Arkisto: May 2012

  1. Pikkusieppo tähyää korkeuksiin.

    Kommentoi Pikkusieppo tähyää korkeuksiin.

    Pikkusieppo (Ficedula parva) on ollut kuvattavien lajien toivelistallani jo useita vuosia. 

    AAia siitä lähtien kun aivan sattumoisin törmäsin naaraslintuun ollessani kuvaamassa puukiipijän pesintää.

    Tuolloin kohtaamastani linnusta jäi muistoksi vain yksi kuva.

    Se oli kuitenkin riittävä määrä herättämään kiinnostukseni tähän maassamme harvalukuisena pesivään ( vain 1000-2000 paria) lajiin, jonka koiraslintu on poikkeuksellisen korea lintu.

    Tänä keväänä onneni onneksi kääntyi, ja olen nyt saanut lajista ensimmäiset kunnon kuvani.

    Helpolla eivät ne ole kuitenkaan tulleet, sillä kuvauspaikan maasto on lievästikin ilmaistuna erittäin haastava. (more…)

  3. Pikkulepinkäinen on komea lintu.

    Kommentoi Pikkulepinkäinen, koiras, oikoo siipeään.

    Sama paikka ja lähes sama aika kuin edellisissä blogeissani. Olemme siis edelleen Suonenjoen Metlalla. Tällä kertaa kuvauskohteiksi valikoitui pikkulepinkäinen (Lanius collurio), joka on yksi tärkeimmistä kuvauslajeistani.

    Tällä kertaa kuvat ovat peräkkäisiltä illoilta. Ensimmäisenä iltana paikalla oli komea koiralintu. Seuraavana iltana koiras oli kadonnut, ja paikalle  oli  ilmestynyt huomattavasti vaatimattomamman näköinen naaralintu.

    Molemmat linnut on kuvattu hyvin lähellä sitä paikka, jossa kuvasin kurkku suorana hoilaavan keltasirkun. (more…)

  4. Kauan odotettu elokuvaensi-ilta – Pikkutylli hautoo. Katso video.

    Kommentoi

    Olen parina viime iltana kokeillut kamerani videokuvausominaisuuksia. Ei sen takia, että olisin ollut kovin innostunut videokuvauksesta, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että olen kuvannut joitakin lintulajeja jo niin paljon, että on yhä vaikeampi löytää niistä jotain uutta kuvattavaa.

    Pikkutyllien soidinmenot.

    Erityisesti tärkeimmän kuvauslajini, pikkutyllin, kohdalla tämä on todellinen ongelma.
    Niinpä kun muutama ilta sitten seurasin hautovaa pikkutylliä, mielessäni ei käynyt edes ajatus valokuvata sitä.

    Samalla kuitenkin hoksasin, että liikkumaton ystäväni olisi erinomainen kohde ensimmäisille heiveröisille askelille luontoelokuvien maailmaan. (more…)

  5. Keltasirkku laulaa palkeet täynnä kurkku suorana.

    Kommentoi Keltasirkku kuusen latvassa.

    Maassamme yleinen keltasirkku (Emberiza citrinella) laulaa usein näkyvällä paikalla korkella  puun latvassa, joten itsevarmuuden puutteesta lintua ei voi syyttää.

    Keltasirkku ei ole kuitenkaan varsinainen mestarilaulaja, eikä sen melko lyhyt korkealta alkava mutta loppua kohti laskevaa säe ”tsi-tsi-tsi-tsi-tsi-tsiii” kuulosta kovinkaan voimakkaalta. (more…)

  6. Voihan rusakko, johan oli pitkät korvat!

    Kommentoi
    rusakon korvat

    Rusakon korvat.

    Joskus ihmettelen itsekseni, mistä tielleni tulee toinen toistaan kummallisempia kuvauskohteita.

    Muuta syytä tähän en ole keksinyt kuin sen, että olen kuvannut jo useita vuosia samoilla paikoilla. Niinpä tunnen jokaisen puskan ja korren, ja osaan siksi ennakoida sen, mitä mistäkin voisi löytyä. (more…)

  7. Kangaskiurulla on pitkät takavarpaat – Katso kuvaa ja totea itse!

    Kommentoi Kangaskiuru taimitarhan peltiaidalla.

    Kiurulla sekä kangaskiurulla on tunnetusti pitkät takavarpaat. Myös takavarpaan kynsi on todella pitkä.

    Harva meistä on kuitenkaan todella nähnyt millainen kiurujen takavarvas todella on. Nyt se on mahdollista, kun katsot tarkasti alla olevaa kangaskiurun kuvaa.

    Kuva on rajattu toisesta peltiaidalla istuvan kangaskiurun kuvasta, ja siinä linnun takavarpaat näkyvät paremmin kuin edellisessä kuvassa. (more…)

  8. Hento hippiäinen ensi kertaa kuvauskohteena.

    Kommentoi

    Hippiäinen, regulus regulus. Hippiäinen (regulus regulus) on Suomen ja koko  Euroopan pienin lintu.

    Nyt viikonloppuna toteutui yksi monivuotisista haaveistani, sillä sain  ensimmäistä kertaa elämässäni mahdollisuuden yrittää kuvata tätä metsiemme pikkuruista siivekästä asukkia .

    Hippiäisen pieni koko yhdistettynä sen vikkelyyteen tekee linnusta hyvin haasteellisen kuvattavan.

    Minulle haaste olikin tällä kertaa hiukan liian suuri, sillä mikään niistä noin 20 kuvasta, jotka sain otettua, eivät itse linnun osalta täytä kaikkein tiukimpia vaatimuksia.

    Kuvien värimaailmaan olen kyllä hyvin tyytyväinen, mikä itselleni on kuitenkin aina kuvatessani vähintään yhtä tärkeä kuin varsinainen kuvauksen kohde.

    Hippiäisen huomiotaherättävin ja paras tuntomerkki on sen päälaen kirkkaankeltainen juova. (more…)

  9. Kiuru iltakahdeksalta.

    Kommentoi Kiuru ilta-auringon valaisemana.

    Kahtena iltana olen onnistunut kuvaamaan kiurua (Alauda arvensis) eli leivosta.

    Katsellessani tänään kuvien kuvausaikoja yllätyin siitä, että olin kuvannut lintua lähes minuutilleen samaan aikaan molempina iltoina.

    Liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä kiurun elämäntavoista tämän takia ei kannata vetää.

    Pikemminkin havainto korostaa minun kuvausrutiinejani: Tietyissä tutuissa paikoissa on oltava tiettyyn samaan aikaan.

    Tähän taas vaikuttaa tietoni siitä, milloin valon suunta ja mahdollisesti määrä ovat otollisia kuvaamiselle. (more…)