Auringonlasku kaakkurilammella
Tämän kesän kaakkuriprojekti on edennyt muuten aivan suunnitellusti, paitsi että sateiset tai muuten vain harmaanpimeät illat ovat varastaneet monta kuvausmoahdollisuutta. Tänäänkin olen juuttunut kotini seinien sisään, sillä niitä valoja ja varjoja, joita kaakkurilammeltani metsästän, ei sieltä nyt kuitenkaan löytyisi.
Onneksi valoisiakin iltoja on joukossa ollut, joten olen saanut lähes aivan riiittävästi ihastella ja kuvata tyynen suolammen pinnalle heijastuvia kauniita värejä ja valoja.Valitettavasti vain niiden muille näyttäminen on tällä hetkellä lähes mahdotonta, sillä – kuten Facebook-sivullani olen jo ehtinyt kertomaan – työtietokoneeni tallennusjärjestelmä on
jo muutaman viikon ajan ollut toimintakelvoton, enkä uskalla tallentaa sille mitään arvokasta. Joitakin yksittäisiä kuvia voin kuitenkin koneella käsitellä, mistä esimerkkinä oheinen kuva kaakkurista juuri ennen auringon laskemista suolampea ympäröivän metsän taa.
Kaakkureilla itsellään sen sijaan kaikki sujunut oikein mallikkaasti: Emot saivat parisen viikkoa sitten kaksi potraa poikasta, jotka ovat kasvaneet aivan silmissä. Tästä kiitos ahkerille emoille, jotka jaksavat kantaa loppumattoman nälkäisille pikku kaakoille jatkuvasti uutta syötävää.
P.s. Tiesitkö muuten, että yksi kaakkurin kansanomaisista nimityksistä on kaakko, jonka arvellaan juontavan ilmansuuunta kaakosta, josta kaakkurit ja muut muuttolinnut keväisin maahamme tulevat.