Kävin tänään katsomassa Kourujoen jääluolatilannetta, jolloin selvisi, että tältä talvelta on peli ilmeisesti menetetty. Kaikilla niillä paikoilla, joihin jääluolia olisi voinut muodostua, joen jääkuori oli nimittäin rikkoutunut ja romahtanut.

Niinpä päätin suunnistaa läheiselle Kurkivuorelle etsimään sen jyrkille kalliopinnoille mahdollisesti syntyneitä jääputouksia. Yhden keskikokoisen – vanhan tuttavan jo useamman vuoden ajalta – löysinkin, ja jäin sitä myös paremman puutteessa kuvaamaan. Ja kyllä kannatti, sillä sen kuvausreissun tulen aivan varmasti muistamaan vielä vuosien päästä.

En sen takia, mitä Kurkivuorella näin, vaan mitä kuvauksissa tapahtui. Jos päässäni ei nimittäin olisi ollut hattua en ehkä olisi – vähintäänkin lievästi liioitellen ilmaistuna – tässä seikkailustani Sinulle kertomassa.

Kurkivuoren luonnonsuojelualue sijaitsee aivan 9-tien varressa noin 10 kilometrin päässä Suonenjoelta Jyväskylään päin. Kohoamalle ovat ominaisia jyrkät sammalpeitteiset rinteet. Monin paikoin rinteillä on kuitenkin paljaspintaisia erilaisia melko pienialaisia kalliopintoja. Puusto on pääosin vanhoja suurikokoisia kuusia.

Suonenjoen Kurkivuori kartalla

Kourujoen kallion yli putoava koski pysähtyi lopullisesti ilmeisesti tammikuun 5. ja 6. päivän välissä. Oheinen video on kuvattu 4.1., jolloin jäätymisen merkit olivat selvästi nähtävissä: Kallioisen koskipaikan peitti suurelta osin huokoinen jääkerros, jonka pinnalla kuitenkin vielä virtasi runsaasti vettä. Myöskään kosken kohiseva ääni ei ollut vielä tuolloin vaimentunut.

Kävin tänään pikaisesti katsomassa, mikä on Suonenjoen Kourujoen tämänhetkinen tilanne. Kaksi asiaa oli muuttunut edellisen, viikko sitten tapahtuneen käyntikerran jälkeen. Ensinnäkin joen jään peitti nyt ohut lumivaippa, joka toisaalta hiljensi jään alta kuuluvia veden ääniä, toisaalta teki jäällä liikkuessani oloni hyvin epävarmaksi. En nimittäin voinut enää yhtä helposti pelkästään silmin havaitsemalla päätellä jään paksuutta, vaan jouduin luottamaan siihen, mitä olin aikaisemmilla käyntikerroilla oppinut jään paksuudesta eri paikoissa virtaa.

Toiseksi joessa virtaavan veden pinta oli laskenut dramaattisesti jääkuoren alla. Tämä oli tärkeä havainto, sillä juuri vedenpinnan lasku on juuri se seikka, joka mahdollistaa jääluolien synnyn Kourujoessa.

Se, mitä löysin vai löysinkö yhtään mitään, selviää kärsivälliselle – mutta ei toivottavasti kärsivälle – katsojalle videolta. Tervetuloa Kourujoelle!

Oheinen kuvaesitys kattaa kaikki jo vuosina 2012-2013 julkaisemani 60-luvun Kajaania kuvaavat vanhat mustavalkeat postikortit, jotka olin aikoinaan pelastanut tuhoutumiselta kesätyöpaikassani kajaanilaisessa valokuvausliike Kuva-Hynnisessä. Kuvaesityksen koostaminen tuli nyt ajankohtaiseksi siitä syystä, että entinen lukio-oppilaani Matias Vuorinen suostui ystävällisesti soittamaan ja tallentamaan minulle kuvaesityksen taustalla soivan Oskar Merikannon säveltämän Kainuun maakuntalaulun, Nälkämaan laulun.

Jos haluat itse laulaa tämän Nälkämaan marssinakin tunnetun vaikuttavan maakuntalaulun, löydät Ilmari Kiannon v. 1911 siihen kirjoittamat sanat alta:

Kuulkaa korpeimme kuiskintaa,
jylhien järvien loiskintaa!
Meidänpä mainetta mainivat nuot
koskien ärjyt ja surkeat suot!
Meidänpä vapautta vaarat on nää!
Meidän on laulua lahtien päät!
Meille myös kevätkin keijunsa toi,
rastas ja metso täälläkin soi.

Taival lie hankala – olkoon vaan!
Luonto lie kitsas – siis kilpaillaan!
Kolkassa synkeän syntymämaan
pirttimme piilköhöt paikoillaan!
Vainojen virmat, oi vaietkaa!
Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa!
Miekkaa ei tarvis – tarmoa vaan
puolesta hengen, heimon ja maan.

Nosta jo rintaasi maausko uus,
taannuta taika ja vanhoillisuus!
Maamies, muista, miss’ onnesi on,
riihesi rikkaus riippumaton!
Kainuhun kansa, ah arpasi lyö!
Missä on ryhtisi, kunniatyö?
Meidän on uudesta luotava maa,
raukat vaan menköhöt merten taa!

Äänitteellä oleva veden matala bassoääni on taltioitu lähellä sitä kohtaa, jossa seison kuvassa.

Luonto tarjoaa meille rajattoman määrän erilaisia, eri aistiemme avulla välittyviä elämyksiä, kunhan vain itse maltamme pysähtyä nauttimaan niistä. Tästä – malttamisesta – oli juuri kysymys, kun loppiaisena kesken Kourujoen jäisen ihmeen kuvausten pysähdyin kuuntelemaan jalkojeni alta kuuluvaa outoa hyvin matalaa ääntä.

Se, että jäätynyt koski ja ennen kaikkea sinne muutamana talvena syntyneet jääluolat, voisivat tarjota kiinnostuneelle kuuntelijalleen mitä erikoisimman äänimaailman, oli toki minulle aiemmilta vuosilta tuttua. Olin tuolloin myös kuullut kosken kohiseviin ja soliseviin ääniin sekoittunutta matalaa, joskus jopa voimakastakin kuminaa.

Kuluvana talvena kuulin matalan äänen ensimmäisen kerran kaksi päivää ennen loppiaista. Tuolloin ääni oli hyvin vaimeaa, juuri ja juuri silloin vielä virtaavan kosken synnyttämän kohinan lävitse kuultavaa.

Sitten koski jäätyi.

Niinpä nyt loppiaisena löytämäni ääni oli aivan jotain muuta, sillä se oli helposti kuultavaa, ja sen voimakkuus ylitti selvästi taustalta, noin 1o metrin päästä kuuluvan veden virtausäänen. Erikoista äänessä oli myös sen syntypaikka:  Matala bassomainen kumina tuli todellakin jalkojeni alta , kallioputousta peittävän jääkuoren lävitse, aivan rantapenkan vierestä. Paikassa, jossa jään alla ei pitäisi olla muuta kuin kalliota. Virtaavaa vettä jään alla ei voinut olla kuin nimeksi, minkä voit itsekin päätellä äänitteellä kuuluvasta heikosta solinasta.

Mikä mahdollisesti jään, veden ja kallion yhteisvaikutus tämän matalan äänen synnyttää, se on ainakin minulle toistaiseksi täysi arvoitus.

Talvella 2014 Kourujoella äänittämiäni jääluolaääniä.

Tämä video on suoraa jatkoa edelliselle Kourujoen jäätyneestä putouksesta kertovalle videolle, sillä kuvasin tämän videon tapahtumat Rautalammin Tyyrinvirralla myöhemmin samana päivänä eli loppiaisena.

Pakkasta kuvaushetkellä oli jonkin matkaa yli 20 astetta, mikä on helposti aistittavissa videolla nähtävistä ilmiöistä: Aluksi taivaalla oli nähtävissä kaksi erilaista haloilmiötä eli auringosta ylös taivaalle nouseva kirkas auringonpilari että sateenkaarenväreissä hohtavan halorenkaan alaosa.

Melko pian saapumiseni jälkeen päivä kuitenkin nopeasti hämärtyi, jolloin kovan pakkasen nostama pakkassumu alkoi hallita kaunista jokimaisemaa. Niinpä virralla ruokailevat laulujoutsenetkin katosivat välillä kokonaan joen pinnalla vaeltavien valkeiden usvapilvien sekaan.

Videolla on myös  nähtävissä nuori taimen, joka hypähti jäälle ilmeisen säikähtäneenä ryhtyessäni asettelemaan jalustaani sillä kohtaa hyvin matalaan virtaan. Erikoista jo muutenkin erikoisessa tilanteessa  oli se, ettei otus osannut omin avuin hypätä takaisin siitä vain senttien päässä virtaavaan jokeen.

Niinhän siinä lopulta kävi, kuten jokin aika sitten ennustin:  Suonenjoen Kourujoen kallioputous jäätyi ja pysähtyi. Tämä dramaattinen muutos joen elämässä tapahtui ilmeisesti loppiaisen vastaisena yönä. Varmuutta asiasta minulla ei kuitenkaan ole, sillä en päässyt koskelle loppiaista edeltävän päivänä. Kaksi päivää loppiaista ennen joki oli joka tapauksessa ollut vielä suurelta osin vapaa, vaikka jääkansi oli tuolloin selvästi jo muodostumassa.

Pahoittelen kovasti sitä, että joudut videota katsoessasi kärsimään minun näkemisestäni, mutta valitettavasti en voinut välttää asiaa. Lähes kaksimetrisen varteni mukaan ottaminen oli kuvaushetkellä vain ainoa käytettävissäni ollut tapa havainnollistaa kallioputouksen kokoa.

Se, että videolle tarttui myös tahatonta komiikkaa, oli tosiaan sattumaa. Olin kyllä varautunut kosken liukkaalla viettävällä jäällä liikkumiseen, sillä jaloissani olivat nastoilla varustetut kengät, mutta kosken jäisellä pinnalla ne eivät – kuten videon lopuksi hyvin selviää – kuitenkaan aina pitäneet.

Kourujoen nopeasta jäätymisestä kertoo parhaiten alla oleva äänite, jolle olen tallentanut kahtena päivänä (4.1. ja 6.1.) samalla paikalla kallioputouksen yläpuolella taltioimani äänet. Myös äänitallentimeni asetukset olivat molemmilla kerroilla samat. Muutos on todella korvin kuultavissa!

Kourujoen kallion yli juokseva koski on jäätymässä umpeen.

Viime vuonna jopa YLE:llä nähdyt Suonenjoen Kourujoen jääluolat ovat mahdollisesti juuri syntymässä jälleen, kiitos nopeasti pakastuneen sään. Ainakin tänään tilanne näytti hyvin lupaavalta, sillä lähes kahdenkymmenen asteen pakkanen oli synnyttänyt jokiuomaan jäistä hyyhdettä. Tämä oli taas useissa kohdin muodostanut jäisiä patoja saaden samalla vedenkorkeuden nousemaan merkittävästi juuri niillä kohdilla, joihin aiempina vuosina  olen löytänyt jääluolia.

Parhaiten tapahtuneesta vedenkorkeuden muutoksesta kertoo samalla paikalla kuukauden välein otettu alla oleva kuvapari, joista ensimmäinen kuva on otettu joulkuun alussa, toinen tänään. Lue lisää…

Uudenvuodenaattoiltana 31.12.2016 keskisen Suomen taivaalla oli poikkeuksellisen paljon upeissa väreissä hohtaneita helmiäispilviä. Havaitsin niiden syntymisen jo melko alkuvaiheessa, mutta en valitettavasti voinut lähteä niitä sen enempää metsästämään. Niinpä tyydyin kuvamaan pilvet nopeasti videolle kotikatuni varrelta Suonenjoella.

Helmiäispilvet ovat melko harvinainen ilmankehän yläosassa eli stratosfäärissä (15-25 km:n korkeudessa) esiintyvä jääkiteiden aiheuttama ilmiö. Nimensä nämä jääkidepilvet ovat saaneet kauniista hohtavista väreistään, joissa on jotakin samaa kuin helmien helmiäispinnoilla ja jotka syntyvät jääkiteiden taittaessa auringonvaloa eri väreissä. Parhaiten helmiäispilvet ovat nähtävissä talvella joko auringonlaskun tai –nousun aikaan pimentyvää taivasta vasten.

Kuuntelusuositus: Koska videolla on yhdistetty sekä aitoja tilanteen aikana taltioituja luonnonääniä että musiikkia, suosittelen käyttämään kuunteluun kuulokkeita muiden äänien poissulkemiseksi.

Vuoden 2016 videokooste noudattaa rakenteeltaan monin osin edellistä, luontovuottani 2015 kuvannutta videokoostetta.

Johtavana ajatuksena on edelleen näyttää kukin eläin yhden kerran ja vain sinä kuukautena, jona olen sen ensimmäisen kerran kuvannut. Viimeksi mainitun ajallisen säännön takana on ajatus tuoda esille etenkin lintujen avulla suomalaisen luonnon vuodenajat ja niiden aikana luonnossamme tapahtuvat muutokset.

Yhden kerran sääntöä olen noudattanut useimpien eläinten kohdalla, mutta en aivan kaikkien. Etenkin laulujoutsen esiintyy videolla useamman kerran, sillä laji oli kuluneena vuonna, varsinkin alkuvuodesta, merkittävin ja itse asiassa lähes ainoa seuraamani laji, kiitos Rautalammin Tyyrinvirran upeiden talvimaisemien.

Myös hanhia on videolla nähtävissä useamman kerran, eli niin keväällä kuin syksyllä, korostamassa kahta luontomme suurta näytelmää, lintujen kevät- ja syysmuuttoa. Uutena piirteenä verrattuna edelliseen luontovuodestani kertoneeseen videoon on muutaman lajin näyttäminen sekä aikuisina keväällä maahamme juuri palanneina aikuisina että kesällä syntyneinä nuorina poikasina. Ovatpa videolla nähtävät pikkutyllinpoikaset kuvattu niiden ensimmäisenä elinpäivänä hyvin pian kuoriutumisensa jälkeen. Lue lisää…