Videolla nähtävät yhdeksän eri laulujoutsenta on kuvattu aikoinaan haulikkoampumaratana toimineella Suonenjoen Onkilammella vuosina 2016, 2019 ja 2020. Näistä lammella lyijyhauleja syöneistä joutsenista yksi kuoli lammelle lyijymyrkytykseen ja viisi jouduttiin lopettamaan. Kolme muuta oireetonta lintua poistui lammelta menetettyään puolisonsa.
Laulujoutsenella lyijymyrkytyksen oireiden lisääntyminen ja niiden voimakkuus ovat selvästi sidoksissa niiden syömien lyijyhaulien määrään. Esimerkiksi kevään 2019 ja 2020 kahdella joutsenella oireiden kehittyminen oli huomattavasti hitaampaa kuin syksyn 2020 kolmesta linnusta kahdella, jotka olivat nauttineet peräti yli 200 haulia.
Lyijymyrkytyksen alkuvaiheessa sairaan linnun oireet voivat olla vaikeita havaita ja toistua harvakseen. Sairastunut lintu saattaa myös ruokailla vielä tässä vaiheessa. Lintu kuitenkin kykenee huoltamaan höyhenpukuaan ja jopa peseytymään.
Tämän jälkeen ilmaantuvat ensimmäiset väsymyksen merkit. Tuolloin sairas joutsen on yhä pidempiä aikoja silmät kiinni uneliaan näköisenä. Samalla lintu myös ruokailee vähemmän, mutta juo sen sijaan lisääntyvässä määrin vettä. Se myös pitää yhä useammin nokkaansa auki mutta ei välttämättä kuitenkaan tuolloin ääntele.
Sitten jossakin vaiheessa lintu alkaa ravistella päätään useammin ja voimakkaammin. Samalla sen yskivä ääntely lisääntyy. Lisäksi joillakin havainnoimillani linnuilla alkoi tässä vaiheessa esiintyä pään ja kaulan pakonomaisia kiertoliikkeitä.
Loppuvaiheessa pään ravistelu ja yskivä ääntely toistuvat yhä useammin ja voimistuvat entisestään.
Lopulta lintu ei jaksa aina enää kannatella päätään.
Viime keväänä kuvasin pihassani linnunpöntön suojapeltiä välillä lähes raivokkaasti hakkaavaa käpytikkaa. Kaiken lisäksi se nakutti kovaa peltiä minuuttikaupalla pitäen välillä kuitenkin lyhyitä taukoja (tutkijoiden selitys tauoille alempana). Valitettavasti en hoksannut tuolloin kirjata ylös tikan rumpukonsertin kokonaisaikaa, sillä aloin ihmetellä vasta paljon myöhemmin sen nokan iskujen voimakkuutta ja sen mahdollisia vaikutuksia sen aivoihin. Joka tapauksessa tikan pellin paukutus kesti huomattavasti kauemmin, kuin tilanteesta kuvaamani videon perusteella voisi kuvitella.
Tilanteessa ei itsessään ollut kuitenkaan mitään kovin kummallista, sillä monet meistähän ovat varmasti nähneet käpytikan hakkaavan jotain, oli se sitten puun runkoa, käpyä tai vaikka katulampun kuuppaa. Olemmepa tuolloin saattaneet miettiä sitä, miten ihmeessä tikan aivot voivat kestää vahingoittumatta jopa vuosien paukutuksen.
Asia on kiinnostanut myös tutkijoita ympäri maailmaa, ja he ovatkin tutkineet käpytikan aivoihin kohdistuvia voimia. Tällöin saadut tulokset ovat olleet melko hämmästyttäviä. On nimittäin saatu selville, että jokaisen iskun aikana tikan aivoihin kohdistuu jopa 1200-1400 g:n voima (g =kiihtymisvoima). Jopa 2000 g:stä on puhuttu. Miten siis voi olla mahdollista, että tikka selviää hommasta vahingoittamatta aivojaan, vaikka jo 60 g:n voiman tiedetään saattavan aiheuttaa ihmiselle aivotärähdyksen. Ja esim. jääkiekossa liian usein sattuvien aivotärähdysten aiheuttajina ovat olleet vielä noitakin lukuja huomattavasti pienemmät arvot.
Tämän verran ainakin tiedetään: Tikat voivat vaarantamatta terveyttään hakata puuta jopa 25 kertaa sekunnissa, jolloin sen nokkaa voi saavuttaa 25 kilometrin tuntinopeuden. Tämä saattaa tapahtua tuhansia kertoja joka päivä. Kaikesta iskun yhteydessä syntyvästä energiasta sitten 99,7 prosenttia muuttu sitten ns. deformaationergiaksi (eng. ’strain energy’), joka ohjautuu tikan vartaloon. Pään osuudeksi prosessissa jää tuolloin siis vain 0,3 prosenttia energiasta, ja siitä puolestaan enää hyvin pieni osa muuttuu lämmöksi. Siitä huolimatta aivojen lämpötila saattaa tällöin kuitenkin hetkellisesti kohota, minkä takia välttääkseen aivojensa liiallista kuumenemista takia tikan on aina hakattava puuta epäsäännölliseen tahtiin ja lyhyitä taukoja pitäen .
Ensimmäiseksi iskun ottaa tietenkin vastaan tikan nokka. Se on rakenteeltaan joustava ja koostuu kahdesta päällekkäisestä kerroksesta, joista ulompi pehmeämpi kerros peittää vain nokan kärkiosaa. Sisempi kerros on sen sijaan luuta. Ja mikä merkittävää, tikan alaleuan luu ulottuu nokan kärkiosassa pidemmälle kuin yläleuan luu. Tämän seurauksena yläleukaan kohdistuva iskuvoima siirtyy suurelta osin alaleukaan ja välittyy sitä kautta tikan kehoon eikä päähän.
Käpytikalla on terävä nokka ja pitkä kieli.
Myös pään muulla rakenteella on merkittävä osa aivoihin kohdistuvan energian vähentämisessä. Esimerkiksi samalla kun tikan aivot ovat pienet, niiden pinta-ala suhteessa painoonsa on suuri, mistä syystä niihin kohdistuva törmäysenergia hajoaa suuremmalle alueelle.
Pienuudestaan huolimatta tikan aivot kuitenkin täyttävät suurimman osan aivokopan tilavuudesta, jolloin törmäysvaiheessa aivoilla ei ole juurikaan tilaa hakkautua aivokopan luukuorta vasten. Tätä edesauttaa se, että aivoja ympäröivän aivonesteen määrä on pieni.
Toisaalta tikan aivojen asento on sellainen, että törmäysvaiheessa aivojen aivokoppaa vasten törmäävä alue on pinta-alaltaan suhteellisesti paljon suurempi kuin ihmisen aivojen vastaava alue, mistä syystä törmäysenergia jakautuu suuremmalle alueelle tikan aivoja.
Tikan aivoja ympäröivän pääkallon luu on puolestaan rakenteeltaan hyvin paksu sekä huokoinen ja siten sekin osaltaan pehmentää aivoihin kohdistuvaa iskua.
Myös tikan erikoisella kieliluulla on tässä tehtävässä mielenkiintoinen ja merkittävä osansa. Kieli näet kiinnittyy luusta ja rustosta koostuvaan erikoiseen rakenteeseen, joka alkaa tikan suusta, kiertää sitten takakautta sen pään ja kiinnittyy aivan sen silmien väliin nokan yläpuolelle. Tämä joustava kieliluu sitten imee itseensä osan törmäysenergiasta. (Linkki Youtube-videoon jolla näkyy tikan erikoisen kieliluun rakenne)
Hyvin mielenkiintoista uutta tietoa on lisäksi tuonut v. 2018 julkistettu tutkimus (PLOS One), jossa oli havaittu tikkojen aivoista löytyvän samoja tau-proteiinien kerääntymiä, joita tiedetään syntyvän myös ihmisen aivoihin useiden aivoihin kohdistuneiden iskujen seurauksena. Niiden on epäilty vahingoittavan hermojärjestelmän toimintaa, jolloin ihmisen kognitiiviset, emotionaaliset ja motoriset taidot vaarantuisivat merkittävästi. Näiden tau-proteiinien kerääntyminen on jopa liitetty Alzheimerin taudin syntyyn.
Tutkituille tikoille tau-proteiinikertymien ei kuitenkaan havaittu aiheuttaneen mitään ongelmia. Päin vastoin tutkijat itse asiassa epäilivät, että lajikehityksen seurauksena tikoilla tau-proteiinit suojelisivatkin niiden aivoja sen sijaan, että vahingoittaisivat niitä. Lisäksi nyttemmin on esitetty, että tau-proteiinit eivät myöskään lisäisi riskiä sairastua Alzheimerin tautiin vaan päinvastoin heikentäisivät sen oireita. (Plos One)
Kevään tuloon ei ole enää pitkä aika, ja nyt saankin alkaa pelonsekaisella jännityksellä odottaa, toistuuko käpytikan viime keväänä useamman viikon kestänyt aamuöinen häiriköinti.
Videolla kuulet ensin tikan hakkaavan kokonaan suljetun ikkunan takana, sitten sisimmäinen lasi avattuna ja lopuksi ikkuna avattuna. Kaikki äänet luonnollisia kuvaustilanteessa taltioituja.
Tämä puolisoa kaipaava komea koiraskäpytikka oli näet ilmeisesti hoksannut, että sen aiemmat hyviksi havaitsemansa soidinsoittimet – kadun toisella puolen seisovan sähkötolpan peltikate ja naapuruston katuvalojen kuvut – eivät olleet tarpeeksi tehokkaita kilpailussa naaraiden huomion herättämiseksi.
Ongelmaan se löysi mielestään oikein oivan ja ennen kaikkea äänekkään ratkaisun: minun sadevesirännini! Siitä alkoi lähes joka-aamuöinen ja -aamuinen äänekäs rummutus makuuhuoneeni ikkunan takana. Se loppui vasta kun nostin rullaverhon ylös. Tällöin se yleensä kuitenkin vain siirtyi hakkaamaan jonkin toisen huoneen ikkunan takana olevaa kourua, useimmin ensin makuuhuoneemme seinän toisella puolen olevan vessan ikkunan taakse. Ja tuon kovanokkaisen ja -päisen rumpukonsertit saattoivat kestää minuuttitolkulla. Yritä siinä sitten nukkua!
Kun olin hätistänyt sen riittävän useina aamuina, se suureksi helpotuksekseni lopulta ymmärsi, ettei ollut tervetullut aamuvieras ja löysi itselleen korvaavan rummuttimen: yhden puutarhani linnunpöntöistä, jonka sisäänmenoaukon olin vähän aiemmin varustanut peltilevyllä suojatakseni siellä mahdollisesti pesiviä lintuja juuri tikkojen ryöstöretkiltä. Siihen, miten tikka pönttöä sitten rummutti ja millaisia ihmetyksen sekaisia ajatuksia sen aivojen iskukestävyydestä mielessäni tuolloin heräsi, palaan todennäköisesti myöhemmin. Videon kera tietenkin.
P.s. Viime viikolla keväisten säiden ilmeisesti innostama häirikkötikkani – joka on tunnistettavissa sen jalassa olevasta metallirenkaasta – kävi jo kahtena aamuna rummuttamassa ränniä. Molemmilla kerroilla konsertit olivat kuitenkin hyvin lyhyitä ja aiempaa huomattavasti vaisumpia. Syynä voi olla viime syksynä asennetut uudet alumiiniset sadevesikourut. Voi nimittäin olla, etteivät ne tikan mielestä soi yhtä voimakkaasti kuin aiemmat peltirännit, ja tikka päätti etsiä itselleen paremman naaraiden kiinnostuksen herättävän houkuttelevan soittimen.
