Eilen illalla metsäjänikseni aiheutti hankaluuksia tuppautumalla niin lähelle, että etukäteen valitsemani optiikkayhdistelmä oli polttoväliltään sopimattoman pitkä.
Objektiivin vaihto oli myös mahdotonta, koska siitä aiheutuva liike ja pieni melu olisivat todennäköisesti karkoittaneet aran ystäväni tiehensä. Oli siis tultava toimeen sillä, mitä sillä hetkellä oli käsillä. (more…)
Kävin viikoloppuna Pohjois-Savon Alapitkällä, jossa vastaani tuli mennyt aika tavalla, joka ainakin itseäni puhutteli hyvin voimakkaasti.
Alla olevat kuvat kertovat toisaalta menneestä eletystä ajasta, ja toisaalta siitä kauneudesta, jonka aika usein hioo esiin tarpeetomiksi käyneistä ja siksi hylätyistä esineistä.
Ensimmäisessä kuvassa vanhan niittokoneen pyörä on säilötty sateelta turvaan vanhan puimalarakennuksen seinän viereen.
Metsäjänis kesäpuvussa jäkäläkankaalla.
Tällä kertaa en kiusaa sen useammila kuvilla, vaan näytä sen ainoan, jonka onnistuin ottamaan viime perjantai-iltana jäniksestä mäntykankaalla.
Ilta oli jo jonkin verran hämärtynyt ja valo hyvin loivaa, mutta taustametsästä on kuitenkin läydettävissä auringon viimeinen kilo. (more…)
Kohtuullisen onnistuneet lupiinikuvani ovat saaneet minut nyt jatkamaan kokeiluja samalla tekniikalla.
Tänä iltana kokeiluun tuli se lisäys, että ylitin ensimmäistä kertaa todella pitkästä aikaa abstraktin taiteen rajan. Siitä myöhemmin.
Aluksi pakollinen kevennys: Mitä kuva esitää?
Mikä karvainen ihme on tämä?
Rusakko hiipii.
Viimeisten viikkojen aikana muut kiireet ovat vieneet miestä, ja kuvauksille on jäänyt aika vähän aikaa.
Siitä olen kuitenkin pitänyt huolen, että olen lähes joka ilta ehtinyt karauttaa omaan pupuparatiisiini odottamaan oikeita valoja. (more…)
Luontokuvaajan tulisi aina hakea jotain uutta, pyrkiä näkemään tutut kohteet aivan uudesta näkökulmasta. Koska lintu- tai sammakkoperspektiivi olisivat vain vanhan toistamista, yritin lähestyä ongelmaa tavalla, jota kukaan täysjärkinen ei todennäköisesti älyäisi tehdä. Jos kokeiluni onnistuisi, se antaisi minulle todella mahtavan kilpailuedun. (more…)
Rusakko niityllä auringon laskiessa.
Hommahan uhkaa mennä ihan päälaelleen, kun tänä vuonna onni tuo eteeni jäniseläimiä toinen toistaan komeammissa valoissa. Eilen illalla vuorossa oli rusakko. Eipä silti, en minä valittaisi, vaikka noissa valoissa olisi ollut kapinen kettu.
Alemmassa kuvassa rusakko on siirtynyt kauemmaksi miettimään, paetako vai ei. Päätökseen ei mennyt kauan: Pupu pomppi pois. (more…)
Lähdin tänään etsimään päiväperhosia, sillä niitä riittää tällä hetkellä yllin kyllin. Matkani kuitenkin katkesi lähes alkuunsa eräälle metsätielle, jota reunustivat kauniit mutta Suomen luontoon kuulumattomat lupiinit. (more…)
Tämä tarina on minusta ja äidistäni. Tosin meitä koko ajan toljottava Olli ei kyllä tiedä kumpi emoistani on äiti ja kumpi isä. Enkä minä ainakaan aio sitä hänelle kertoa. Mitäs on niin tyhmä.Tässä kuvassa minä poseeraan äitini kanssa laskevan auringon kilossa. Kyllä minä olen söpö, enkös olekin.
Kalatiiraperhe iltavaloissa.
Poikasiaan ruokkiessa kalatiira silloin tällöin pudottaa vahingossa saaliskalan maahan. Pahimmillaan ruoka voi näyttää todelliselta roskaruualta. (more…)