Aution talon portaikon kuvaseinät.
Kahdessa edellisessä autiosta tiilitalosta kertovassa blogikirjoituksessani vihjasin talon mielenkiintoisimman paikan olevan yläkertaan johtava portaikko.
Portaikon molempia seiniä on aikoinaan peittänyt vaalea tapetti, johon perheen lapset (lapsi?) ja heidän vieraansa ovat vuosien saatossa merkinneet ajatuksiaan.
Ensimmäiset merkinnät ajoittuvat ilmeisesti 60-luvun lopulle, viimeiset mahdollisesti 80-luvun alkuun.
Aivan ongelmatonta ei kirjoittelu ole kuitenkaan ollut, sillä seinältä löytyy maininta lupauksesta olla kirjoittamatta sille.
Piirrosten ja tekstien aiheet ovat todella hyvin kirjavia kattaen lähes koko ihmiselämän siten kuin nuori sen kokee.
Kuvaamista haittasi merkittävästi tilan ahtaus ja valon puute. Puuttuvaa valoa jouduin osin korvaamaan led-valaisemella. Portaikon kapeuden aiheuttamaa ongelmaa en valitettavasti voinut kompensoida millään, sillä käytössäni oleva laajakulmazoomin kuva-ala osoittautui joissakin tapauksissa riittämättömäksi.
Tästä esimerkkinä alla oleva kuva mielenilmauksesta vuonna 1967 itsenäistyneen Biafran kansalaisten puolesta.
Ah että mä kärsin aatellessani niitä biafralaisia
ja muita kun niillä ei mene
hyvin missään…