Autiotalojen herättämiä kysymyksiä.
Olen naivilla tavalla kohtalonuskoinen, joten Hylätty Nalle-kuvaromaaniani varten kuvaamissani autiotaloissa olen jäänyt kerta toisensa jälkeen pohtimaan sitä, mitä jokin tavara haluaa juuri minulle kertoa.
Miksi esim. huomioni kiinnitti yksinäinen Aku Ankan taittunut sivu, jonka otsikko toteaa: ”Parempi myöhään kuin ei milloinkaan”?
Tai miksi tänään kuvaamassani talossa rikkoontuneella keittiöpöydällä oli avoimena K-lähikaupan ruokavinkkivihko? Oliko talosta lähdetty kesken ruuanlaiton? Entä miksi se oli auki kassler-paisti ja kermakastike –vinkin kohdalta?
Mitä taas esittää tämä lapsen koulussa tekemä pihapiirin pienoismalli? Onko siinä juuri tämän aution talon pihapiiri?
Entä miksi tästä nappilevystä puuttuu vain yksi nappi? Kaipaako sitä kukaan? Kaipaako tätä taloa kukaan? Mikä tämän esineen nimi on?
Mitä yhteistä on näillä kahdella koulutukseen liittyvällä esineellä? Toki on ymmärrettävää, että näin vanhassa talossa on K. Merikosken Omin voimin –oppikirja vuodelta 1939.
Mutta miten se liittyy Helsingin Ranskalaisen koulun oppilaiden vuonna 1982 julkaisemaan äänilevyyn?
Entä miksi kuvalehtien kannet eivät ole enää yhtä taiteellisesti korkeatasoisia kuin tämän 1949 julkaistun Uusia neuletöitä –käsityölehden kansi.
Ja miksi ei edes Kotiliesi –lehden kansista löydy enää oikeaa lämmintä perhetunnelmaa?
Vai onko koko lehti muuttunut niin paljon, sen nimi on enää jäänne menneiltä ajoilta ilman todellista sisällöllistä merkitystä?
Miksi Maaliskuun 1964 Eeva-lehden kansikuva tuntuu niin aidolta? Miksi löydän tulevaisuuteen luottavaisena tähyävän kuvan talosta, jolle tulevaisuus on jo menneisyyttä?