Hylätty Nalle ja suuri autio kivitalo
Hylätty Nalle heräsi lopulta talviuniltaan ja kävimme yhdessä tutustumassa keväällä havaitsemaani huonokuntoiseen taloon.
Tuolloin näin vain pilkahduksen metsän keskellä seisovasta talosta ajaessani kuvaamaan tundrahanhia.
Tuolloin en kuitenkaan ehtinyt käydä taloa sen enempää tutkimassa, vaan päätin käydä tutustumassa paikkaan ajan sen salliessa. Siis tänään. (more…)
Nuori pikkutyllin poikanen
Kolme sisarustaan menettänyt pikkutyllinpoikanen on kasvanut muutamassa päivässä roimasti.
Se on myös menettänyt osan hellyttävästä pörröisestä poikasasustaan. Itse asiassa poikanen on jo niin iso, että sillä on vaikeuksia mahtua kokonaan emonsa alle.
Valitettavasti poikanen saattaa olla menettänyt myös muuta kuin sisaruksensa: Eilen illalla ei toista emoa näkynyt lainkaan sen reilun tunnin aikana, jonka paikalla vietin.
Voiko olla, että toinen vanhemmista on lähtenyt ja jättänyt puolisonsa selviytymään yksin yhden poikasen hoidosta?
Tämä olisi poikkeuksellista, sillä näin ei ole aiempina vuosina koskaan käynyt. Tosin poikaskuolemiakaan ei ole aiemmin sattunut. Jos näin on todella tapahtunut, poikasen turvallisuus on entistä enemmän uhattuna, sillä alueen varislinnut kyllä jaksavat olla valppaina. (more…)
Kävin eilen tarkastamassa, joko jokin löytämistäni pihlajaperhosen koteloista olisi päästänyt sisällään kehittyneen aikuisen perhosen nauttimaan lentämisen vapaudesta. (more…)
Pikkutylliemo suojaa poikastaan.
Tänään varmistui, että pikkutylliperheeni neljästä poikasesta on kolme menehtynyt. Viime päivien koleat ja sateiset säät ovat ilmeisesti olleet niille liikaa.
Sään ankaruudesta kertoo se, että parin ainoa poikanen ei edelleenkään ruokaile kuin lyhyitä aikoja kerrallaan, ennen kuin se syöksyy emo höyhenten alle lämmittelemään. Toisaalta tämä ainoa poikanen on selvästi kasvanut ja liikkuu suhteettoman pitkillä jaloillaan hyvin terhakasti ja kompastelematta.
Pidetään peukkuja pienelle sinnittelijälle.
Västäräkki kultaisen lammikon rannalla
Eilen oli pikkutyllipoikueeni neljäs elonpäivä, ja kaikki pienet Tipi-linnut olivat edelleen hengissä.
Helppoa ei kuitenkaan poikasten elämä ole, sillä sää ei helli niitä lainkaan lämmöllään. Niinpä pienten juoksujalkojen on kipitettävä aina muutamien minuuttien ruuanetsintäretkien jälkeen lämmittelemään emojen lämpimiin syleihin.
Lisäksi lintujen pienellä ruokareviirillä käy västäräkki hakemassa omille poikasilleen syötävää.
Tästä eivät pikkutyllivanhemmat ole lainkaan innostuneita, vaan karkottavat nopeasti kuokkavieraan muualle. (more…)
Hyvin nuori pikkutyllin poikanen.
Kun kävin eilen illalla tarkastamassa henkilökohtaisessa suojeluksessani olevan pikkutyllipesinnän tilanteen, paljastui, että pikkutylliparille oli syntynyt ilmeisesti aamupäivällä neljä pientä terhakkaa poikasta. (more…)
pikkusieppo
Toissapäivänä oli erinomainen sää pikkusiepon kuvaamiselle.
Niinpä piipahdin tutun linnun luona iltapäivällä, jolloin valon suunta oli optimaalinen.
Aivan kuten edellisilläkin kerroilla, kuvamäärä jäi pieneksi.
Olin kuitenkin valinnut jo etukäteen sellaisen kuvauspaikan, että saatoin varmistua siitä, kaikki mahdollisesti saamani kuvat olisivat erilaisia kuin aiemmin ottamani.
Tämä lopulta myös toteutui. (more…)
Viimeisen viikon olen keskittynyt käkiin. Tarve kuvata käkeä johtuu siitä, että yksi luontopalstani lukijoiden suosikkilajeista on keväisin juuri käki, jonka kukunta on monille heistä kauan odotetun kesän läheisyyden lopullinnen vahvistus .
Voidakseni kuvittaa heidän havaintojaan minulla siis tulisi olla kohtuullisen kattava kokoelma kuvia lajista.
Aikaa olen onnistunut käyttämään kuvien hakemiseen todella paljon. Tämä ei tarkoita sitä, että kuvaustilanteita olisi ollut ruhtinaallisesti, vaan päinvastoin sitä että ylivoimaisesti suurin osa ajasta on mennyt unettavaan ja usein täysin turhaan käen kuvattavaksi tulemisen odotteluun. (more…)
Mitä luontokuvaaja voi tehdä, kun kuvauskohde jököttää lähes tunnin ajan vain paikallaan tekemättä mitään.
Eihän edes kukaan hullukaan jaksa valokuvata paikallaan istuvaa lintua niin kauan.
Onneksi on olemassa nykyaikaiset digijärjestelmäkamerat, joihin sisäänrakennettu videointimahdollisuus auttaa still-kuvaajaa olemaan vaipumatta tylsyyteen tällaisina hetkinä.
Juuri näin nimittäin oli käymässä minulle, kun istuin ja ihmettelin naaraskäen jumiutumista pienen puunkarahkan latvaan.
Epätoivon suurimpana hetkenä muistin kuitenkin kamerani video-ominaisuuden ja loppu onkin historiaa…
Videokokeiluni jatkuvat Suonenjoen jätevedenpuhdistamolla sulkiaan sukivalla kuovilla. Tällä kertaa äänitin myös tilanteen äänet kameran omalla mikrofonilla nähdäkseni, tai paremminkin kuullakseni, millaista jälkeä sillä saisi aikaan.
Elokuvan tähti on joko se lintu, jonka kylpemiskuvia julkaisin blogissani kaksi päivää sitten tai sen puoliso, joka myös käy paikassa kylpemässä.