Meriharakka kylpee sadevesilammikossa toisen linnun seuratessa sen kylpyä.

Muutama päivä sitten Suonenjoen jätevedenpuhdistamo yllätti minut täydellisesti: Alueelle oli jostain ilmestynyt kolme meriharakkaa. Vaikka kirkas auringonpaisteinen sää oli löytöhetkellä kaikkea muuta kuin valokuvausta suosiva – etenkin musta-valkean meriharakan –  minulla ei ollut valinnanvaraa.  En kuitenkaan ryhtynyt asiaa sen suuremmin murehtimaan Kuvattava oli, sillä lajia ei ollut luontokuvastudiossani koskaan aiemmin tavattu. Lue lisää…

Monien mielestä linnut eivät ole mielenkiintoisia sen takia, ettei niiden käytöksestä löydy juuri mitään sellaisia inhimillisiä piirteitä, joihin ihminen voisi samaistua. Samanlaisia kuin esim. monien rakastamilla koirilla, kissoilla tai vaikkapa villeillä oravilla on tai ainakin kuvitellaan olevan.

Se, onko tällaisten ominaisuuksien näkeminen eläimessä sen kummemmin tärkeää, on kuitenkin aivan toinen juttu. Itse olen joka tapauksessa seurannut todella läheltä useiden lintulajien elämää jo vuosia, enkä muista aiemmin nähneeni siinä määriin hellyyden osoituksiksi tulkitsemiani eleitä kuin, mitä olen saanutseuraamieni kalatiirojen toisilleen nyt osoittavan.

Esim. ennen pesinnän aloittamista linnut usein sivelevät nokillaan toistensa kauloja. Lisäksi aikuiset koskettelevat kevyesti nokillaan  niin puolisojensa kuin poikastensakin nokkia (Tälle toiminalle on olemassa englanninkielinen termikin, ’billing’, jota on vaikea suomentaa, koska esim. ’nokittelu’ tai ’nokkiminen’ ovat varatut jo muihin tarkoituksiin.). Lue lisää…

Tämä harvinainen tilanne on kuvattu 3.6.2016, kun kovat tuulenpuuskat lennättivät Suonenjoen entiselle jätevedenpuhdistamolle kasattujen hiekkakasojen hiekkaa.  Tuolloin huomasin aika pian paikalle tuloni jälkeen ilmiön tarjoavan minulle mielenkiintoisen ja myös harvinaisen kuvauskohteen, koska yhden hiekkakasan päällä oli jokin aika aikaisemmin haudonnan aloittanut kalalokki.

Ongelmia kuvaamiselle oli kuitenkin useampia:  Kokemuksesta tiesin, ettei kalalokki päästäisi minua kovinkaan lähelle itseään, vaan keskeyttäisi hautomisen, kunnes katsoisi tilanteen jälleen itselleen turvalliseksi. Niinpä välttääkseni linnun häiritsemistä tyydyin kuvaamaan sitä kauempaa kuin, mikä oli kuvan laadun kannalta toivottavaa. Katsojalle tämä useiden kymmenien metrien etäisyys ei ehkä kuitenkaan tule helposti ilmi, sillä käyttämäni objektiiviyhdistelmän polttoväli oli suurimmillaan 1200 mm. Lue lisää…

Punapystyperä, clostera cultura

Parisen viikkoa sitten huomasin jonkin yöperhosen kyhjöttävän liikkumattomana parvekkeeni lasilla. Ensin ajattelin jättää perhosen kuvaamatta, koska en tuntenut lajia, ja vanhasta kokemuksesta tiesin, että sen nimen selvittäminen ei välttämättä olisi aivan vaivaton juttu. Kiusaus kuitenkin kävi liian suureksi, sillä se oli poikkeuksellisen helposti kuvattavissa, ja kaiken lisäksi siihen kohdistuva kaunis valo suorastaan houkutteli minua kuvaamaan sen.

Kun sitten myöhemmin aloin selvittää yökkösen lajinimeä, aavistukseni tehtävän  vaikeudesta osoittautui valitettavasti jälleen kerran todeksi. Minulta – en todellakaan ole mikään perhosasiantuntija – vei toista tuntia kahlata läpi Hyönteisfoorumin kattava lajikuva-arkisto. Jossain vaiheessa ehdin jo turhautua hommaan ja kirota omaa tyhmyyttäni, kun olin mennyt kuvamaan perhosen. Lue lisää…

Minulla oli eilen ensimmäistä kertaa mahdollisuus seurata vain vähän aikaisemmin kuoriutuneiden kalatiiranpoikasten elämää. Kovin paljon siinä ei kuitenkaan ollut näkemistä: Suuren osan ajastaan poikaset viettivät emonsa alla. Ne tulivat esiin vain lyhyiksi ajoiksi joko jaloitellakseen tai vastaanottamaan toisen emon tuomia kaloja, jotka molemmat olivat pieniä hauenpoikasia.

Kalatiira poikanen saa hauenpoikasen emoltaan

Vaikka poikasten ja emojen toiminta näytti toistavan koko ajan tiettyä yksitoikkoista kaavaa, en voi olla myöntämättä, etteivätkö pienet pörröiset olisi sulattaneet sydäntäni. Ne olivat todella hellyttävä näky avuttomuudessaan.

Kalatiira poikanen emonsa tuoma hauenpoikanen nokassaan.

Kuvauspaikka – kuten videon otsikosta selviää – on Suonenjoen (entinen) jätevedenpuhdistamo, jossa tällä hetkellä jo pesii neljä kalatiiraparia sekä yksi naurulokki- ja kalalokkipari. Ja tietenkin myös pikkutyllipari, jonka takia olen itse asiassa taas innostunut seuramaan tämän mielenkiintoisen paikan lintuelämää.

Vastakuoriutunut kalatiiranpoikanen katsoo emoaan

Tunnustan rehellisesti: Olen koukussa pikkutyllien soidinmenoihin, joita olen saanut seurata lähietäisyydeltä mahdollisesti jo satoja kertoja niiden reilun kymmenen vuoden aikana, joina olen lajia aktiivisesti kuvannut.

Useimmille kanssaihmisilleni tämä vaatimattoman näköinen ja harvalukuinen kahlaaja on kuitenkin lähes tuntematon. Tämä hyvin ymmärrettävää, sillä laji pesii maassamme usein paikoissa, joihin normaali luontoharrastaja harvemmin eksyy: esim. hiekan- ja  soranottoalueilla sekä erilaisilla sellaisilla teollisuusalueilla, joista löytyy sen pesimäpaikaksi sopivia soraikkoja.

Lajin tuntemattomuuden – osin myös sen pienen koon  – takia on myös täysin ymmärrettävää, ettei  lajin erikoisiin ja näyttäviin soidinmenoihin ole juuri kiinnitetty sen suurempaa huomiota. Vaikka ne mielestäni sen kyllä todella ansaitsisivat. Lue lisää…

Kuovi kylpee

Kuovin kuten muidenkin lintujen on välttämätöntä pitää hyvää huolta höyhenpukunsa kunnosta. Monista muista vuosien varrella kuvaamistani kylpevistä linnuista, tämä kuovi – kuten muutkin useat jo aiemmin  kuvaamani kylpevät kuovit – kuitenkin erottuu merkittävästi toimenpiteeseen uhraamansa ajan puolesta.

Tämäkin eilen illalla kuvaamani lintu käytti koko prosessiin aikaa huomattavasti yli puoli tuntia, jona aikana se kävi kahdesti vesilammikossa kylpemässä. Molempien useita minuutteja kestäneiden kylpykertojen jälkeisen ajan se puolestaan käytti höyhentensä huolelliseen puhdistamiseen pitkällä nokallaan. Lue lisää…

Viime päivinä entinen kuvaparatiisini Suonenjoen jätevedenpuhdistamo on suureksi ilokseni herännyt parin vuoden hiljaisuuden jälkeen ainakin osittain eloon. (Nyt jo toimintansa lopettaneeseen laitokseen ja sen eläimistöön voit tutustua tästä linkistä).

Paikalla on nyt ainakin kolme kalatiiraparia, joista kaksi on aloittanut haudonnan. Lisäksi yksinäinen pikkutyllikoiras on etsinyt itselleen äänekkäästi kaveria.  Alueelle syntyneellä suurella vesilammikolla on lisäksi käynyt kylpemässä pari metsävikloa ja kuovia.

Video liittyy toiseen hautovista kalatiirapareista: Olin myöhään toissa iltana seuraamassa lähietäisyydeltä toisen tiiraparin kosiomenoja, kun kuulin vähän kauempaa tuttua kovaäänistä tirskuntaa: Jokin alueen linnuista oli juuri saamassa kalalahjan kumppaniltaan. Lue lisää…

Kevät kulkee, lajit vaihtuvat: Nyt vuorossa viirupöllö, jonka pesällä olen nyt käynyt lyhyellä vierailulla kolmena iltana noin viikon sisällä. Suuressa myrskyn katkaisemassa koivussa sijaitsevassa pesäkolossa on ilmeisesti kaksi virkkua  – ja ah niin söpöä – pöllönpoikasta. Emokaan ei ole koskaan kaukana, vaan istuu rauhallisena ympäristöä tarkkaillen vain reilun 10 metrin päässä kohoavassa suuressa koivussa.

Viirupöllöemon rauhallisuudelle on luontainen selitys: Se on tottunut ihmisiin, sillä sen pesäpuu on aivan ahkerassa käytössä olevan rantasaunan vieressä. Tämän viirupöllöperheen emojen ihmisiä pelkäämättömyys ei kuitenkaan ole kovin suuri harvinaisuus, sillä vuosien mittaan lukijani ovat kertoneet useista pihapiireissä pesineistä viirupöllöistä, joista yksikään ei ole aiheuttanut hankaluuksia ihmisille. Sen sijaan yhden viirupöllöparin poikaset olivat kerran joutuneet yön aikana tuntemattoman ihmishyökkääjän uhreiksi. Lue lisää…

Laulujoutsenpari peilityynen metsälammen rannalla

Kuluva kevät on kulunut suurin piirtein edelliskevään jalanjäljissä, eli olen samankin illan kuluessa vaihtanut kuvauspaikkaa – joskus useammankin kerran. Välillä silkki-uikkujen soidinmenoja ihastellen, välillä taas kaakkurilammen rauhallista elämää kauempaa tarkkaillen.

Laulujoutsenpari auringon laskiessa tyynella metsälammella

Yhä useampana iltana olen kuitenkin löytänyt itseni istuskelemasta erään suurehkon lammen rannalla seuraamassa lammen laulujoutsenia ja muita lintuja.

Kuikka ja laulujoutsenpari metsälammella

En kuitenkaan ole ollut lammen ainoa tarkkailija. Lammen sammakoilla – mahdollisesti rupikonnia – oli nimittäin eräänä iltana mielestään ilmeisen mielenkiintoista tuijotettavaa. Ainakin päätellen siitä, kuinka ne mulkoilivat minua pienet pyöreä silmänsä juuri ja juuri vedenpinnan yläpuolella. Taustalla kuuluvalta ääninäytteeltä voit kuulla, kuinka ne vaimeasti varoittavat toisiaan kimein “varoitushuudoin” karmean Korhosen läsnäolosta.