Tag Archive: METLA

  1. Näe läheltä kuinka harvinainen Siperian pähkinähakki käyttää suurta nokkaansa kuin kirvestä

    Leave a Comment

    Saada nähdä aivan lähietäisyydeltä kuinka pähkinähakki käsittelee sembramännyn käpyä, on itselleni uusi kokemus, jonka mielelläni jaan myös muille. Etenkin kun vasta läheltä kuvatulta videolta voi nähdä sen voiman, jonka pähkinähakki joutuu tuottamaan päästääkseen nokallaan käsiksi sille elintärkeisiin sembran siemeniin.

    Mahdollisimman suuren iskuvoiman tuottaakseen lintu ei nimittäin usein ainoastaan ojenna koko ylävartaloaan mahdollisimman suoraksi vaan myös ojentaa jalkojaan iskun tehostamiseksi.  On kuin katsoisi  kirvesmiestä hakkamaamassa halkoja. Lastut vain lentävät.

    Mahdollisuus tarkkailla tätä upeaa lajia läheltä on tarjonnut myös toisen uuden tiedon: Hakatessaan hurjana käpyä puun oksalla pähkinähakki ei aina onnistukaan saamaan kaikkia siemeniä suuhunsa, vaan usein siemenet tippuvat alas maahan. Tätä lintu ei kuitenkaan jää murehtimaan vaan jatkaa kävyn pommittamista uusien siementen toivossa.

    Hakki ei edes kävyn loppuun käsiteltyään yleensä syöksy menetettyjen siementen perään, vaan käy hakemassa itselleen uuden korkkaamattoman kävyn. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pähkinähakki tuhlaisi siemeniä. Ei todellakaan, sillä lajille on vuosituhansien kuluessa kehittynyt ylivertainen muisti, jonka avulla se pystyy vielä kuukausienkin jälkeen erehtymättä noutamaan aiemmin tuhansiin eri kätköihin varastoimansa siemenet.

    Taustatietoja

    Pähkinähakit – graafisen kauneutensa takia yhdet suosikkilinnuistani – ovat muutaman vuoden tauon jälkeen täällä taas. Eivät toistaiseksi vielä yhtä lukuisina kuin joinakin aikaisempina vuosina, jolloin Suonenjoen Metlalla (nyk. Luke) lintuja tavattiin yli kaksikymmentä.

    Nyt muutaman viime päivän aikana hakkeja on ollut paikalla enimmillään neljä kappaletta, mutta toivo suuremmasta yksilömäärästä elää, sillä Metlan sembramäntyjen käpymäärä on todella runsas. Toisaalta mahdollisuus saada nähdä kovin suurta pähkinähakkiryntäystä näyttää tällä hetkellä aika pieneltä, sillä toistaiseksi ei valtakunnassa ole merkkejä mistään suuresta idästä tulevasta muuttoaallosta.

  2. Rauhallisia kevätiltoja metsäjäniksen seurassa – Videolla hellyttävimmät hetket

    Leave a Comment

    Kun kesällä 2010 vietin lukemattomia iltoja metsäjäniksen seurassa, ajattelin, etten voisi enää koskaan saavuttaa vastaavaa luottamukseen perustuvaa suhdetta tähän luonnostaan hyvin arkaan eläimeen.

    En ole kuitenkaan ole enää yhtä vakuuttunut ennustukseni pitävyydestä, sillä olen nyt tavannut saman metsäjäniksen neljänä iltana, joista kolmena olen onnistunut jopa kuvaamaan sitä. Parin viime viikon aikana en ole sitä kuitenkaan tavannut, mutta en ole tilanteesta pettynyt, sillä olisi lähes lottovoittoon verrattava saavutus voittaa sen luottamus samassa määrin kuin kesällä 2010.

    Toisaalta voihan sama kuvio kuin silloinkin jälleen toistua: Kohtasin jäniksen ensimmäisen kerran toukokuussa, jolloin onnistuin kuvaamaan sitä vain kerran. Polkumme kuitenkin kohtasivat uudelleen loppukesällä, jolloin kuvasin sitä lähes 20 iltana. (Koko tarina on luettavissa Suomen Luonnon elokuun 6/2011 numerosta)

    Jänissuhteeni juuret juontavat lapsuuteeni

    Jänis on suomalaisista eläimistä se, johon minulla on aina ollut vahvimmat tunnesiteet. Juuret lähes lapsenomaiseen kiintymykseeni eläimeen ovat lapsuudessani, josta parhaimman osan vietin 50-luvulla Kuhmossa. Isäni oli tuolloin alipalkattu rajavartioupseeri, jonka oli pakko niin metsästää kuin kalastaa ahkerasti ruokkiakseen kuusihenkisen perheensä. Niinpä ei ollut lainkaan harvinaista, että ikkunamme ulkopuolella roikkui talvella useita valkoturkkisia pitkäkorvia. Ei siis ihme, että jänis nousi myöhemmin symboloimaan minulle onnellista lapsuutta. Etenkin sitä osaa lapsuudestani, jolloin ruokaa oli yllin kyllin. Sillä niin ei aina todellakaan ollut.

  3. Kuvia kivitaskusta impressionismin hengessä

    Leave a Comment
    Kivitasku taimitarhassa

    Kivitasku taimitarhassa

    Olen ollut aina impressionistisen maalaustaiteen suuri ihailija. Etenkin ranskalaisen Clause Monet’n kauniit maalaukset ovat miellyttäneet silmääni. Siksipä on ymmärrettävää, että olen itsekin aina tilaisuuden avautuessa kuvannut tilanteita, joissa valojen ja värien luoma tunnelma on kuvassa näkyviä yksityiskohtia tärkeämpiä.

    Selvimmin kiinnostukseni tulee ehkä esille erilaisissa vuosien mittaan kaakkurilammilla ottamissani kuvissa, joissa olen tutkinut sitä miten lampea ympäröivä luonto heijastuu tyynen lammen pinnalla.

    Myös kiinnostus sumukuviin ( esim. kaupunki, joutsenia) on samaa perua.

    Koiras kivitasku taimitarhassa

    Koiras kivitasku taimitarhassa

    Toukokuussa minulle tarjoutui yllättäen kuvata kivitaskua tilanteessa, jossa sen ympäristö oli ihmissilmin katsottuna hyvinkin mitäänsanomaton, jopa koruton. Edessäni avautui nimittäin Metlan tasainen koekenttä, jossa maasta sojotti erilaisia taimia suojaavia rumia muoviputkia. Myöskään taimissa itsessään ei ollut mitään esteettisesti kiinnostavaa.

    Pitkän teleobjektiivin lyhyt terävyysalue muutti kuvat kuitenkin joksikin aivan muuksi, kuin, minkä katseeni kykeni havaitsemaan. Sen sijaan sieluni silmin osasin nähdä tilaisuuden, joka ei ehkä vastaani koskaan enää tulisi. Palkinnoksi sainkin kaksi kuvaa, joissa oli mielestäni jotain samaa kuin ihailemani Monet’n kuuluisassa taulussa Givernyn keväästä.

  4. Huuhkaja, västäräkki ja pikkutylli – Harvinainen tilannekuva 48.

    Leave a Comment
    huuhkaja,västäräkki,pikkutylli

    Västäräkki ja pikkutylli huuhkajan seurana.

    Heinäkuussa 2011 sain hetken seurata erikoista tilannetta METLA:n Suonenjoen tutkimusasemalla: Jo pari iltaa aikaisemmin alueelle rusakkometsälle ilmestynyt huuhkaja laskeutui maahan ilmeisesti lepäämään.

    Huuhkajan ollessa levollisen mutta valppaan näköisenä maassa se sai yllättävää seuraa itselleen. Sen vasemmalla puolella nimittäin istui metallikaiteella rauhallinen västäräkki.

    Huuhkajan oikealla puolella puolestaan oli pikkutylli, joka oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Se päästeli voimakkaita varoitusääniä ja liikahteli hermostuneesti edestakaisin.

    (more…)

  5. Tyllit olivat uuden Kuvakonini ensimmäinen kuvauskohde

    Leave a Comment
    Tylli kumartaa Kuvakonille.

    Tylli kumartaa Kuvakonille.

    Tänään Kuvakoni jr. pääsi mukaan jo varsinaiseen kuvaustoimintaan. Edellinen yhteinen retkemmehän oli liittynyt loukkaantuneen nuoren laulujoutsenen pelastamiseen.

    Tällä kertaa kohteena oli Metsätutkimuslaitoksen Suonenjoen tutkimusaseman alueelle muuttomatkallaan laskeutuneet tyllit. Itse en toki lintuja löytänyt, vaan sain tiedon paikalliselta lintuharrastajalta. (more…)

  6. Voiko tähän jäniksenpoikaseen olla rakastumatta ? – Katso itse video ja ihastu!

    Leave a Comment

    Elokuun alussa tapahtui sama, joka jo nyt useana vuonna peräkkäin on tapahtunut:  Kohtasin Suonenjoen Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusasemalla söpön metsäjäniksen.

    Erona aikaisempiin vuosiin oli kuitenkin se, että ensimmäisen kerran kohdatessamme tämä pitkäkorvainen sydäntensärkijä oli vielä poikanen.

    Kooltaankin kovin pieni, mutta sitä herttaisempi. (more…)

  8. Älä häiritse nukkuvaa metsäjänistäni vaan katso video.

    2 Comments

    Metsäjänis on serkkuaan rusakkoa huomattavasti arempi laji. Niinpä vain harva ihminen on nähnyt metsäjäniksen nukkuvan. Sinulla on nyt se mahdollisuus.

    Alla oleva harvinainen video on kuvattu lähietäisyydeltä iltalevolle käyneestä metsäjäniksestä.

    Sitä, kuinka lähellä täyteen uneen vajoamista jänis käy, voit päätellä jäniksen silmäluomen liikettä seuraamalla. (more…)

  9. Uusi ihana puputyttöni – Metsäjänis varasti mielenkiintoni.

    Leave a Comment Harmaasieppo metallitelineellä.

    Eilen illalla suunnistin jälleen kerran Suonenjoen METLA:lle.

    Toiveenani oli saada uudelleen kuvattua laitoksen kentällä olevien metallirakenteiden päällä hyppeleviä harmaasieppoja. Tiesin niitä siellä todella olevan, koska olin jo saanut yhden niistä kuvattua kaksi iltaa aiemmin.

    Tosin eivät minua pelkät harmaasiepot niin kovasti kiinnostaneet, vaan mahdollisuus saada kuvattua niitä metallisten putkien muodostamien symmetristen kuvioiden sisällä.

    Se oli siis tarkoitus.

    Kaiken huomioni vei kuitenkin vain muutaman metrin päässä erilaisia ilta-askareitaan suorittava nuori metsäjänis.

    Niin oli tuttua sen minua kohtaan osoittama luottavainen käytös, että minun oli pakko kysyä itseltäni, olisiko se tavannut läpi koko toissa kesän kuvaamani metsäjäniksen.

    Jos niin oli käynyt, niin varmaan tuo silloinen puputyttöni oli sille kertonut pitkästä suhteestamme ja siitä, kuinka vaaraton minä ja kuvakonini ovat.

    Näin ainakin haluan uskoa. Etkö sinäkin? (more…)