Laulujoutsen talvisessa jokimaisemassa
Kävin tänäänkin tervehtimässä Tyyrinvirran laulujoutsenia.
Samalla vein hiukan syötävää yhdelle linnuista, koska epäilen sen ravinnonsaannin olevan vähäisempää kuin muiden virralla talvehtivien joutsenten. (more…)
Kävin tänään pikaisesti Rautalammin Tyyrinvirralla katsomassa, mikä siellä talvehtivien laulujoutsenten tilanne on. Tällä hetkellä joella on tiettävästi ainakin 11 laulujoutsenta, joista kuusi oli ruokailemassa aivan sillan lähettyvillä.
Tänä talvena virralle talvehtimaan jääneet linnut joutuvat kuitenkin monia aikaisempia vuosia kovemmalle, sillä joen normaalia huomattavasti suurempi vedenkorkeus selvästi vaikeuttaa niiden ravinnonsaantia.
Toisaalta olen kuitenkin optimistinen lintujen selviytymisen suhteen. Pelkkään ravinnonpuutteeseen ei joutsenia joella ole tietääkseni koskaan menehtynyt. Miksi siis nytkään.
Vaikka siis olen hyvin tietoinen joutsenten elämän vaikeudesta Tyyrinvirralla, en jaksa olla ihastelematta sitä, kuinka täydellisesti nuo suuret valkeat linnut sopivat talviseen jokimaisemaan.
Tänä vuonna jäivät joulukortit melkein ottamatta johtuen viime viikkojen vähäisistä kuvauspäivistä.
Tänään onneksi sattuma puuttui peliin ja lennätti tilhiparven istumaan muutamaksi hetkeksi pihani kuuran peittämiin puihin. (more…)
Pari päivää sitten sain yllätyksekseni kuulla, että kuukkelitieni oli aurattu. Niinpä kävin eilen tarkastamassa, oliko tieto todenperäinen.
Ja se todella oli: Tie oli höylätty lumesta niin puhtaaksi, että sille olisi voinut laskeutua vaikka lentokoneella. Hyvin kapeasiipisellä kuitenkin.
Kuukkeleita en kuitenkaan nähnyt. Siitä en lannistunut, vaan suunnistin tänään uudestaan paikalle. Kovin paljon paremmin ei tänäänkään pettymyksekseni mennyt, sillä vaikka kuukkelit olivat nyt paikalla, en onnistunut ylipuhumaan niitä saapumaan valitsemalleni kuvauspaikalle.
Niinpä en loppujen lopuksi ottanut niistä yhtään valokuvaa, vaan vähän ennen poistumistani metsästä dokumentoin lyhyesti videolle ystäväni Tähtiotsan ja sen kaverin ruokailua. Hyvin näytti tarjoamani eväs kuukkeleille maistuvan, vaikkei se joulukinkkua ollutkaan.
Heti Madeiran-matkani jälkeen Suomen Luonnosta otettiin yhteyttä ja kysyttiin voisinko käydä melko pikaisesti kuvamaamassa videolle silloin jo talvisemman näköiseksi käynyttä Tyyrivirtaa.
Lupasin tehdä parhaani, kun ja jos tervehtyisin minua vaivaavasta flunssasta. Muutaman päivän kuluttua koin olevani riittävän hyvässä kunnossa – mutta en missään nimessä terve – ja lähdin kohti Tyyrinvirtaa.
Etukäteen olin henkisesti valmistautunut kuvaamaan lähinnä vain virtaa eri paikoista, mutta jouduin muuttamaan suunnitelmaani heti virralle saavuttuani. Joen ylittävän sillan alapuolella lepäili näet kaksi laulujoutsenta, jotka sopivat lehden Tyyrinvirta-artikkelin yhteyteen paremmin kuin hyvin. (more…)
Katuvalokuvaus on kiinnostanut minua jo vuosia, vaikka en ole sitä juuri koskaan päässyt kokeilemaan tosi mielessä. Sen verran olen tätä valokuvauksen muotoa kuitenkin päässyt maistelemaan (Pariisi, Tukholma), ettei kipinä siihen ole päässyt kokonaan sammumaan.
Ne harvat kerrat, jolloin olen katuvalokuvia ottanut, ovat olleet yleensä työmatkoilla (Pariisi, Tukholma). Lomamatkoillani katuvalokuvia ei ole kertynyt joko siitä syystä, ettei kamera ole ollut mukanani tai kulloisenkin matkaseurani aikataulut eivät ole kuvaamista mahdollistaneet. (more…)
Syy siihen, miksi itse olen ihastunut Madeiraan, on sen luonnon kauneus, kasvillisuuden runsaus, korkeat vuoret vihreine rinteineen, syvine laaksoineen ja solisevine vuoristopuroineen.
Unohtamatta tietenkään melkoista määrää lintuja tai suuria kauniita päiväperhosia.
Itse arvostan myös Madeiran lämmintä muttei juuri koskaan kuumaa ilmastoa. Mikä parasta, lämpötilojen vaihtelu vuoden aikana on melko pientä. Kuukausittainen korkein keskilämpötila vaihtelee nimittäin tammikuun vajaasta 20 asteesta elokuun noin 25 asteeseen.
Ja kuitenkin aurinko paistaa talvikuukausinakin minimissään keskimäärin 150 tuntia kuukaudessa.
Niinpä sen lempeä ilmasto on erittäin sopiva jalan liikkumiseen ja suorastaan houkuttelee patikoimaan niin kaupungissa itsessään kuin saaren monilukuisilla kävelyreiteillä.
Ja kävelyreittejä pieneltä saarelta tosiaan löytyy. Niitä kerrotaan olevan peräti yli 2000 kilometriä. (more…)
Kun alkusyksystä ensimmäisen kerran eläissäni törmäsin oikeaan katutaiteseen (street art, art de rue) Norjan Vuoreijassa, en olisi voinut aavistaa kohtaavani sitä myös merkittävässä määrin seuraavassa ulkomaisessa käyntikohteessani, Madeiran pääkaupungissa Funchalissa.
Asia paljastui aivan sattumalta käydessäni madeiralaisen perinteen museon, Story Center’in, kirjakaupassa. Museon sisätiloissa ei katutaidetta tietenkään näkynyt, mutta heti sen ulkopuolella oli suuri värikäs seinämaalaus.
Tämä rakennus oli päällisin puolin hyvässä kunnossa, mutta totuus oli ainakin osin toinen: yläkerran asuinhuoneistojen parvekkeet olivat kuin pommiräjähdyksen jäljiltä. (more…)
Tiedotus: Perjantaina ilmestyvässä Suomen Luonto -lehdessä 10/2012 on toimittaja Johanna Mehtolan 5-sivuinen artikkeli Rautalammin talvisesta helmestä, Tyyrinvirrasta. Jutun kaikki pakkashuuruiset kuvat ovat minun arkistostani.
Madeiralla sanotaan olevan jopa 12 pienilmastoa, mikä on helppo uskoa, sillä sää vaihtuu usein aivan toiseksi yllättävän lyhyellä matkalla.
Tästä esimerkkinä Porto Monizin kylä, johon pääkaupunki Funchalista ei ole linnuntietä kuin parikymmentä kilometriä.
Tässä saaren pohjoisrannalla olevan kylän ilmasto on kuitenkin hyvin erilainen kuin Funchalin.