Viherpeippoja kauniissa valoissa.
Luontokuvaus on henkistä sitkeyttä vaativa laji. Niinpä matkani suuntautui tänäänkin edellisen viikonlopun kuvauspaikalle, toiveenani entistä kauniimmat punatulkkukuvat.
Vaan Luoja antaa, mitä antaa: Tänään värikkäimmät kuvat sain viherpeiposta, joka on alkanut kiinnostaa minua entistä enemmän.
Aiemmin väheksyin lajin kuvaamista, mutta nyt tulokset ovat olleet sen verran rohkaisevia – ennen kaikkea kuvien taustat ovat onnistuneet hyvin – että olen alkanut innostua lajin kätketystä kauneudesta.
Myös sinitiaisia oli tänään ilahduttavasti liikkeellä ja valot suotuisat, joten ihmekö tuo, kuviahan tuli reppu täyteen. Tosin onnistuneita kuvia huomattavan vähän, mikä toisaalta on tämän harrastuksen ominaispiirre, joten siitä e kannata hirveästi murhetta kantaa.
Mutta eipä reissua ihan ilman ihana punatulkkua. Tällä kertaa lintu taustassakin on hiukan väriä. Minullehan kuvan kaunis ja harmoninen tausta on vähintään yhtä tärkeä kuin kuvassa kulloinkin esiintyvä lintu.