Puuntuhooja (cossus cossus) ei latinankielisestä nimestään huolimatta ole kovinkaan hauska hyönteinen. Ei ainakaan jos sellainen sattuu asumaan omassa ovessasi. Näin nimittäin kävi noin viikko sitten eräälle lukijalleni, joka löysi ulko-ovestaan kookkaan harmaanruskean perhosen.
Perhonen ei kuitenkaan ollut lentänyt paikalle, vaan se oli alun perin asunut oven sisällä, josta se oli syönyt itsensä vapauteen hiukan ennen kuoriutumistaan kotelostaan. Tästä oli todisteena perhosen vierestä ovesta löytynyt kookas reikä ja reiästä puolittain ulos työntynyt kotelo, joka oli nyt tyhjä. (more…)
Muutama päivä sitten löysin pohjantikan pesäkolon alueelta, joka on toistaiseksi ylivoimaisesti haastavin lintukuvauspaikkani. Suonenjoen Haavikkolehto, tuo valtavien kivilohkareiden, joita voi paikoitellen olla kolmekin päällekkäin, peittämä alue on vaivalloinen, jopa vaarallinen liikkua. Etenkin painavien kuvausvälineiden kanssa. Lisäksi suoraan eteneminen on alueella käytännön mahdottomuus.
Oheinen kuva, jossa odotan mukavalla kivinojatuolilla istuen pohjantikkaemojen palaavan pesäkololleen ruokkiakseen poikasiaan, ei tee oikeutta paikalle ilman lisätietoja: Mitkään kuvassa näkyvät sammaleiden peittämät pinnat eivät ole kiinteää maata, vaan ne ovat suuria kivilohkareita. Niinpä minunkin lepopaikkani nojatuoli koostuu kahdesta suuresta lohkareesta.
Kivi, jolle olen asettanut jalustani kameroineen, on puolestaan edellisiä lohkareita hiukan suurempi. Sen koosta kertoo se, että jalustani on aivan lohkareen jyrkän takasivun reunalla, josta alas maahan on noin 2,5 metrin pudotus. (more…)
Kylläpäs tänään puhelin soi vilkkaasti, kun lukijani soittivat ja kyselivät, olinko jo nähnyt mahtavan halonäytelmän taivaalla. Ensimmäisille jouduin vastaamaan, etten ollut, koska olin sillä hetkellä lääkärin vastaanotolla.
Ja hienohan se todella oli, sillä taivaalla oli useita erilaisia haloja.
Korkealla taivaalla olleet jääkiteet heijastivat auringon ympärille monenlaisia haloja, joiden joukossa oli suuri ja näyttävä, lähes koko taivaankannen täyttänyt valkoinen rengashalo sekä pienempi sateenkaaren väreissä hohtava rengashalo. (more…)
Yksi toiveistani, saada kuvata kottaraista pesäpaikallaan, toteutui yllättäen juhannusviikolla. Tämäkin pesintä, kuten aiemmin kertomani palokärjen pesäkolo, tuli kuvattavakseni lähes vahingossa.
Olin nimittäin erään tuttavani pihassa tunnistaakseni heidän pihamäntynsä halkeamassa pesivää hyvin pientä ja puiden runkoja ylöspäin kiipeävää lintua. Valitettavasti tuo ilmeinen puukiipijä oli kuitenkin lopettanut jo pesintänsä ja linnut olivat kadonneet.
Tuttavani kysyi kuitenkin minulta ennen poistumistani, tietäisinkö mikä heidän rantakoivunsa kolossa pesivä musta lintu voisi olla. Vaikka linnun kuvaus ja pesäpaikka sopivat erinomaisesti kottaraiseen, en halunnut vastata mitään, ennen kuin olin itse linnun nähnyt.
Ja toden totta, suuressa rantakoivussa oli kottaraisen pesä. No pakkohan sitä oli siis alkaa yrittää kuvata, sillä täälläpäin kottarainen ei ole todellakaan mikään tavallinen lintu. Ja mikä parasta se ei pesinyt pöntössä, vaan aidossa luonnonkolossa. (more…)
11.6.2014 Suonenjoen taajaman lähellä syttyi räjähdysmäisesti palamaan suuri, yli 1000 kiintokuutiometrin kantokasa. Tulipaloa sammuttamassa oli useita lähikuntien palokuntia, minkä ansiosta suuremmilta vahingoilta onneksi vältyttiin.
Taloudelliset menetykset olivat kuitenkin merkittävät, sillä energiakäyttöön tarkoitettujen kantojen arvoksi on arvioitu yli 100 000 euroa. Tulipalon syttymissyystä ei ole toistaiseksi varmuutta, mutta sen uskotaan syttyneen paikalle tuodusta tuhkasta. Tiettävästi poliisi tutkii asiaa.
Palokunnan lisäksi paikalla kävi myös yksi ilmavoimien hävittäjä. Erittäin matalalla lentäneen koneen ilmestyminen herätti kummastusta myös paikalla olleissa pelastusmiehissä. Liekö kone ollut harjoittelemassa seuraavana viikonlopun Vehmersalmella järjestetyn Jukolan viestin ilmailunäytöstä varten.
Kaiken lisäksi kone oli lentänyt niin matalalla lähellä olevan omakotitaloalueen yläpuolella, että ainakin yhden perheen lapset olivat rynnänneet pelosta itkien kotiinsa.
P.s. Videolla lentävä Hornet-hävittäjäkone on kuvattu juuri Jukolan viestin ilmailunäytöksen aikana.
Reilu viikko sitten olin matkalla kuvaamaan palokärkeä – liekö linnun nimi ollut enne – kun havaitsin matkan varrelle sattuvan moottoriradan takaosasta nousevan savua ja korkealle taivaalle kohoavia liekkejä.
Aluksi ajattelin kyseessä olevan jostakin palokunnan harjoituksesta, mutta totuus valkeni, kun pysäytin autoni muutaman paikalla olevan moottoriharrastajan kohdalle. He kertoivat kyseessä tosiaan olevan aivan aidon tulipalon, ja että he olivat juuri tehneet hälytyksen hälytyskeskukseen.
Eikä kestänyt kauankaan, kun ensimmäiset paloautot ilmestyivät paikalle sireenit huutaen. Kaiken kaikkiaan palopaikalle tuli seuraavan vajaan tunnin kuluessa puolisenkymmentä paloautoa, eli kaikki mahdollinen sammutuskalusta kaikista Sisä-Savon kunnista.
Kantokasa tulessa, valtava tulipalo Suonenjoella
Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä, vaan energiapuuksi tarkoitettu yli tuhannen kuution kantokasa paloi loppuun yllättävän nopeasti. Pahin roihu oli ohitse reilussa tunnissa, mikä kertoo liekkimeren valtavuudesta. Toki tuonkin jälkeen ”nuotio” oli vielä pitkään todella kunnioitettavan kokoinen, ja palokunnilla riitti työtä tulen leviämisen estämisessä ja jälkisammutustöissä vielä vuorokauden ajaksi.
Onni onnettomuudessa oli, että päivä oli lähes tuuleton, ja palopaikan välittömässä läheisyydessä ei ollut metsää. Vain suota ja moottorirata.
Kun hyönteinen ja hyönteisiä syövä lintu kohtaavat, voisi kuvitella hyönteisen olevan hätää kärsimässä. Totuus on kuitenkin joskus tarua ihmeellisempi, sillä syötävän ja syöjän roolit vaihtuvat, jos lintu on vielä niin nuori, ettei se pääse lentämällä tukalaa tilannetta karkuun.
Todellisuudessa palokärki, niin hyönteissyöjä kuin onkin, ei saalista lentäviä hyönteisiä vaan pääasiassa erilaisia puissa eläviä toukkia ja muurahaisia. Etenkin hevosmuurahaiset ovat sen herkkua. (more…)
Mennyt viikko oli palokärkiviikko, sillä useimmat iltani kuluivat sattumalta löytämäni palokärjenpesän elämää seuratessa. Kovin olivat pesän kolme poikasta eläväistä ja äänekästä porukkaa. Hyvän kun kuulin niiden meteliltä lähellä kukkuvaa käkeä tai kumppania etsivää käenpiikaa. (more…)
Kuten olen jo aiemmin kertonut, parilla edellisellä viikolla keskityin kuvaamaan ensin harmaapäätikan pesintää ja myöhemmin lapinsirrejä, joista molemmista julkaisin tuolloin lyhyt videot.
Harmaapäätikan kuvaus jäi valitettavan lyhyeksi, sillä löytämäni pesintä oli aivan loppuvaiheessaan, ja sain kuvamateriaalia vain yhdeltä reissulta.
Ensimmäinen käyntini paikassa oli pelkkä tiedustelumatka, jolloin minulla ei ollut edes kameraa mukanani.
Toisella ja kolmannella kerralla olin kyllä kameran kanssa liikkeellä, mutta jälkimmäisellä kerralla nouseva ukonilma esti kuvaukset, jolloin keskityin äänittämään harvinaisen voimakkaita ukkosen jyrinöitä.
Lapinsirrin kuvaaminen sujui sitten jo paljon paremmin, sillä sain kuvattua lähes kaiken sen, minkä halusin. (more…)
Salaperäistä kehrääjää on vain harva saanut nähdä. Jonkin verran useammat ovat varmaankin kuulleet sen surinaa kesäyössä tuntematta kuitenkaan oudon äänen lähdettä.
Itsellenikin kehrääjä on toistaiseksi ollut vuosien ajan vain kaukainen haave. Eilen kuitenkin pitkä odotus päättyi, ja pääsin niin näkemään kuin kuulemaankin tuon hämärässä elävän linnun. (more…)
