Arkisto: Feb 2011

  1. Sienistä turhauttavimmat luontokuvakokemukset – Varastettu lattakääpä ja tuntematon jättisieni.

    Kommentoi
    Kuva: Suuri lattakääpä, n. 65 cm leveä.

    Kuva: Varastettu suuri lattakääpä.

    Yllätys, yllätys. Luontokuvaus ei ole aina pelkkää juhlaa. Itse asiassa en tiedä, onko se sitä koskaan.

    Ei toisaalta ole mitenkään yllättävää, että juuri kaikkein turhauttavimmat kokemukset ovat jääneet parhaiten mieleeni. Sen sijaan on yllättävää, että kaksi hyvinkin ikäviä muistoja mieleen tuovaa kuvausta koskivat sieniä.

    Jättiläiskokoinen lattakääpä varastettiin

    Ensimmäinen muisto liittyy kookkaaseen lattakääpään, jonka kuvasin erään lukijani toivomuksesta. Tein harvinaisesta löydöstä tietenkin jutun lehteen varoen kertomasta mitään vihjettä sienen tarkasta sijainnista.

    Sienen löytäjän suureksi pettymykseksi jättiläiskääpä kuitenkin katosi salaperäisesti muutama viikko myöhemmin. Arvatkaapa kenkuttiko sienen löytäjän puolesta. Hänen tarkoituksensa oli ollut antaa tuon yli 60 cm leveän lakin omistavan käävän kasvaa vieläkin suuremmaksi. Nyt vain joku lähimmäinen oli päättänyt viedä kauniin harvinaisuuden kaunistamaan omaa kotiansa.

    Jättisieni jäi tunnistamatta

    Toinen turhauttava sienikokemus liittyy poikkeuksellisen kookkaaseen sieneen, joka minua pyydettiin myös kuvaamaan. Teinkin työtä käskettyä, eli kävin kuvaamassa sientä kahtena eri kertana. (more…)

  2. Koskikaralle riittää pienikin reikä jäässä.

    2 Kommenttia

    Kuva: Koskikara tutkii pohjaa painamalla päänsä veteen.

    Koskikara on todellinen selviytyjä.

    Sen kyky, kiitos hyvän sukellustaitonsa ja erikoisrakenteisen silmänsä, onnistua löytämään ravintonsa tummavetisistä sulapaikoista talven pimeimpinäkin päivinä, on ihailtava.

    Jo siinä, että lintu kykenee jo jään reunalta päänsä veteen painamalla havaitsemaan veden pohjassa mahdollisen saaliin, on syytä ihmetykseen. (more…)

  4. Elsa soitti! – Ja mitä siitä seurasi. Tarina kottaraisista talven kynsissä.

    Kommentoi

     

    Lähikuva: Kottaraisen rintakuva.

    Kottarainen lähikuvassa.

    Näihin aikoihin keskellä talvea vuonna 2004 sain soiton, joka tuollon innoitti kirjoittamaan palstalleni seuraavan osin fiktiivisen tarinan.

    Elsa soitti! – Ja mitä siitä seurasi.

    Kollegani Elsa soitti torstaina hengästyneenä. ”Et Olli ikinä arvaa, mitä pihapuussani istua nököttää.” En ehtinyt edes rykäistä, kun jo kuulin vastauksen.

    ” Kaksi kottaraista! Kuvittele, keskellä talvea. Eivätkä varmasti ole mustarastaita, sillä näillä ei ole keltaista nokkaa eikä keltaista silmänympärysrengasta. Lisäksi ne ovat aivan pilkullisia. Soitin, koska ajattelin, että voisit ehkä haluta kuvata ne.”

    Tässä vaiheessa ääneeni lipsahti tahattomasti teräksenkylmä nuotti. Parhaalla virkamiesäänelläni tokaisin: ” Toki asia kiinnostaa, mutta valitettavasti minun pitää tehdä työpäivä loppuun. Tulen, kun ehdin.”

    En tosiaankaan  tarkoittanut olla epäystävällinen. Minua vain yksinkertaisesti kenkutti mahdollisesti menettämäni harvinainen tilaisuus kuvata kottaraisia keskellä talvea. Olin jo näet ehtinyt näkemään sieluni silmin kuvan tuulessa ja tuiskussa värjöttelevistä kesälinnuista. Varsinainen luontokuvaajan herkkupala. Eikä minulla ressukalla ollut mitään mahdollisuutta päästä niitä ikuistamaan. (more…)

  5. Itämeren ja Selkämeren kansallispuiston puolesta

    Kommentoi

    Kaikkien meidän on toimittava parhaan käsityksemme mukaan. Niin minunkin. Siksi allekirjoitin adressin Selkämeren kansallispuiston perustamisen puolesta osoitteessa http://www.adressit.com/kansallispuisto

    Aikaa allekirjoittaa adressi on kuulemma enää tuleva viikonloppu. Päätöksiä asiassa on tiettävästi odotettavissa aika lyhyellä aikavälillä. Poikkeuksellista tilanteessa on se, että kansallispuiston vastustajat ovat olleet liikkeellä hyvin aktiivisina ja keränneet nimiä omaan adressiinsa.

  6. Taivaallinen tikkalehto – Pohjantikan upea pesäpaikka.

    2 Kommenttia
    Kuva: Pohjantikka lehdossa.

    Kuva: Pohjantikka lehdossa.

    Kaiken kokee kun kauan elää.

    Kaksi kesää sitten polkuni johti lintuharrastajilta saamani vihjeen perusteella täysin käsittämättömään paikkaan Suonenjoella:

    Hehtaarikaupalla valtavia, vanhoja, osin jo lahovikaisia haapoja ja koivuja.

    Ja mikä parasta, tämä harvinainen lehto oli myös pohjantikan kotimetsä.

    (more…)

  7. Pariisi on taiteenystävän paratiisi.

    2 Kommenttia
    Talojen kattoja Montmartre'lla, Pariisi.

    Talojen kattoja Montmartre’lla, Pariisi.

    Jo vuosia Pariisi on ollut maailman suosituin turistikohde. Miljoonat  kaupungissa käyvät turistit eivät voi olla väärässä. 

    Pariisissa täytyy siis olla jotain erikoista. Ja niin todella on, uskokaa minua.

    Itse en ole tuohon ihmeelliseen kaupunkiin kyllästynyt, vaikka olen siellä jo aika useasti käynyt. Niin kameran kera kuin ilmankin sitä.

    Viereisessä kuvassa voit ehkä nähdä minut heijasteena Montmartre’lla sijainneen hotellihuoneeni vastapäisessä ikkunassa.

    Se, mistä Pariisissa pidän, on taide. Sitä on käytännöllisesti katsoen kaikkialla. Ei vain Louvre’ssa tai Orsay’n museossa. Sinun tarvitsee vain pitää silmäsi auki ja nauttia. (more…)

  8. Huuhkajan huikea pesäpaikka – Sokean kanan seikkailut, osa 2.

    Kommentoi

    Kuva: Huuhkajan pesä poikasineen jäkälänpeittämän kallion huipulla.

    Viime pakinassani kerroin, kuinka ylenpalttisen avuliaiden lukijoiden vihjeiden avulla pääsin kuvaamaan lähes valmiiseen pöytään. Eivätkä ne ole olleet suinkaan ainoat kerrat.

    Eräs lukijani oli jo vuoden 2005 toukokuussa tarjonnut useamman kerran mielenkiintoista kuvauskohdetta, mutta johon tarttuminen ei ollut onnistunut työkiireiden ja onnettomien kuvausilmojen summana. (more…)

  9. Lintujen luksuskoteja – Sokean kanan seikkailuja, osa 1.

    2 Kommenttia
    Töyhtötiaisen pesäkolo kääpien peittämässä lahopuussa.

    Töyhtötiaisen pesäkolo kääpien peittämässä lahopuussa.

    Vuosien mittaan on useinkin sattunut, että en ole voinut ottaa kuvauskohteen löytämisestä itselleni minkäänlaista kunniaa.

    Niitä yksinkertaisesti ovat minulle tarjonneet ystävälliset ihmiset ympäri Sisä-Savoa. Osa tuttuja, osa tuiki tuntemattomia.

    Kaikkia heitä on kuitenkin yhdistänyt suuri rakkaus luontoon ja sen kauneuteen.

    Alla kaksi esimerkkiä kuvauksista, joita vielä vuosia jälkeenpäin muistelen suurella kiitollisuudella

    Töyhtötiaisen upea pesäpuu, v. 2005. (more…)

  10. Paluu eiliseen, sumujen keskelle.

    Kommentoi

    Laulujoutsen 2011-1501

    Millainen eilinen sää loppujen lopuksi olikaan?

    Jotain viitettä siitä sai tietenkin edellisestä päivää käsitelleestä blogistani. Kaivoin kuitenkin esille kuvan, joka kertoo tilanteen mitään aikaisempaa kuvaa paremmin.

    Tällä kertaa etäisyyttä jään päällä lompsivaan laulujoutseneen on ehkä noin 200 metriä. Välissämme siis yhtä monta metriä kaiken pehmentävää pakkassumua.