aika monta iltaa jonkin sellaisen paikan löytämiseksi, jossa voisin niin seurata kuin kuvata niiden keväistä elämää.
Pari viikkoa sitten minulla oli sitten lopulta ilo ja kunnia saada kahtena iltana seurata kohtuullisen läheltä muutolta juuri palanneen kurkiparin iltaruokailua lumen alta juuri paljastuneella sänkipellolla Rautalammin Rastunsuon lähellä. Onneksi nuo paluumatkansa jälkeen vielä nälkäiset linnut eivät kulkeneet kuitenkaan aivan koko aikaa kumarassa ja nokka maassa syötävää etsien. Toki ne sitä kuitenkin suurimman ajan tekivät.
Niinä harvoina ja lyhyinä hetkinä, jolloin ne tekivät muuta, ne sitten saattoivat ryhtyä hurjaan parisuhdetta vahvistavaan tanssiin tai esittämään äänekästä kurkioopperaa kahdelle solistille. Lue lisää…
Pari iltaa sitten silmiini sattui pienikokoinen jäniseläin, jota ensin pidin vaihtopukuisena metsäjäniksenä sen pienen koon, lumenvalkoisten laikkujen ja valkoisen hännän takia. Myöskään se korvat eivät näyttäneet riittävän pitkiltä ollakseen rusakon korvat.
Toisaalta sen rinta oli rusakolle tyypillisen kellanruskea ja silmät keltaiset ilman häivähdystäkään tummuudesta. Jos se taas olisi metsäjänis, sen silmäterienhän tulisi olla tumman punaruskeat. Niin ja kuten yllä jo totesin, sen häntä oli kokonaan valkoinen. Rusakon häntähän on päältä musta.
Noilla kriteereillä olisin itse valmis pitämään eläintä metsäjäniksen ja rusakon risteymänä eli hybridinä. Toisaalta voin aivan hyvin olla väärässäkin, sillä sen verran vähän olen kummankaan eläimen kanssa ollut tekemisissä.
P.s. Metsäjänis ja rusakko ovat muuten sen verran läheisiä lajeja, että niiden jälkeläiset ovat täysin lisääntymiskykyisiä. Lue lisää…
Viimeisen parin viikon aikana rastaat ovat palanneet suurin joukoin syntysijoilleen. Videolla on ensimmäisen muuttoaallon mukana tullut punakylkirastas (Turdus iliacus) , joka oli vielä sen verran pöllämystynyt rasittavasta muuttomatkastaan, että päästi minut lähimmillään noin neljän metrin päähän.
Eikä tämä innokas laulaja ollut edes ainoa laatuaan, sillä itse asiassa samassa puussa oli samanaikaisesti äänessä kolme muuta tähtisolistina itseään pitää konsertoijaa. Tosin tällä kertaa yksikin olisi riittänyt, sillä valitettavasti ainakaan minun hörökorvissani punakylkirastaan laulu ei kuulostanut erityisen soinnukkaalta.
Tosin kyllä punakylkirastas äänen kauneudessa minut voittaa mennen tullen. Valitettavasti.
Laulujoutsenien aggressiivisuudesta muita vesilintuja kohtaan liikkuu paljon tarinoita. Pesimäreviirin läheisyydessä se toki voi käyttäytyä vihamielisesti muita lintuja kohtaan. Itselläni ei kuitenkaan ole tästä asiasta omakohtaista tietoa, sillä en ole kuvannut kuin kerran pesänsä läheisyydessä olevia joutsenia, ja silloinkin hyvin lyhyen aikaa. Kyseessä oli tuolloin harvinaisen kaularengastetun yksilön dokumentointi.
Toisaalta olen kuvannut laulujoutsenia todella paljon muualla kuin pesäreviiriensä läheisyydessä, enkä ole koskaan nähnyt niiden osoittavan kovin suurta aggressiivisuutta muita kuin omia lajitovereitaan kohtaan.
Tälläkään myöhään eilen illalla kuvaamallani videolla eivät laulujoutsenet osoita minkäänlaista vihamielisyyttä niin samalla paikalla ruokailevia kanadanhanhia kuin sinisorsapariakaan kohtaan. Sen sijaan sinisorsakoiras itse on kaikkea muuta kuin rauhallinen: Lue lisää…
Viime viikon illat ovat menneet viihtyisästi yhdelle Rautalammin Rastunsuon pellolle syntyneen suuren vesilammikon elämää seuratessa. Ja sitähän on todella riittänyt. Eilen illallakin – jolloin oheinen video on kuvattu – paikalla oli 70-80 laulujoutsenta, viisi kanadanhanhea sekä lukuisa joukko taveja ja haapanoita.
Paikan laulujoutsenten käytös näyttää noudattavan jonkinlaista kaavaa: Suurimman osan ajasta ne ovat melko hiljaa. Vain paikalle laskeutuvat uudet joutsenet saavat niistä osan innostumaan ääntelemään. Harvemmin kuitenkaan kovin monia. Eilen juuri hämärän alettua laskeutua tapahtui kuitenkin jotain, joka poikkesi tästä kaavasta.
Suuri osa ympäri pientä kosteikkoa levinnyttä laumaa alkoi liikkua levottomasti ja ääntelehtimään voimakkaasti. Ensin yksi pari, sitten toinen jne. Oli kuin olisin seurannut suuren sinfonisen konsertin alkuhetkiä.
Kauan en kuitenkaan saanut tästä erikoisesta äänimaailmasta nauttia, kun paikalle laskeutui näyttävästi kookas aikuinen joutsen kuin myöhästynyt kapellimestari. Heti paikalle tultuaan lintu levitti suuret siipensä samoin kuin kapellimestari usein kohottaa kätensä ennen esityksen alkua vaimentaakseen kaikki niin orkesterista kuin yleisöstäkin vielä kuuluvat ylimääräiset äänet.
Ja vaikutus oli todella nopea ja samalla hämmentävä: Muut linnut todella vaikenivat.
Sattuipa somasti! Olin eilen illalla jälleen kerran tutulla kuvauspaikallani Rastunsuolla seuraamassa viisikymmenpäisen laulujoutsenlauman touhuja. Silmieni edessä avautuva näky oli kohtuullisen rauhallinen, vaikka täysin hiljaista ei ollut missään vaiheessa.
Välillä joku pariskunta tosin viritteli toisilleen äänekkäitä lemmenvaloja siivet samalla hurjasti viuhtoen. Välillä taas jokin toinen pari puolestaan intoutui ajamaan takaa jotain liian tunkeilevaa yksilöä, jonka he ilmeisesti pelkäsivät häiritsevän hyvin alkanutta parisuhdettaan. Lue lisää…
Kävin eilen pika pikaa Kourujoella nähdäkseni, miten jääluolani voivat. Heikossa hapessa olivat. Viime päivien lämpimät säät ja sateet olivat sulattaneet lähes kaiken jääkantta suojaavan lumen ja saaneet joen virtaamaan vuolaana. Lisäksi luolien sisältä oli kaikki kirkas kristallimainen jää – ja samalla myös jääpuikot – kadonnut.
Tosin eihän niitä tänä talvena ilmeisesti koskaan ollutkaan samassa mittakaavassa kuin 2014. Yllätys sen sijaan oli ”uuden luolan” löytyminen, vaikka ei sinänsä aivan uusi ollut, sillä samalla kohtaa oli vuonna 2014 joen kaunein jäätunneli jäisine saleineen.
Nyt jääpuikkoja tai kauniita jäämuodostelmia ei ollut lainkaan. Kymmenmetrisen ja noin puoli metriä korkean luolan pohjalla sen sijaan virtasi vuolas ja äänekäs koski. Arvoitukseksi jää, olisiko jääkannen alla ollut tänäkin talvena jotain samanlaista kauneutta kuin se, mitä sain nähdä kaksi vuotta sitten.
