Aina ei voi onnistua – Elämäni kummallisimmat kuvat.
Viikko sitten lähdin Rautalammin Konnekoskella selvittääkseni voisiko siellä vielä tänä talvena kuvata koskikaroja. Siinä suhteessa matka oli kuitenkin pettymys, sillä koskessa on huomattavasti aiempia vuosia enemmän vettä, joka peittää kaikki kosken keskellä olevat karojen istumakivet.
Lisäksi ylen määrin vuolaan virran takia jäätä ei koskeen ole juurikaan muodostunut. Myöskään karoja ei ollut kuin muutama kappale, ja nekin hyvin ujoa sorttia.
Koska olin kuitenkin vaivautunut paikalle, päätin kokeilla viime talvena aloittamaani jään ja ennen kaikkea veden liikkeiden tutkimista hitailla valotusajoilla.
Valitettavasti mikään kuvista ei onnistunut. Yrityksen puutteesta ei minua ainakaan voi moittia, sillä aikaa meni parisen tuntia ja kuvia otin yli 300!
Ainut lohtu asiassa on tietoisuus siitä, ettei mitään uutta saavuta, jollei ota riskejä.
Kleopatran profiili
Tätä kuvatessani oli tiedossani, etten voisi oikeastaan onnistua, sillä vaikka minulla oli myös lyhytpolttoväliset objektiivini mukana, minun oli turvallisuussyistä otettava kuva 300 mm:n telellä.
Lisäksi kuva oli otettava yläviistosta, minkä takia riittävän terävyyssalueen saavuttaminen oli epätodennäköistä.
Toisaalta koska olin pään ”nähnyt”, en kyennyt puhumaan itseäni asiassa ympäri.
Veden liikkeet jään alla
Näissä kuvissa on kyse siitä, että virran vesi juoksee ohuen jääkerroksen alapintaa nuollen ja muodostaa mitä mielikuvituksellisimpia kuvioita. Ajatuksenani oli vain katsoa, mitä saisin aikaiseksi todella monta kuvaa ottamalla.
Kuvauspaikalla kuvat näyttivät kameran pienellä näytöllä ihan lupaavilta, mutta kotona tietokoneen ääressä odotti suuri pettymys: Osoittautui näet jään pinta oli paikoin todella likainen. Itseäni en kuitenkaan voi tästä heirveästi moittia, sillä kuvauspaikan vaarallisuuden takia, en ollut kyennyt tutkimaan tarkemmin jään pintaa tarkemmin.
Kameran etsimen läpi katsottuna tai noin 1½ metrin korkeudesta paljain silmin katsottuna pilvisenä päivänä en ollut niitä kyennyt näkemään.
Huom! Kaikki kuvat on otettu samasta kohdasta jäätä.Osa niistä voi näyttää aluksi samanlaisilta, mutta tarkemmin tutkiessasi huomaat kyllä kuvien väliset erot.
Mitään selvästi tunnistettavia muotoja ei kuvissa ole. Toisaalta joistakin kuvista saattaa löytää ihmisen päähän yhdistettäviä hahmoja.
Katso myös nämä:
Koskikara kuohuvalla merellä ja muita pitkän valotusajan kokeilun tuloksia.
Valokuvauksen juhlaa – Pikkuvarpunen valomeren keskellä.
Nolottaa vieläkin – luontokuvaajan tunnustus.
Kaikki mitä haluat tietää lumikiteistä tai kuurankukista.
Kultaisen meren linnut – Tutkielma auringon aseman vaikutuksesta vesilammikon värien muutoksiin.
LuontoVALOkuvia syksyn valoissa Ollin kuvakoulussa – Järripeippo ja varpunen.
Kuhmon Lentuankosken jäinen pantteri ja peikko avaruudessa.
Kukkakärpäsen suojelusenkeli – Kuvallinen tutkielma merihädässä olleesta hyönteisestä.
Metsäjänis vastavaloon – Tuloksena valkokauluksinen jänis sekä jäniksen valosiluetti.
100 vuotta vanhoja postikortteja, n:o 10: Huomioita Kukkaistyttö-kuvan (v. 1914) sommittelusta.
Fasaania “pelottaa” Vuoden luontokuva 2012 -kilpailussa.
Mielikuvia ja mieluisia kuvia
