Arkisto: Sep 2017

  1. Sumu söi valkoposkihanhiparven

    Kommentoi

    Pari päivää sitten olin etsimässä löytäisinkö vielä Rautalammin Rastunsuolta siellä edellisinä päivinä kuvamaani  suuren kurkiparven. Kurkia en löytänyt, mutta etsinnän jo lopetettuani näin isolla peltoaukealla suurehkon arktisten valkoposkihanhien parven ruokailemassa aivan peltojen läpi kulkevan tien vierellä. Kaiken lisäksi aivan samalla paikalla, jossa olin kuvannut valkoposkihanhia myös syksyllä 2014.

    Koska oli jo ilta ja aurinko laskemassa, en ensin ajatellut niitä kuvata, vaan säästää sen ilon seuraavaksi päiväksi. Sitten panin kuitenkin merkille, miten kaunis valkoinen sumupilvikerros valkoposkihanhien takana oli, vaikka iltataivas itse oli vielä pilvetön ja kirkas. Niinpä aloitin kuvaamaan hanhia siinä toivossa, että sumupilvi tulisi lähemmäksi ja peittäisi alleen hitaasti liikkuvan parven  ja että voisin kuvata videolle tapahtumien kehittymisen.

    Mitään takeita minulla ei tietenkään ollut siitä, että sumu liikkuisi toivomallani tavalla tai että voisin onnistua tallentamaan tapahtuman. Onni oli kuitenkin puolellani ja sain kuin sainkin nähdä kuinka tiheä sumu kietoi hitaasti pehmeään viittaansa vaimeasti kaakattavan hanhiparven . Mikä parasta, myös sumun kehittymisen dokumentointi onnistui paremmin kuin olin uskaltanut toivoa.

    Valkoposkihanhien kuvauspaikka Rastunsuolla kartalla.

  2. Hetki havumetsien papukaijan, pikkukäpylinnun perhe-elämää

    Kommentoi

    Olen nyt muutaman viikon aikana saanut useamman seurata pikkukäpylintuja (loxia curvirostra), joita voisi hyvällä syyllä kutsua Suomen havumetsien papukaijoiksi: Linnuillahan on papukaijamaisen lyhyt ja käyrä nokka, ja lisäksi  aikuiset linnut ovat värikkäitä kuin papukaijat.  Ulkonäköjensä yhteneväisyydestä huolimatta lajit eivät kuitenkaan ole mitään sukua toisilleen.

    Valitettavasti useimmat meistä eivät koskaan ole päässeet nauttimaan lajin kauneudesta, sillä se viettää suuren osan ajastaan korkealla mäntyjen latvaosissa syömässä kävyistä esiin kaivamiaan siemeniä.

    Lyhyellä videolla viisihenkinen pikkukäpylintu on ruokailemassa suuren sembramännyn latvustossa. Perheeseen kuuluu punasävyinen koiras, kellanvihertävä naaras sekä kolme harmaata, voimakkaasti viirullista nuorta lintua.

    Videon lopuksi harvinainen hetki, kun yksi perheen nuorista on laskeutunut maahan kylpeäkseen pienessä vesilätäkössä.

  3. Videolla suokukkoja lähikuvassa – Auton käyttö piilokojuna lintujen kuvauksessa

    Kommentoi

    Ei ole mikään salaisuus, että käytän autoani lintukuvauksissa hyvin usein piilokojuna. Sen suurenmoisin etu on siinä, että voin usein vaihtaa melko vapaasti niin kuvausetäisyyttä kuin kuvakulmaa kesken kuvausten. Edellytyksenä tällaisen kuvaamisen onnistumiselle on kuitenkin aina se, että olen ensin kärsivällisesti totuttanut kuvattavat linnut hyväksymään sekä autoni läsnäolon että olemaan pelkäämättä, kun käynnistän autoni uudelleen vaihtaakseni kuvauspaikkaa.

    Joskus täydellinen totuttaminen sujuu yllättävänkin nopeasti – suokukoilla kesti alle tunnin.  Joskus siihen voi kulua useita päiviä. Joitakin kertoja olen esim.  päässyt ottamaan ensimmäiset kuvat  – ja silloinkin vielä melko kaukaa suhteessa kuvattavan lajin kokoon – vasta toisena päivänä.

    Video on siinä mielessä hyvin totuudenmukainen, että kolme ensimmäistä, ruokailevista suokukoista nähtävää videonpätkää on kuvattu melko pian videon alussa nähtävän lähestymisvaiheen aikana. Huomion arvoista on kuitenkin se, että olin totuttanut linnut auton läsnäoloon ja sen liikkumiseen jo edellisenä päivänä. Muuten tuollainen ”ralliautoilu” ei olisi missään tapauksessa onnistunut lintuja pelästyttämättä, sillä kuvaushetkellä linnut olivat lähimmillään todella lähellä. Lähimmillään vain noin neljässä metrissä.

    Huom! Videokuvaa ei ole rajattu lainkaan jälkikäteen.

    Kuvauspaikka: Suonenjoen entinen jätevedenpuhdistamo.

    Kuvausauto: Pikkuruinen Skoda Fabia.

  4. Hitaasti hiipivä harmaahaikara iskee kalan kuin salama kirkkaalta taivaalta

    2 Kommenttia

    Viime lauantaina onni hymyili minulle laveasti: Kun lähdin Suonenjoelta kohti vajaan 30 kilometrin päässä kohisevaa Tyyrinvirtaa, taivas oli harmaa ja satoi vettä. Mitä lähemmäksi Tyyrinvirtaa tulin, sitä poutaisemmaksi sää muuttui, ja kun olin perillä, iltaurinko hymyili jo lempeästi poutapilvien välistä.

    Mutta paras oli vielä tulossa! Olin juuri ja juuri saanut jalustani pystytettyä ja kamerani kuvausvalmiuteen, kun huomasin muutamien kymmenien metrien päässä kivellä jököttävän harmaahaikaran alkavan liikkua kuin hidastetussa filmissä. Kokemuksesta tiesin sen havainneen kalan ja yrittävän nyt päästä siihen käsiksi terävällä nokallaan.

    Tosin kokemuksesta tiesin myös, että ylivoimaisesti useimmissa tapauksissa sen saalistus jää pelkälle yrityksen asteelle. Niinpä kun painoin kamerani videonauhoitusnappia, en odottanut saavani tallennettua mitään muuta kuin harmaahaikaran hitaan liikehdinnän kohti jossain pinnalla alla uivaa kalaa. Toisin kuitenkin kävi. Onneksi!

    Jälkeenpäin saatoin vain onnitella itseäni ja olla kiitollinen onnettarille harvinaisuudessaan lottovoittoon verrattavan tilanteen kuvaamisesta. Jos olisin tullut paikalle minuutinkin myöhemmin, en olisi saanut erikoista tilannetta lainkaan taltioitua.

    Myös säiden jumalat olivat minulle olleet suosiollisia, sillä Suonenjoella sää oli koko tuon ajan ollut edelleen harmaa ja sateinen.  Pitäisiköhän minun yrittää joskus lototakin?

  5. Harmaahaikara hyökkää julmasti lajitoverinsa kimppuun – Onnellinen loppu

    2 Kommenttia

    Pari viikkoa sitten sain todistaa Rautalammin Tyyrinvirralla hyvin yllättävää tilannetta: Jälleen kerran yksi alueen paristakymmensestä harmaahaikarasta (ardea cinerea) oli ujuttautunut kalanpoikasia lokeilta suojaavan verkon alle. Tämä ei todellakaan ollut ainoa näkemäni vastaava tilanne, sillä verkon alla on niin paljon tilaa, että ne pystyvät liikkumaan ja saalistamaan siellä lähes normaalisti.

    Tällä kertaa eräs toinen harmaahaikara yritti kuitenkin käyttää verkon alla olevan lajitoverinsa tilannetta hyväksi ja hyökkäsi nokkimaan sitä julmannäköisesti. Verkon alla oleva lintu ei kuitenkaan ollut puolustuskyvytön ja onnistui lopulta pakenemaan tilanteesta omin lähes omin avuin. (more…)