Repsahdin telkkään – Tosi kertomus kuvaajan ja kuvattavan oudosta ystävyydestä.

Nuori telkkäystäväni lähikuvassa

Tuntemattomat ovat luontokuvaajan tiet:

Näin voisi ainakin päätellä siitä, että vain viikko sen jälkeen kun tarina uskomattomasta kuikkauinnista oli julkaistu, kirjoitin toisen lähes yhtä hämmentävän tositarinan minun ja yksinäisen nuoren telkän välille syntyneestä oudosta ystävyydestä.

Repsahdin telkkään

“Kesän kuluessa luontokokemukseni tuntuvat siirtyvän uhkaavan lähelle uskottavuuden rajaa. Tosin vika ei ole kokonaan minussa, sillä tarinoissani esiintyy myös toinen osapuoli, aito luontokappale, joka tosin ei ole pyytänyt omaa käyttäytymistään millään tavalla kommentoimaan.

Toisaalta, jos se osaisi kertoa kohtaloittemme sattumanvaraisesta hetkellisestä yhteenpunoutumisesta, sen tarina voisi olla kovin erilainen.

Tällä kertaa pakinan kohteena on nuori telkkä, jonka kohtasin pari päivää legendaarisen kuikkauintini jälkeen.

Tapahtumaketju alkoi siitä, että huomasin nuoren yksinäisen telkän ruokailevan pienellä lahdella aivan vuokramökkimme läheisyydessä. Siro lintu sukelteli vähän väliä pinnan alle hakemaan ruokaa ponnahtaakseen hetken päästä kuin ongen koho takaisin veden pinnalle.

Kuvasin lintua hetken rantakivikosta, mutta sitten päähäni pälkähti vastustamaton ajatus, jälleen kerran. Niinpä täytin kuvaustarkoituksiin hankkimani kumiveneen ja soudin varovasti pienten sirojen suomenlumpeiden ja keltaisten ulpukoiden kukkasillaan koristamaan idylliseen lahdenpoukamaan.

Kuva. Kukkivia suomenlumpeita.

Pettymyksekseni lintu oli tällä välin kuitenkin ehtinyt kadota rantoja reunustavaan korkeaan kaislikkoon. Sen enempää asiaa syvemmin pohtimatta lähdin kiertämään lahtea, eikä aikakaan, kun suurekseni hämmästyksekseni näin pienen ruskeanharmaan linnun kiiruhtavan innokkaasti kohti venettäni kuin tervehtiäkseen vanhaa kadonnutta ystävää.

Kuva: Telkkäystäväni kaislikossa.

Tästä alkoi kummallinen suhde, joka kesti aivan vuokrasopimuksemme umpeutumishetkeen asti.

Kävin tapaamassa uutta ystävääni pari kertaa päivässä, ja lintu käyttäytyi yhtä poikkeusta lukuun ottamatta joka kerta samalla tavalla: Se ilmestyi ruokailemaan aivan veneeni tuntumaan heti, kun ilmestyin lahdelle. Siinä se sitten pyöri ympärilläni koko sen ajan, jonka jaksoin kerralla auringon polttavan paahteen alla sen ateriointia seurata.

Kuva: Nuori telkkäystäväni.

Vain kerran seuralaiseni yllättäen ryntäsi päätä pahkaa ruoikon turvaan piiloon jotain havaitsemaansa vaaraa. Muina kertoina se ei koskaan jättänyt minua, vaan jouduin itse vastentahtoisesti lähtemään paikalta.

Pienen kumppanini rohkeudesta kertoo se, että se uskaltautui useita kertoja aivan kosketusetäisyydelle. Kiusauksesta huolimatta en kuitenkaan tohtinut ojentaa kättäni ja silittää sitä, sillä pelkäsin linnun peruuttamattomasti säikähtävän ystävälliseksi tarkoittamaani elettä.

Kuva: Telkkäystäväni tekee tuttavuutta.

Toisaalta itse myös koin, että koskettamalla tuota villiä eläintä rikkoisin jotain, jota en voisi ehkä enää korjata: Villin luontokappaleen ei ole syytä oppia luottamaan liikaa ihmiseen, ei ainakaan metsästettävän lajin yksilön. Liiallisen sinisilmäisyyden seuraukset kyllä ymmärrämme.

Sillä ainoalla kerralla, jolloin sydämeni valloittanut iloinen ongenkoho ei vastannut seireeninkutsuuni, löysin sen vakiokiveltään lepäämästä. Minut huomattuaan se jatkoi ensin sulkiensa huoltamista ja vaipui hetkeä myöhemmin levolliseen uneen. Tuolle samalle rantakivelle se jäi aamulevolleen, kun kävin mökin vuokra-ajan loputtua surullisena jättämässä sille viimeiset jäähyväiset rannalta käsin.”

P.s. Kaikki jutun kuvat autenttisia kuvia kertomuksen linnusta. Myös suomenlumme on kuvattu kertomuksen tapahtumapaikalla.

Katso myös nämä:

Vesilintuja jäällä kevätiltana: Laulujoutsen, kanadanhanhi, telkkä ja sinisorsa. Kuukkeli pihassa – Totta vai taikaa? – Arkiston helmi vuodelta 2008. Silkkiuikutkin ovat täällä! Kun rauhallinen ja iloisen odottava kuvausidylli telkänpöntöllä äkkiä muuttui kauhunäytelmäksi Vuosien yksinäisyyteen tuomittu laulujoutsen- Surullinen tositarina, v. 2004. Kuvia yhdeltä istumalta – Selostus siitä, kuinka erilaisia kuvia voi yhdeltä ainoalta kuvauspaikalta saada. Viirupöllö aidalla ruskan aikaan – Arkiston helmi, v. 2006. Telkkä pulassa raekuuron iskiessä – Harvinainen tilannekuva 4. Jättiläismäinen porkkanan naatti ja rakastuneet lepät – Arkiston helmi, v. 2004. Maailman ensimmäinen käkiaita – Arkiston helmi, v. 2004. Kuinka pieni rusakonpoikanen päätyi autoni alle – Kuvitettu tosi tarina lapsille ja lapsenmielisille. Eläimellistä menoa saunassa – Luontopakina – Arkiston Helmi, v. 2005.