Tag Archive: Suonenjoki

  1. Näe videolla kuinka Suonenjoen kuuluisa täydellisen pyöreä pyörivä jäälautta syntyy

    Leave a Comment

    Tammikuun 3. päivänä sai 13 vuoden odotukseni sai lopulta täyttymyksensä: Suonenjoella syntyi maailmanlaajuisestikin harvinainen, vaikkei täysin ainutlaatuinen,  täysin pyöreä, paikallaan pyörivä suuri jäälautta. Tällä kertaa ilmiö sai myös ansaittua näkyvyyttä useissa merkittävissä kansallisissa uutismedioissa.

    Kooltaan (halkaisija n. 15 m) tämä jäinen ympyrä ei tietenkään kilpaile Yhdysvaltojen Mainessa samoihin aikoihin nähdyn ja paljon maailmanlaajuistakin huomiota saaneen valtavan jäälautasen kanssa, mutta kauneudessa kyllä.

    Edellisen kerran vastaavanlainen ilmiö oli tapahtunut helmikuussa 2006, jolloin onnistuin ikuistamaan lautan valokuviin. Tällä kertaa uutta oli kuitenkin se, että sain taltioitua lautasta videomateriaaliakin, ja mikä parasta, juuri niinä kahtena päivänä, joina jäälautta syntyi ja kehittyi täydellisen pyöreäksi.

    Oheisen jäälautan syntyä kuvaavan videon ensimmäinen videoleike on kuitenkin kuvattu jo 21.12., jolloin paikalle syntyi edellisen kerran pyörivä jäälautta. Tästä ei kuitenkaan koskaan kehittynyt lähellekään täydellisen pyöreää ennen kiinni jäätymistään pari päivää myöhemmin. Tässä ei ole mitään poikkeuksellista, sillä videolla näkyvän loivan joenmutkan yläpuolella olevaan syvään suvantoon syntyy lähes vuosittain yksi tai useampia lähes paikallaan kiertäviä jäälauttoja.  Näistä kuitenkin erittäin harvoin kehittyy täydellisen pyöreitä ennen kiinni jäätymistään.

    Kaksi muuta videoleikettä sen sijaan kuvaavat juuri tämänkertaisen täydellisen pyöreän jäälautan syntymistä.

    Lautan syntyprosessi on yleensä suurin piirtein seuraavaa: Sopivien sääolojen vallitessa (n. –10 – 15 astetta pakkasta) verkkaan virtaavan joen pinnalla on lähes jäätynyttä jääsohjoa, jonka suvannon hitaasti kiertävä vesi sitten sieppaa mukaansa  pyörteeseen. Mitä enemmän sohjoa pyörre sieppaa, sitä suuremmaksi lautta sitten kasvaa ja alkaa jäätyä kiinteäksi.

    Ja jos pakkanen on tässä vaiheessa juuri sopivan korkea (n. -20 C) ja lautta sopivan suuri, aluksi tuo hyvinkin epäsymmetrinen jäälautta alkaa pyöriessään hioa itseään ympäröiviä rantajäitä vasten.  Ja jos lämpötila on ihanteellinen, jäälautta ehtii hioa itsensä täydellisen pyöreäksi ennen väistämätöntä lopullista jähmettymistään joko samana tai seuraavana päivänä.

    Suonenjoen pyörivä jäälautta kartalla (Karttapaikka)

  2. Hiljenevän kuukkelimetsäni värikäs vieras

    Leave a Comment

    Olen nyt parin viikon ajan käynyt lähes päivittäin käynyt kuukkelimetsässäni. Surullisin mielin: Kun vuosia sitten aloitin kuvaukset tällä samalla paikalla, peräti viisi kuukkelia kävi nauttimamassa niille tuomistani herkuista. Noiden iloisten sielunystävieni kohtaamisista on minulle jäänytkin monta lämmintä muistoa. Parhaimpia hetkiä olivat ne, kun jotkut ystävistäni – usein paljon kuvaamani Tähtiotsa – intoutuivat puun oksalla istuen kertomaan minulle kujertaen elämäntarinoitaan.

    Onnea ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä seuraavina vuosina kuukkelieni määrä tipahti ensin neljään, sitten kolmeen. Tuossa vaiheessa katosi suureksi surukseni myös ystäväni Tähtiotsa, jota olin kuvannut neljänä edellisenä vuonna. Tämän jälkeen meni vain vuosi siihen, että lintuja oli jäljellä vain kolme. Viime syksynä niitä oli kuitenkin enää kaksi, ja nyt joulun jälkeen yksi.

    Se, mitä yksin jääneen kuukkelin kumppaneille oli tapahtunut, on arvoitus, mutta jotain pelottavaa sen on täytynyt olla, sillä aluksi se suhtautui minuun hyvin pelokkaasti. Niinpä minulta meni lähes viikko sen luottamuksen voittamiseen. Nyt se on kuitenkin alkanut kertoilemaan minulle tarinoita, ja lepäilipä se kerran jo pitkän tovin täysin näkyvillä muutaman metrin korkeudella läheisen männyn oksalla.

    Liekö syynä ollut myötätuntoni linnun yksinäisyyttä kohtaan vai vain vilkas mielikuvitukseni, mutta pari päivää sitten sain ajatuksen katsoa, miten yksinäinen ystäväni suhtautuisi vastikään kollegaltani lahjaksi saamaani kuukkelien kaupallisen alalajin värikkääseen yksilöön (Perisoreus infaustus vivantti).

    Toistaiseksi – kuten videoltakin tulee ilmi – kahden sukulaisen kohtaaminen ei ole sujunut mutkattomasti. Ehkäpä kuukkelini kokee vieraan kilpailijakseen? Muut metsän asukkaat sen sijaan eivät juuri ole siitä juurikaan välittäneet, vaikka ovatkin pitäneet siihen selvän hajuraon.

  3. Lähde mukaani videoretkelle selvittämään voiko Suonenjoen erikoisella Kohisevan koskella tänäkin talvena luistella

    Leave a Comment

    Suunnistin muutama päivä sitten jälleen kerran suuret lumikenkäni kohti Suonenjoen Kohisevaa tarkoituksenani selvittää, voisiko sinne nytkin syntyä samanlainen erikoinen pysähtynyt jäinen koski kuin, minkä sieltä viime talvena löysin.

    Kohiseva kartalla.

    Tänä vuonna kosken tilanne on valitettavasti kuitenkin aivan erilainen, sillä kiitos toistaiseksi lumisen ja leudon talven Kohiseva-puro juoksee edelleen jäästä pääosin vapaana. Eikä paremmasta ole edes kovin suurta toivoa, sillä ainakaan lähiaikojen sääennusteet eivät ole luvanneet niin kireitä pakkasia, että koko puro voisi saada sellaisen yhtenäisen jääkannen, että sillä voisi viime talven tapaan luistella.

    Ei reissu toki turha ollut, sillä vaikken löytänytkään sieltä sitä, mitä etsin. Pitkin kosken vartta mutta etenkin aivan rinteen yläosassa (yllä olevan videon lopulla) oli nimittäin paljon pieniä kauniita jäämuodostelmia. Samanlaisia kuin ne, jotka aikoinaan innoittivat maailmankuulun lasitaiteilija Tapio Wirkkalan suunnittelemaan kuuluisan Ultima Thule-sarjansa. (more…)

  4. Nälkiintynyt nuori maakotka pääsi Heinolan lintutarhan osaavaan hoitoon

    Leave a Comment

    Lauantaiaamuna sain paikalliselta metsästäjältä ilmoituksen syrjäisellä metsäautotiellä nähdystä mahdollisesti lentokyvyttömästä maakotkasta. Onneksi lintu löytyi minulle kuvaillusta paikasta, ja vain noin tunti soiton jälkeen nuori nälkiintymisen heikentämäksi paljastunut nuori maakotka olikin jo sylissäni, ja sen matka hoitoon alkoi: Ensin minun autotalliini odottamaan linnut erittäin hyvin tuntevan eläinlääkäri Jussi Aallon  tutkimusta, ja seuraavana päivänä – jos eläinlääkäri katsoisi nuoren kotkan vielä elinkelpoiseksi – kohti Heinolan lintutarhaa.

    Heinolan lintutarhahan on minulle tuttu jo vuosien ajalta, sillä olen saanut lintutarhan Olli Vuorelta (myös yllä olevalla videolla) aina neuvoja lintujen hoitoon niitä tarvitessani. Lisäksi olen aiemmin toimittanut lintutarhan hoidettavaksi lintuja, esim. kaakkurin ja merikotkan, jotka molemmat voitiin myöhemmin palauttaa luontoon.

    Onneksi nuori maakotka läpäisi tarkastuksen, ja saatoin helpottuneena ottaa yhteyden Olliin ja sopia linnun tuomisesta seuraavana päivänä. Kun sitten sunnuntaina kurvasin yli kahden tunnin ajomatkan jälkeen lintutarhan pihaan, maakotkaa odotti sekä Ollin henkilökohtaisesti tarjoama kevyt tervetuliaisateria että asianmukaiset hoitotilat. Niinpä oli helppo jättää nuori maakotka sinne, sillä tiesin sen saavan parhaan mahdollisen hoidon.

    Heinolan lintutarha Facebookissa

    Heinolan lintutarhaan v. 2004 toimittamani kaakkurin tarina.

    Syksyllä 2013 pelastetun merikotkan tarina sekä vapauttaminen luontoon talvella 2014 (YLE).

  5. Turturikyyhky ja sepelhanhi – kaksi harvinaista lajia videolle samana päivänä

    Leave a Comment

    Olin viime sunnuntaina kuvaamassa Suonenjoen taajamassa ruokailevaa yksinäistä arktista sepelhanhea, kun sain ilmoituksen alueellisesti –  ja jopa valtakunnallisestikin – todella harvinaisesta turturikyyhkystä. Matkaa linnuntietä kauniin turturikyyhkyn luo oli vain noin seitsemän kilometriä, joten pakkohan minun oli tietenkin lähteä se kuvamaan.

    Yleensä en toki vaihda noin herkästi kuvauspaikkaa ollessani kuvaamassa jotain toista mielenkiintoista kohdetta. Tällä kertaa sepelhanhen kuvaamisen keskeyttämispäätös oli kuitenkin helppo tehdä, sillä oli jo myöhäinen iltapäivä ja alkuiltapäivän pilvipoutainen sää oli kääntynyt harmaaksi ja tihkusateiseksi. Toisaalta olin jo pari tuntia aiemmin onnistunut kuvaamaan sepelhanhea toisessa paikassa paremmissa olosuhteissa, joten minulla ei ollut enää välitöntä tarvetta kuvata sitä lisää.

    (more…)

  6. Harvinainen kattohaikara lyhtypylvään nokassa

    Leave a Comment

    Harvoin jos koskaan, minulle on tullut sellainen äkkilähtö kuvamaamaan kuin eilen illalla, jolloin sain viestin lukijaltani vain kilometrin päässä kotoani lyhtypylvään nokassa istuvasta kattohaikarasta.  Viestin luettuani en todellakaan jäänyt miettimään edes sekunniksi sitä, pitäisikö minun lähteä vai ei. Päinvastoin.

    Suorastaan syöksyin kuvakonini sisuksiin, ja kannustin uskollisen palvelijani sallitun 40 kilometrin tuntinopeuden mukaiseen laukkaan.  Tämän formulalähdön mahdollisti ennen kaikkea se, että kaikki tarvittavat kuvausvälineet olivat jo valmiina kuvakonini kyydissä, joten niidenkään lastaamiseen minun ei tarvinnut käyttää kallisarvoista aikaa.

    Kallisarvoista se todellakin oli, sillä tämän todella harvinaisen kattohaikaran (Ciconia ciconia) vierailun pituudesta ei ollut mitään varmuutta. Innokkuuttani kuvata laji kotikaupungissani ei lieventänyt edes se, että ilta oli sateinen ja hyvin harmaa.

    Tällä kertaa onni oli kuitenkin oli puolellani ja sain illan kuluessa dokumentoitua linnun kahdessa eri paikassa : sekä istumassa lyhtypylvään nokassa että ruokailemassa suurella peltoaukealla.  Onnea tarvitsinkin, sillä vaikka lintu oli vielä tänään aikaisin aamulla paikalla, en onnistunut siitä enää kuvaamaan liian suuren etäisyyden takia.  Kaiken lisäksi vain pari tuntia myöhemmin se ilmeisesti jätti mansikkakaupungin.

    Kattohaikaran kuvauspaikka Suonenjoella kartalla.

  7. Hämääkö kuvakulma – Näetkö kumman kuvan jääputous on korkeampi

    Leave a Comment
    Suuri jääputous, Eskelisenmäki, Suonenjoki

    Suuri sininen jääputous, Eskelisenmäki, Suonenjoki

    Kävin toissapäivänä jälleen kuvaamassa Eskelisenmäen jääputouksia, sillä lämpötilojen noustua keväisiksi ei ole mitään varmuutta siitä, että ne säilyisivät hengissä enää kauan.  Toisaalta koska niistä ei ole tullut tietooni havaintoja aiemmilta vuosilta, ei ole myöskään mitään varmuutta siitä, että ne olisivat kuvattavissa tulevinakin talvina. Joten jos aion dokumentoida niitä ja niiden mahdollista muuttumista, se on tehtävä nyt.

    Edellisen käyntikerran jälkeen jääputouksissa oli tapahtunut selvä näkyvä muutos.  Onneksi parempaan suuntaan. Tästä kiitos sille, että epätavallisen lämpimät yöt ja etenkin päivät olivat sulattaneet suurimman osan putouksia peittävästä lumesta. Niinpä korkeimmatkin jääputoukset  olivat nyt nähtävissä lähes kokonaisuudessaan.

    Alla on kaksi jääputouskuvaa, jotka otin tänään. Pystytkö päättelemään kumman kuvan jääputous on korkeampi? Oikea vastaus toisen kuvan jälkeen. (more…)

  8. Keräsin rohkeuteni ja laskeuduin tutkimaan kalliolouhoksen kanjonin jääputouksia

    Leave a Comment

    Kuten aiemmin kerroin, olen löytänyt Suonenjoen Eskelisenmäen kalliolouhoksella suuria jääputouksia kahdella kallioseinämällä. Aikaisemmilla kuvauskerroilla rohkeuteni ei kuitenkaan riittänyt käydä kuvamassa tarkemmin toisen seinämän putouksia, jotka sijaitsivat vaikeasti lähestyttävässä kanjonissa.

    Tänään kävin paikalla jälleen kerran, ja päädyin istumaan saman lohkareista koostuvan rinteen harjalle, jolla olin jo pari kertaa aiemminkin istunut. Noilla kerroilla järkikultani oli kuitenkin kieltänyt minua laskeutumasta harjanteen toiselle puolelle, sillä sen puoleinen jyrkkä rinne näytti koostuvan hyvin suurista ja terävistä lumen peittämistä lohkareista, joiden väliin en halunnut suin surminkaan pudota.

    Tälläkään kertaa en aluksi nähnyt mitään mahdollisuutta yrittää laskeutua turvallisesti alas rinnettä. Jonkin aikaa tilannetta murehdittuani huomasin kuitenkin leudon sään saaneen lumen painumaan kasaan paljastaen kivien muodot paremmin. Samalla näin kahden lohkareen välistä menevän hyvin houkuttelevan näköisen lumisen reitin, kuin polun joka oli suorastaan tehty lumikengillä kuljettavaksi.

    No kokeiltavahan se tietenkin oli. Tuolloin paljastui, että kulkeminen lumen peittämien lohkareiden päällä ja välitse oli loppujen lopuksi kohtuullisen vaivatonta, enkä missään vaiheessa kokenut leikkiväni terveydelläni. Ilman lumikenkiä homma olisi kuitenkin ollut tuhoon tuomittu, minkä saattoi päätellä siitä, että useamman kuin kerran suksisauvani upposivat syvälle lumen alla jalkojani saaliikseen odottavien lohkareiden väliin.

    Pienoista turvattomuuden tunnetta lisäsi myös lohkareharjanteen ja kallioseinämän väliin jäävän kanjonin kapeus. Se ei olisi tarjonnut mitään pakomahdollisuutta, jos korkealle yläpuolelleni kohoavista jääputouksista olisi yhtäkkiä alkanut putoilla lämmenneen sään irrottamia jäänpalasia. Tai pahimmillaan kivilohkareita. Pelkoni niskaani putoavista jäälohkareista ei kaiken lisäksi ollut aivan tuulesta temmattu, sillä joitakin jäämurikoita oli seinämältä aivan äskettäin jo tipahtanut, mistä todisteeksi poimin videolla lumesta yhden vasta tipahtaneen jäänpalasen.

    Eskelisenmäen kalliolouhos kartalla.

  9. Suonenjoen pyörivän jäälautan salaisuus paljastuu nopeutetussa videokuvassa

    Leave a Comment

    Eilen Suonenjoen mystinen pyörivä jäälautta ilmestyi jälleen, jo toisen kerran tämän talven aikana. Valitettavasti tätä harvinaista jäälauttaa odotti sama kohtalo kuin edellisellä kerralla kuukausi sitten: liian nopeasti ja liian kovaksi kiristynyt pakkanen jähmetti yön aikana lautan pyörivän liikkeen, ennen kuin siitä ehti tulla symmetrisen pyöreä.

    Onneksi olin kuitenkin – kiitos luotettavien sääennusteidemme – aavistanut tilanteen ja dokumentoin lautan jo eilen kaiken varalta. Itse asiassa kuvasin lautan eilen kahdesti: Ensin puolen päivän jälkeen , jolloin kuvasin lautan tekemän yhden vajaan kierroksen. Vasta myöhään iltapäivällä sain sitten idean kuvata lautan liikettä pidemmän aikaa tarkoituksenani nopeuttaa lautan liikettä editointivaiheessa ja näin saada havainnollistettua lautan säännöllinen ja tasainen pyörivä liike.

    Niinpä kuvasin jäälautan pyörintää puolen tunnin ajan aina siihen saakka, kunnes iltapäivä hämärtyi lopullisesti ja teki kuvaamisen jatkamisen turhaksi.

    Kun sitten myöhemmin editoin videota ja nopeutin jäälautan liikkeen kolmikymmenkertaiseksi, minulle paljastui, että ennakkokäsitykseni lautan tasaisesta liikkeestä ei pitänytkään aivan kutiaan.  Lautan etenemisnopeus ja pyörähdysnopeus molemmat nimittäin muuttuivat merkittävästi jokaisen sen tekemän täyden kierroksen aikana. Sen puolen kierroksen aikana, jolloin lautta kulki alavirtaan, sen vauhti ja pyöriminen koko ajan kiihtyivät, kun taas vaihtaessaan kulkusuuntaansa kohti ylävirtaa ne molemmat silmin nähden puolestaan hidastuivat.

    Sinänsä ilmiössä ei tietenkään ole mitään merkillistä, noudattaahan jäälautan liike tietenkin fysiikan lakeja. Oli vain erikoista pystyä näkemään omin silmin asia, jota ei voinut itse aidossa tilanteessa selvästi havaita.

    Jos et ole vielä nähnyt, miltä pyörivän jäälautan liike oikeasti näyttää, voit tehdä sen katsomalla tästä linkistä kuukausi sitten kuvaamani videon.

     

  10. Suuren kalliolouhoksen mahtavat jääputoukset saivat minut tuntemaan itseni pieneksi

    Leave a Comment

    Kuten jokin aika sitten kerroin, löysin Suonenjoelta kartan avulla toista viikkoa sitten aivan uusia suuria jääputouksia. Tällä kertaa jääputoukset eivät kuitenkaan olleet syntyneet luonnolliselle kalliojyrkänteelle, vaan syrjäiselle suurelle kalliolouhokselle Suonenjoen Eskelisenmäelle. Löytöhetkellä minulla ei kuitenkaan ollut mahdollista kuitenkaan kuvata paikkaa kunnolla, joten jouduin siirtämään niiden kuvausta myöhempään ajankohtaan. Sopiva hetki koittikin viime viikonloppuna, jolloin kävin kuvaamassa kalliolouhosta ja sen suuria jääputouksia kahtena peräkkäisenä päivänä.

    Valitettavasti jääputoukset olivat kuluneen viikon aikana saaneet paikoin päälleen paksun lumipeitteen, joten paikka ei ollut aivan yhtä vaikuttava kuin löytöhetkellä.  Asiaa ei kuitenkaan kannattanut ryhtyä murehtimaan sen enempää, sillä tärkeintä oli saada ne joka tapauksessa dokumentoitua.  Mitään takeitahan ei ollut siitä, että lopputalven säät muuttaisivat tilannetta millään tavalla paremmaksi.  Toisaalta myös se, että näistä jääputouksista tai niiden pysyvyydestä kenelläkään ei ilmeisesti ole aiempaa tietoa, teki ilmiön mahdollisimman tarkan tallentamisen tärkeäksi. (more…)