Huuhkaja vs. lapinpöllö
1 KommenttiItselleni tuli vastikään uutena havaintona se, että vaikka lapinpöllö (62-70 cm) ei ole juurikaan kooltaan huuhkajaa (60-75 cm) pienempi, se painaa huomatavasti vähemmän. (more…)
Itselleni tuli vastikään uutena havaintona se, että vaikka lapinpöllö (62-70 cm) ei ole juurikaan kooltaan huuhkajaa (60-75 cm) pienempi, se painaa huomatavasti vähemmän. (more…)
Lapinpöllö projekti jatkuu edelleen.
Vietyä ruokaa lintu ei ole tiettävästi kuitenkaan suostunut popsimaan, vaan se on onnistunut todistetusti löytämään jonkin verran luomuruokaa, joten kaikki myyrät eivät ole hävinneet.
Tällä kertaa pöllö istui terijoen salavassa, jonka oksat muodostivat mielenkiintoisen kudelman taustalle. Taustalla olevan seinän väristä taas on vaikea todeta muuta kuin, että se oli ruokaisa, marjapuuronvärinen.
Kävin tänään pikaisesti Rautalammin Tyyrinvirralla. Tukkoinen sää toi mieleen muistot samanlaisesta päivästä v. 2004, jolloin jouduin yllättäen seuraamaan hirviperheen kamppailua hengestään:
Itsenäisyyspäivä valkeni pilvisenä ja pimeän harmaana. Sään antamatta masentaa itseäni lähdin vielä kerran kuvaamaan Rautalammin lähellä olevaan sulaan hetkesi pysähtynyttä pikku-uikkua. Ilmojen jumalat eivät kuitenkaan suostuneet hymyilemään minulle, vaan paksupilviverho pysyi järkähtämättä paikallaan estäen virkeäliikkeisen linnun kuvauksen.
Kävin tänään tervehtimässä eilen tutustumaani lapinpöllöön.
Otus oli paljon eilistä virkeämpi, vaikkei se tuolloinkaan ollut yhtään voipuneen oloinen.
Toivon mukaan eilen paikalle jättämäni ja yön aikana kadonnut lihanpalanen oli kadonnut sen nokkaan eikä kauempana rääkyvien närhien.
Tänään pääsin lukijavihjeen perusteella kuvaamaan jälleen upeaa lapinpöllöä.
Lintu oli eri kuin pari päivää sitten, ja tällä kertaa kertaa myös valaistus oli erittäin sopiva tilanteeseen. (more…)
Viimeisen puolen vuoden aikana minulle on siunaantunut kahdesti tilaisuus kuvata pöllöistämme komeinta, lapinpöllöä.
Ensimmäinen kerta oli viime syksynä, mutta tuolloin kohtaamisemme oli kovin lyhyt. Kaiken lisäksi se sattui iltapäivän lopulla keskellä pimeintä syksyä.
Niinpä laadukkaiden kuvien saaminen oli lähes ”mission impossible”. (more…)
Tänään tuli taas kerran äkkilähtö katsomaan entisen maatalon pihan talviruokinnalle kotiutunutta viirupöllöä. V
iiru oli ihmistä pelkäämätön, ja sillä oli vaikeuksia pitää silmiään auki, mitkä seikat yleensä kertovat melko pitkälle edenneestä nälkiintymisestä. (more…)
Lisää kuvia leukistisista linnuista löydät tästä linkistä.
Huom! Avaa autoradiosi ennen kuin aloitat matkan pääsiäistipun luo:
”Tipi tii, tipi tii. Kevät on, vallaton” kaikui Marion Rungin kiekumana ikivanhan autoradioni syövereistä. Mieli muistoja täynnä kuuntelin tietävästi hymyillen tuota kaikkein ensimmäistä ”Tämä jos ei voita, niin ei mikään” – eurohumppakandidaattiamme samalla, kun kulkupelini kumiset kaviot rummuttivat taustalla unettavaa bassobiittiä. (more…)
Luontokuvaus on henkistä sitkeyttä vaativa laji. Niinpä matkani suuntautui tänäänkin edellisen viikonlopun kuvauspaikalle, toiveenani entistä kauniimmat punatulkkukuvat.
Vaan Luoja antaa, mitä antaa: Tänään värikkäimmät kuvat sain viherpeiposta, joka on alkanut kiinnostaa minua entistä enemmän.
Aiemmin väheksyin lajin kuvaamista, mutta nyt tulokset ovat olleet sen verran rohkaisevia – ennen kaikkea kuvien taustat ovat onnistuneet hyvin – että olen alkanut innostua lajin kätketystä kauneudesta. (more…)