Nukke kuohuvassa koskessa: Kuva 1.

Jo useamman vuoden olen yrittänyt löytää jotain kuvausaihetta, jonka voisin yhdistää virtaavan veden kuvaukseen pitkillä valotusajoilla.

Muutaman kerran kokeilin elävän mallin eli koskikaran kuvaamista, mutta silloiset tulokset jäivät melko vaatimattomiksi. Minussahan ei vika tietenkään ollut, vaan minulle jostain käsittämättömästä syystä kara ei suostunut seisomaan useita sekunteja liikkumatta paikallaan. Viimeisenä parina kolmena vuonna olen sitten kuvannut silloin tällöin syksyisin pieniä puroja pitkillä valotusajoilla.

Tuloksena on ollut tukku kohtuullisen kauniita ja tunnelmallisia kuvia, joista on kuitenkin puuttunut yksi tärkeä elementti: Jokin yksityiskohta, joka itsessään saisi katsojan mielikuvituksen liikkeelle.

Yksityiskohta, jolla olisi jokin tarina kerrottavanaan. Ei välttämättä kaikille sama, vaan sellainen, jonka katsojan oma mielikuvitus ja kokemukset ovat synnyttäneet.

Kerran syntynyt ajatus jäi kuitenkin kytemään jonnekin alitajuntani sopukoihin, kunnes facebookissa esitetty pyyntö laittaa Hylätty Nalle istumaan jollekin kuvaamani puron kivelle, sai minut uudestaan pohtimaan asiaa.

Itse en kuitenkaan halunnut käyttää kuvauksissa Hylättyä Nallea, vaikka ajatus tästä oli käynyt päässäni jo viime syksynä ja uudelleen tänä syksynä. Olin hylännyt ajatuksen jo siitä yksinkertaisesta syystä, ettei Nalleni ole vedenkestävä pesukarhu.

Toisaalta yhteiset autiotaloretkemme olivat luoneet minulle mielikuvan Nallen roolista tässä maailmassa. Sitä en halunnut uusilla kuvillani ryhtyä muuttamaan.  Nallen tehtäväksi tuli jatkaa elämäänsä mahdollisesti tulevaisuudessa löytämissämme autioissa taloissa.

Näissä ajatuksissa lähdin pari iltaa sitten kuvaamaan jo viime syksystä tuttua pientä jokea vanha ajan kaltoin kohtelema nukke kainalossani.

Nukke oli helppo valinta sen takia, että kauniisiin purokuviin tarvitsin jotain lähes yhtä kaunista tai muuten puhuttelevaa. Elävä ihminen olisi ollut tietenkin erinomainen tässä tehtävässä, mutta useammastakin syystä mahdoton: Ensinnäkin ihminen olisi aivan liian suuri kooltaan pienille puroille.

Saadakseni otettua sellaisia kuvia, joissa ihminen olisi vain pieni yksityiskohta keskellä vaaleita kuohuja, tarvitsisin superlilliputin tai minun olisi siirryttävä kuvaamaan Niagaralle.

Toiseksi en osaa kuvitella ketään, jonka kykenisin ylipuhumaan uskomaan ideani järkevyyteen saati poseeraamaan keskellä kuohuvaa koskea. Ja jos yrittäisin sen tehdä, saisin sanoa hyvästit niille harvoille ihmisille, jotka vielä uskovat mielenterveyteeni.

Nyt Nukke on käynyt jo kolmena peräkkäisenä iltana samalla pienellä joella. Kuvaukset ovat sujuneet kitkatta, vaikka ensimmäinen ilta päättyi lähes katastrofiin nuken joutuessa yllättäen vedenvaraan. Onnistuin kuitenkin täpärästi pelastamaan uimataidottoman nuken, ennen kuin se hävisi näkyvistä kosken viemänä.

Seuraavana iltoina vastaavilta onnettomuuksilta on vältytty, mutta ensimmäisen illan kokemukset jättivät nuken ulkoasuun jälkensä.

Katso myös nämä:

Nukke kuohuvassa koskessa: Kuva 2. Nukke kuohuvassa koskessa – Kuva 4. Nukke kuohuvassa koskessa – Kuva 3. Hylätty Nalle palaa suureen autioon taloon – Katso video. Hylätty Nalle aution talon turkoosissa tuvassa. Kourujoki kohisee runsassateisen syksyn jäljiltä Hylätty Nalle palaa jälleen autioon kivitaloon – Katso video. Kauniita viherpeippokuvia – Sembrani tämän syksyn satoa. Hylätty Nalle palaa kaksikerroksiseen neljän työläisperheen taloon – Katso video. Pieniä tiaisia ja suuria naavatuppoja. Hengähdä hetki ja kuuntele ja katso mieltä rauhoittavaa takkatulta. HD-video.